keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Otus

Sofi-tyttönen on nyt kymmenen viikon ikäinen ja tunnen sitä jo pikkuisen. Peloton se tuntuu olevan, ainakaan vielä ei ole pelännyt mitään. Vielä kun hoidellaan vuodenvaihde tyylikkäästi niin ei tule siitäkään pelkoja. Isot varmasti opettaa, ne kun osaa ottaa raketit lunkisti. Menossa tämä on jatkuvasti, Zorron kanssa leikkivät kovin, mutta onneksi Z opettaa myös tärkeimmän, siis sen että mami on ihanin kaikista. Nukkuakin S osaa rauhassa, yöunet nukkuu omassa häkissään sängyn vieressä, illalla nukahtaa heti ja aamulla herää herätyskelloon. Herätessään se haukottelee ja naukaisee muutaman kerran ''mijaauu'', muttei juuri koskaan hauku. Kiteytetäänpä pieni koiruus näin: Sofi on sähäkkä jännä otus ja niin kovin kaunis!

Näitä me ollaan harjoiteltu:
Istuminen - Tätä alettiin aika pian kotiutumisen jälkeen. Sofi istuu ruokakupilla sekä sisään tullessa kun remmi otetaan pois kaulasta. Istuu nätisti, vähän kärsimätön on tietysti, mutta vapaa käskyllä vasta lähtee.
Remmeily - Tämäkin tuli aika pian kuvioihin. En uskalla pitää Sofia vapaana pimeään aikaan, pelkään että jos jotain yllättävää tapahtuu ja pentu pelästyy niin pahimmassa tapauksessa hukkaan sen tuonne pimeään ja pakkaseen. Siispä Sofi käy remmmipisulla pimeään aikaan. Remmissä menee ihan hienosti, vähän olis kiva kaahottaa isojen perään, mutta kyllä tämä tästä.
Hoitopöydällä olo - Ollaan vähän harjailtu seisten ja istuen. Katsottu silmät, korvat ja hampaat. Kynnet menee muuten ihan jees, mutta Sofista on niin kovin turhauttavaa maata selällään, tätä ollaan harjoiteltu ihan erikseenkin, siis pelkkää selällään oloa josta saa namia kun osaa olla nätisti ja hiljaa. Tassuistaan ei ole yhtään arka, kynsien leikkaus sujuu muuten hyvin.
Vihellys - Huomasin heti että Sofi oli jo tullessaan oppinut reagoimaan vihellykseen. Marko vihelteli jotain kappaletta niin Sofilla nousi heti pää, et mitä nyt. Olen ottanut luoksetuloa viheltäen ja sieltähän se tulee muiden jaloissa ihan kybällä, eli toimii.
Yksinolo - Tänään aamuleikin jälkeen Zorro tuli opettaneeksi Sofille ''yksinoloa''. Menivät kimpassa lepäämään Zorron pedille makkariin, jätin ne sinne ja suljin oven perässäni. Kotvasen kuluttua kävin siellä ja lähtiessäni suljin taas oven. Rauhassa osasi Sofikin olla kun oli niin hyvä roolimalli kupeessa.

2 kommenttia:

  1. heheh, kuulostaapa Sohvi Oksanen täydelliseltä pikku pennulta kun vertaa vuoden takasesti meijän Ufoon :))) (eikä oo Ufo parantanut käytöstapojaan näin aikuisenakaan ei...) mutta sellasta se on, jotkut syntyy rinsesssoiks ja toiset taas irwingoodmaneiks :D
    t.Koo ja päppänät

    VastaaPoista