sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Kiva päivä sisarusten seurassa


Tästäkö mä ottaisin kiinni


Ja sitten mennään...


...kohti äippää


Vähän mä olen hyvä!


Osaa se Zorrokin


Sofin kanssa kasvattajan luona pentuetreeneissä, oli ihan hirmuisen mukava päivä! Ilma oli mitä mainioin ja oli niin kiva nähdä Sofin sisarukset. Juteltiin alkuun niitä näitä ongelmista ja jo opituista taidoista. Sitten tehtiin hakuharjoitusta. Sofi meni kai ihan hyvin, pikkuisen liian laajaa hakua tuli, pitänee pienentää lenkkejä. Seuraavaksi oli luoksetuloa häiriökoirakujassa, hyvin meni. Sitten noutoja niin että Sofi istui ja Ulla heitti, siitä sitten noutoon ja luovutus eteen, nämä meni ok. Myös tehtiin (en nyt muista  mikä se oli)noutoa. Pistin Sofin istumaan kauemmas eteeni ja heitin parit dummyt kummallekin sivulleni, ja siitä ohjasin Sofin noutamaan kumman nyt sitten halusinkin. Kanaan tutustuttiin myös, mutta se oli vähän jäinen mötikkä eikä Sofi suostunut ottamaan sitä suuhunsa vaikka kiinnostunut olikin. Kun lähdettiin kotiin saatiin kana kotiin viemisiksi.

Kotona otin vasta Sofia autosta kun pojat jo pörhälsivät paikalle. Minä kun hyvin tiedän Sofin suuren ''sisarkateuden'' Zorroa kohtaan (Sofin on mielestään mamman harrastuskoira ja Zorro on ärsyttävä kun sekin muka harrastelee jotain), minuun meni pieni (hallittu) piru ja päätin käyttää tätä kateutta hyväkseni. Heitin kanan maahan ja silloin tuli Sofille kiire. Meidän yhteinen saalis, se hieno kana nousi saman tien ja tuotiin minulle käteen asti.

Pidettiin ihmisten ruokintatauko ja sitten lähdettiin taas kanaa noutamaan. Nyt ei Sofilla ollut  mitään ongelmaa kun se oli sitä jo kerran kantanut. Eikä tarvittu sisarkateuttakaan moottoriksi vaan tehtiin muutama nouto ihan kahden kesken. Kerran Sofi toi sen siipihangasta (vert. oksahanka) mutta muutoin taisi ottaa rinnuksista kiinni.

Zorro pääsi Sofin jälkeen noutohommiin. Oli ne jännästi erilaisia, hyvin Zorkin toi, mutta sillä oli selvästi mielessä syöminen. Jälkikäteen tuli mieleen että näinhän Zorro on melkein viisi vuotta borilerinsa saanut, tältä samalta nurmikolta. Ei kai se nyt heti hiffannut että kun kanalla on höyhenet niin se ei enää olekkaan hänen ruokaansa. Ei ole aina helppoa olla koirakaan.

Loppuun häpeäkamaluus: Lauantaina oltiin Jäkessä kisoissa ja me oltiin kolmas koirakko radalla. Ei tullut mitään, ekaan starttiin en ehtinyt valmistella itseäni enkä koiraa. Tuloksena ihan hirveä laahustamisnolla, hävettää vieläkin (mutta 4. sija). Toiseen starttiin pääsin jo valmistautumaan koska Marko pyöräili paikalle ja liikutti Zorroa. Toka startti olikin meidän paras, kolmasvika este vaan pääsi luiskahtamaan vääräksi koska tein hitaan valssin tai ainakin Zor lukitsi väärän esteen. Tästä hylly, mutta melko jees. Kolmas oli hyppäri pyörityksillä, ei todellakaan meidän rata. Liian hidas nainen ja koira valui joka suuntaan koko ajan pahemmin. Tehtiin hirveä yliaikanolla. Jee, tästä on hyvä jatkaa! No tänään sentään aloitin ne juoksemisharjoitukset, nyt vasta olin mielestäni tarpeeksi terve tämän perhanan kröhän jäljiltä.

1 kommentti: