Eläinlääkärissä

Edellisviikon lauantaina Masi oli vähän huonossa kunnossa. Se oksensi aamusapuskansa täydelleen ulos, eikä suostunut syömään mitään. Sunnuntaina pappakoira oli onneksi ihan kunnossa. Kasvattajalle ihmettelin kun Masi ei millään liho, vaikka on kastroitu ja syö meidän koirista eniten, ja lisäksi syö muiden koirien kakkoja. Kasvattaja käski verikokeisiin. Meillä oli sopivasti seuraavana maanantaina kennelyskärokotus ja siellä piti ottaa verikokeet. Mutten osannut pitää tarpeeksi kauaa paastolla ja plörinäksi meni. Kennelyskärokotukset uusittiin pojille, yhteensä 129,60.

Seuraavana maanantaina Masilla oli uusi aika ja saatiin verikokeet otettua. Hampaat olivat erinomaisessa kunnossa ikäisekseen. Hinta 204,50.

Tänään keskiviikkona Zorrolla oli ikenen liikakasvun poisto. En ollut sitä huomannut mutta rokotuksilla ell huomasi ja suositteli poistoa ja patologin lausuntoa. Nukutettuna ottivat röntgenkuvat leuoista koska Zorrolta puuttuu yksi hammas eturivistä. Kuvasta näkivät että juuri oli jäljellä, poistivat sen tulehdusriskin takia. Samoin löytyi vielä yksi lohjennut hammas joka piti poistaa. Se on sellainen hurjimus, eihän siinä hampiitkaan kestä. Hintaa operaatiolla 466,00. Ei meillä lasketa, mutta viikossa meni eläinlääkäriin 800 euroa.

Nyt Zorro on surkea pieni otus ja ihan kanttuvei, nukkuu vaan. Sillä on kaksi poistettua hammasta, ikenestä pala poissa ja tikit suussa. Rankka elämä pojalla.

Viikon varrelta

Tiistaina Ojangossa Sofin kanssa 10 min kepitystreeni tiukoilla avokulmilla. Päätin miten vien treenin helpommasta kohti vaikeampaa, päätin mitä kaikkea teen ja niitä versioita oli monta, viemällä, lähettämällä, puolta vaihtamalla, leijeröimällä ja vaikka miten. Sofi oli niin nopea ja taitava että veti treeninsä täydelleen oikein ja hirmuisella nopeudella jo viidessä minuutissa, enkä kehdannut enempää tehdä. Ongelmansa kullakin.

Keskiviikkona Zorron kanssa 10 min, tehtiin melko helppoa rataa. Kyllä epätoivoistuin taas itseeni, koirassa ei mitään vikaa. Paitsi kontaktit, ja siitä tuli sellainen epäonnistumisen karma et aika paljon meni pieleen. Sunnuntaina purin keinun pihaan ja nyt Z harjoittelee uudestaan haraa namialustan avulla. Kyllä se sen osaa, mutta on ihan ulalla, kun ei raukka tiedä mitä milloinkin vaadin. Lauantaina Zorro rupes taas kaljuksi, ja mielestäni siltä(kin) on tippunut lihaksia, joudutaan kuntokuurille kumpikin.

Torstainan oltiin Hyvinkäällä metästysharkoissa. Alkuun tehtiin muutama nouto, eka ihan jees, tokalle tuli sekoittava tekijä (miehet!) ja Sofi ajatteli hieman liikaa. Vaikka en kyllä moiti koiraa siitä että se ajattelee, siellä oli tarkastettava juttu ja sen se tarkasti. Sitten hakua, alkuun vähän karkasi, mutta kun hiffasi ettei me oikeasti metästetä vaan harjoitellaan, teki nättiä hakua ihan lähellä. Oltiin oikein tyytyväisiä treeneihin. Ehkä ne alun noudot ja niihin keskittyminen tekivät hyvää yhteistyölle.

Sunnuntaina ajeltiin Janakkalaan kisoihin. Sofin hauskuutti yleisöä kahden startin verran, olin ensimmäistä kertaa yleisönä ja minulla oli oikein hauskaa :) Radat osin todella hyviä, lisäreinä pieniä virheitä ja yksi tuttu suuri ongelma. Mikä piru siinä on ettei se koskaan voi osua siitä pienestä reijästä mitä renkaaksi kutsutaan, jos se on tiukan käännöksen jälkeen paluuesteenä. Ei osunut minulla aikoinaan, vaikka oli kahdessa perättäisessä radassa, eikä osunut Lotalla vaikka jäivät sitä tahkoamaan. Tämä me treenataan heti kun lumet lähtee.

HYVÄ Zorro!

Lauantaina oltiin näyttelyssä Klaukkalassa. Voi veljet että jännitti kun oltiin taas pakkotuloksen edessä, oli pakko saada valioitumiseen tarvittava hyvä. Torstaina oltiin käyty Mallalla viimeistelytrimmissä ja Zorro oli nätti, mutta aivan liian niukkakarvainen.

Alkuun opettelin koukerot ja käytiin läpi nauhojen värit, tiesin että keltainen (hyvä) kelpaa, mutta vihreä (tyydyttävä) ei. Kavereita oli mukavasti paikalla ja aika kului siivillä. Tuli meidän vuoro ja mentiin kehään. Jätin eläinlääkäritodistuksen kastraatiosta kehätoimitsijalle ja tuomari halusi tietää miksi on kastroitu. Kun sanoin että yliseksuaalisuuden vuoksi tuomari älähti ettei se ole vika, vaan hyvä ominaisuus että on viriili. Ajattelin että kiva, tuomari ei siis tykkää tästäkään tekosestani, tästä päästiin myöhemmin yhteisymmärrykseen.

Juoksenneltiin muiden mukana ja vuorollani asettelin Zorron pöydälle. Ja nyt tykästyin tuomariin, hän ei suoraan tuominnut vaan kysyi uteliaana miksi koiralla on tuollainen karva. Syiksi sanoin kastraation ja harrastamisen. Tuomari puhui vähän EVAsta ja kehästäpoistamisesta, selitti syyt, enkä oikein osannut vastustella koska ymmärsin hänen olevan oikeassa. Neuvoteltiin ja jatkettiin arvostelua. Mukana oli myös tuomariharjoittelija ja koska Z oli niin karvaton ja pelkistetty kävivät opetusmielessä läpi kaiken. Lisäksi tutkivat lihaksistoa ja tuomari näytti harjoittelijalleen miten kastraatio vaikuttaa siihen, esim pään lihaksisto häviää, oli aika mielenkiintoista. Zorro jaksoi hienosti tämän pidennetyn katselmuksen.

Lähdettiin juoksentelemaan. Eestaas pyrähdyksessä ei oikein irronnnut, mutta rundille lähdettäessä Z juoksi hyvin ja juostiinkin samantein pari kierrosta, ilmeisesti taas opetusmielessä katseltiin koiran liikkeitä.

Lopun seisottamisessa kuulin tuomarin puhuvan kauniita sanoja sihteerille ja olin toiveikas. Pöydältä nousi kuitenkin vihreä nauha (tyydyttävä). Minulta pääsi epätoivoinen ''voi ei!'', tuomari pysähtyi, kysyi mikä se pitäisi olla, johon vastasin että hyvä. Tuomari tokaisi toimitsijoilleen että annetaan sille se hyvä, ja niin sieltä nousi keltainen nauha. Olin iloinen, käteltiin ja kiittelin tuomarit, ja saatiin runsaat aplodit!

Olipas taas työvoitto. Jouduin olemaan aika tikkana, reagoimaan noppaan, ja puhumaan kuin Runeberg. Zorrokin oli hyvänä apuna, olemalla oma ihana itsensä.

Saatiin kattava ja hyvä arvostelu, tuomarina Eeva Rautala:

Hyvän tyyppinen ja kokoinen uros jolla kaunis ilme, hieman lihasköyhä pää, kauniit rungon mittasuhteet ja y-linja, hyvät takakulmat, edessä melko suora, eturinta saisi olla selvempi, liikkuu erittäin hyvin ja tasapainoisesti, esitetään liian lyhyeksi trimmatussa turkissa, jolloin runkokarvan arvostelu vaikeaa, hyvä luonne.

Agicockeri 2012

Zorro on Agilitycockeri 2012

Vuoden 24 startitsta 14 nollaa ja mukaan mahtui pari voittoakin!

Sofi sijoittui agicockerikisassa seitsemänneksi :) Kahtena viime keskiviikkona Lotalla on ollut muuta menoa ja minä olen juossut Oreniuksella Sofin kanssa. Tai no, puuskuttanut lähinnä, tosi tyhmää kun kunto ei kestä. Zorron kanssa tehtiin myös ratatreeniä ja mun 10 minuuttia piti jakaa kahteen osaan kun kolmen minuutin kohdalla olin ihan puhki ja piti jäädä huohottelemaan. Viiden kuukauden juoksemattomuus jätti jälkensä, mut tästä se lähtee pikkuhiljaa ja sitkeesti.

Perjantaina kävin agilityliiton luennolla koiran fysiikasta, ja edellisenä viikonloppuna Ullan ja Ninan luennolla vähän samasta aiheesta + metästys. Aiemmin en tiennyt koiran fysiikasta mitään, nyt teidän jo jotain.

Lauantaina ammuin Sofille, istumiset se teki hyvin, mutta haku tuotti ongelmaa koska joelta tuli tuoksu. Ip lähdin katsomaan TopTeamin treenejä kun Sofi pääsi tuuraamaan Plikkaa. Lauantaina oli Jennyn rata ja sunnuntaina Juhan. Oli opettavaista nähdä miten ''oma'' koira toimii milläkin vedolla, pidolla, merkkauksella, käännöllä, rytmityksellä, lähetyksellä... ja jos ei toiminut niin miten mikäkin korjaussarja vaikuttaa. Ehkä yllättävintä oli miten hyvin Sofi reagoi rytmitykseen. Asian huono puoli on etten minä osaa/pysty rytmittämään niin hyvin kuin Lotta, joka on nopea ja kulkee enempi koiran kanssa.

Jälkeenpäin lenkeillä ajattelin suuria ajatuksia, vai mikä lie aivopieru: Kun Sofi lukee niin paljon liikettä, kiihdyttää kun juoksen, jarruttaa kun pysähdyn. Niin onko tässä meidän metästysongelma (yksi niistä) kiteytettynä. Kun etenen, kerron koiralle että edetään, eikä sitä sitten saa kiinni. Täytyykö mun ruveta luovimaan edetäkseni? Ääh, taitaa meidän ongelmat olla pelkkää kurittomuutta yhdistettynä ohjaajan taitamattomuuteen :)

Nolla eli voitto :)

Sofi ja Lotan kävivät Janakkalan kisoissa lauantaina. Turneen piti jatkua varhain sunnuntai-aamuna Hyvinkäälle, jonne me oltais ekaa kertaa päästy katsomaan ja kannustamaan. Toisin kävi ja haettiin Sofi la-iltana kotiin. Marko oli kyytimässä meitä uudella autollaan :) Me tarvittiin kolmas auto koska kaikilla viidellä on nyt kortti ja me aikuisetkin tarvitaan autoa. Täältä maalta on aika vaikea lähteä töihin ja harrastuksiin ilman menopeliä. Meillä oli monenlaisia autoja kokeilussa ja Marko mieltyi lopulta bemariin. Hiihtolomallaan asiat loksahtivat paikoilleen kun löytyi sopiva yksilö, jolla oli luotettavan tuntuinen myyjä, cockeriperhe :) Nyt meillä on pihassa farmari BMW, joka toivottavasti hoitaa autonvirkansa hyvin ja halvalla.

Takasin Janakkalan kisoihin... Eka oli hyppäri joka meni oikein mallikkaasti ja hyvin, yhdellä yllättävällä hyppysuunnalla. Siitä nolla ja 4. puhtaasta radasta voitto peräkkäin + hyppyserti! Aikas äly hyvin! Seuraava oli agirata, joka meni hyllyksi, ihan hyväksi sellaiseksi muuten, paitsi että Lotalta paukahti pohjelihas :( Kolmannen startin jättivät tietysti pois, sekä sunnuntain kisat. Video on olemassa mutta se on Lotalla fb:ssa ja tuskin pystyn sitä tänne linkkaamaan, kun ei se näköjään näy jaettuna edes mun fb seinällä, paitsi niille jotka on myös Lotan kavereita. Nyt Sofilla on kahdet sertit kummastakin ja kolmansiin odotellaan vuoden kulumista. Vikan h-sertin se voi vastaanottaa aikaisintaan 6.8.2013 ja a-sertin 8.1.2014.

Tulokset on kasassa SM-kisoihin ja karsintoihin (Lotan kanssa). 6.12. aloittivat yhdessä, jonka jälkeen 12 starttia, joista 7 nollaa, 4 voittoa ja kaksi tuplanollaa :)

Noin muuten me ollaan ammuttu. Silloin taannoin käytiin Ullan kanssa vähän niinkuin opiskelemassa miten se tehdään. Se oli hyvä kerta, sillä sain ammun lähelle korvaani (ei se ollut edes lähellä, mutta silti jysäytti hyvin). Sen jälkeen tiesin minkä virheen olin tehnyt. Nyt me ollaan kehitetty ampumisesta kiva leikki ja Sofi istuu :) Jos heitän damin ja ammun sen ylhäällä, niin Sofi istuu (jo heitosta). Kerran tuli pyöräiljöitä ja Sofi juoksi moikkaamaan, niin ammuin ja Sofi istui, yms yms. Ja damin hylkäämistä ollaan tehty, kutsun sen sivulle, tai jatketaan siitä toiseen suuntaan hakua. Yhden ainoan kerran olen laittanut noutoon ampumisen jälkeen, sekin tietysti toimii.

Treeniä, trimmiä ja titteleitä, ehkä...

Tiistaisin ollaan aksailtu Sofin kanssa ja se on penteleen hyvä. Neidin asenne on niin kohillaan että on suuri ilo juosta sen kanssa. Jossain vaiheessa höpisin juoksukontakteista, mutta mietittyäni asiaa päädyin ehdottomasti pysäytyksiin. Mihin mulla muka on niin kiire. Sitä paitsi haluan siitä metästyskoiran ja malttia on aina hyvä harjoitella. Pysäytyksessä on selkeä tehtävä täydessä kiihkossa, siinä se maltti ja tottelevaisuus harjaantuu. Lotta saa juoksuttaa ihan vapaasti, minä pysäytän.

Keskiviikkoisin on Zorron vuoro Ojangossa ja Lotta käy sieltä hakemassa Sofin heidän Orenius-treeniinsä. Viimeisimmässä aksatreenissä Z oli ihan huippu, taviscockerimittapuulla tietysti, eikä sen tartte muuksi muuttua, se on hyvä noin. Edellisellä viikolla tahkottiin kontakteja, kun Z-raukka on huulipyöreenä mun hölmöilyjen takia. Kontaktit meni tosiaankin pilalle, eikä Zorro enää tiennyt mitä pitää tehdä, ja minä olin kärtty, itselleni tietty. Eikä me saatu mitään järkevää aikaiseksi. Kului viikko ja Z mietti, se on niin käsittämättömän fiksu, ja seuraavissa treeneissä se teki hienot kontaktit. Eikä näissä talven treeneissä ihmeisiin pysty, aika ei riitä. Meillä on vain kaksi treeniä viikossa, yksi kummankin kanssa, eli suomeksi 10 min/koira/viikko, karseen vähän :(

Zorro sai luvan mennä näyttelyyn ja valmistautuminen on jo hyvässä vauhdissa. Käytin sen oikein trimmissä. Trimmaaja sanoi että menee puoli vuotta saada se näyttelykuntoon. Me ei odoteta, tämän pitää olla SMiin mennessä ohi. Hapsuja siis kasvatellaan ja näyttelyitä katsellaan.

Sellaista etukäteistietoa tuli että Zorro ehkä voitti Vuoden 2012 Agilitycockeruuden. Tuloksia en ole nähnyt, enkä uskalla ihan tosissani ottaa. Tämä on se titteli joka voitetaan parhailla tuloksilla vuoden aikana ja Zorrolla oli viime vuonna ainoastaan 24 starttia! Pidän titteliä sikäli merkittävänä juuri nyt, että käyttikset jylläs jo viime vuonna kisoissa. No piti sitten kirjoittaa taas lehteen, eikä meinannut tulla mitään, kirjoitin ne jutut jo pari vuotta sitten. Mutta Z tuli avuksi, sen sanelusta pistin kaiken paperille. Siitä tuli täysin Zorron juttu, että sikäli pääsin helpolla :)

Sunnuntaina treenattiin metästysjuttuja Ullan luona. Keskityttiin istumiseen ampumisesta, sen Sofi teki hyvin ja oli treeniin oikein tyytyväinen. Tehtiin myös hakua, ja voi vallaton mikä siihen taas iski kun tuli riistan hajua. Se on kotona treenatessa ollut niin hyvä, mutta nyt ääliöityi heti osuttuaan hajuihin. Enkä minä tällaisena nössönä aloittelijana osaa reagoida oikein, tai edes oikeaan aikaan. Perkules, ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia nöytyytyksiä.

Treenivuoroista

Treenivuorot on nyt saatu järjestykseen. Alunperin en ottanut Sofille lopputalven treenejä Ojankoon kun sen piti olla tiine. Ja kun ei ollut, niin äkkiä jatkoin keskiviikkotreenin talvikauden loppuun asti, niin että kummallakin koiralla oli vuoro samassa treenissä. Lotan kanssa oltiin sovittu että hänkin treenaa Sofin kanssa, nythän ne ei ole treenanneet kuin muutaman kerran. Ja se oli tietysti keskiviikko mikä Lotalle sopi. Peruin omani ja lopulta onnistuin ostamaan peruutuspaikkoja oman seuran treeneihin tiistaille. Nyt minulla on treenit Sofin kanssa tiistaisin ja Zorron kanssa keskiviikkoisin. Tyhmää kun tulee kaksi ajoa yhden sijaan, mutta toisaalta pääsen paremmin keskittymään kulloiseenkin koiraan. Lotta ja Sofi treenaa keskiviikoisin Juhalla.

Keskiviikkona olin Zorron kanssa Ojangossa. Voi vide että meillä oli hauskaa. Koulutin ensin alkeisryhmän ja jatkoin meidän ryhmän kanssa. Mutta nyt en kouluttanut kaikkia, vaan otin omaa aikaa ja valmistelin Zorron niinkuin se pitää valmistella. Ja Z kiitti, se oli vallan ihana, olin ihan sulaa vahaa ja täysin rakastunut sen kanssa. Päätin heittää länget jorpakkoon ja opetan sen taas pysähtymään, voi Z parkaa, mutta toisaalta se on niin tottunut mamman tempauksiin :)

Torstaina oli Sofin vika kerta Oreniuksella. Minä olin jotenkin niin skarppi ja päätin tehdä nollan ekalla yrittämällä. En sitten tehnyt, mutta opin taas paljon, ja osin mentiin hirmu mallikkaasti. Näitä treenejä jään ikävöimään, mutta onneksi Sofi saa jatkaa Lotan kanssa. Juha kysyi miksen ota myös itselleni treeniä, mutta ei mulla ole varaa ihan kaikkeen ja haluan ton jalan kuntoon.

Juoksemisesta. Keskiviikkona Zorron kanssa juoksin hyvin ja oikein, torstaina Sofin kanssa sama juttu :) Ihan toista kuin esim edellisellä viikolla, enää ei ollut hokkarit jalassa. Vielä minua pelottaa juosta ja varata vasemmalle, mutta se on tervettä pelkoa, juoksen hyvin sitten kun tulee lämpimät ilmat. Jos Sofin astutus olis onnistunut niin nyt sillä olis pennut alla, ja mun jalka näin hyvässä kuosissa, ja kaikki olis ollut pirun hyvin. Mutta eipä ole pentuja ja silti kaikki on pirun hyvin, tie oli vaan erilainen :)

Ja ollaan me metästysharkattukin kaiken aikaa, on ollut niin tavattoman hyvä talvi. Kuun puolivälissä lähetin Kennelliittoon hakemuksen jossa pyysin lupaa käyttää Zorro näyttelyssä. Pistin pienen selostuksen mukaan, kirjoitin vaan miten asia oli, saapa nähdä miten meidän käy.