Koko viikko yhtä hulabaloota, yritän tähän vähän muistella kun ei ollut ajoissa aikaa kirjoitella.

Tiistaina oli normaalit agitreenit, kummatkin koirat mukana. Minun piti piirtää rata, koska Sofikin veti sitä pikku pätkän, mutta en ole ehtinyt koneelle. Kaik joka tapauksessa ihan jees, ei tästä sen enempää. Sofin kanssa kokeiltiin taas pussia, eikä se ole unohtanut oppimaansa vaan innokkaasti suhahti.

Keskiviikkona normit tokotreenit. Nyt tehtiin eri juttuja, Zor vetäisi elämänsä ensimmäisen ihmisjäljen. Se oli yhden toisen ihmisen tekemä ja mentiin se niiden jälkeen. Z tykkäsi kovasti, kuten se tykkää noista jälkijutuista. Meni ihan täydellisesti. Sofille tehtiin esineruudun alkeet. Käytännössä se taisi olla noutajakielellä ykkösmarkkeeraus. Tyyppi pudotti esineen kauempana maahan niin että koira näki, sitten tyyppi tuli pois ja läheti Sofin noutoon, Sofi juoksi esineelle ja toi sen mulle. Tämä me osattiin hyvin. Zorrokin sai tehdä esineruudun niin että siellä oli kaikki kolme esinettä ja sokkona, eli ei tiedetty missä ne oli. Tämä oli multa typerä temppu, alue oli sellaisessa paikassa että se oli puhki ihan joka suuntaan. No ei siinä mitään, mutta Zor teki myös tyhmästi, se oli valikoiva ja minä taisin vähän suuttua. Siitä näki että se kävi yhdellä esineellä mutta ei ottanut sitä. Työ työnä perskules, sanon minä. Nousihan sekin lopulta mutta ensin jouduin käymään paikalla ja melkein potkaisemaan persuuksille ennen kuin tokeni.

Torstaina kävin Sofin kanssa harjoitusmetsällä. Yhdessä kohdin poikettiin tieltä ja käytiin pieni hakuharjoittelulenkki. Sofi toi dameja ja silleen. Palattiin takaisin tielle ja käppäiltiin edelleen. Jossain vaiheessa huomasin että minä penteleen räpelö oli tiputtanut yhden damin ja piuhan + kaulapannan johonkin. Käppäiltiin vaan edelleen ja tuumin että kotimatkalla varmaankin törmätään niihin. Käännyttiin eikä törmätty kadonneisiin tavaroihin, niiden täytyy olla siellä metsämetsässä ajattelin. Mutta ei hajuakaan että missä se hakupaikka mahtoi olla. Onneksi Sofilla on toi nenä. Yhdessä kohdin näin että se pörrää hajuilla ja mietin että se haistaa meidän omia jälkiä. Sinne mentiin. Kohta se tulikin remmin kanssa ja vähän kun jatkettiin niin nousihan se damikin sieltä!

Perjantaina oli Nina Frantsin extratreenit, hyvät treenit vetikin. No minä yritin ja kai se jotenkin meni, mutta ei niin ihanasti kun mielikuvissani. Zor oli vähän rämeturpa ja se menee liiasta karvasta ''tukkoon''. Minä olen tukossa läskistä ja muusta, mutta ikävä kyllä läski ei koneella lähde.

La aamulla kello soi 4.45 ja lähdettiin Sofin kanssa meidän ekalle metsästysleirille, mutta siitä kirjoitan oman tarinan.