maanantai 30. toukokuuta 2011

Eka metsästyleiri

Aamulla 4.45 herätys, tavarat oli valmiiksi pakattuna mutta silti myöhästyttiin lähdössä. Onneksi liikennettä oli vähän ja keli erinomainen. Päästiin kuitenkin paikalle ja ilokseni löysin sieltä tuttujakin, nimittäin Akanen jonka kanssa opiskeltiin kesällä muutaman kerran aksaa.

Siitä se lähti aamupalan jälkeen rullaamaan. Meidät jaettiin ryhmiin jotka hajautettiin ympäriinsä. Minä, Pekka (Kepa) ja Arto (clumberinspanieli, en nyt muista nimeä) lähdettiin ensimmäiseksi vesityöhommiin, ajoimme sinne autolla. Paikka oli hieno lotikko jossa oli romanttinen saari keskellä ja vastaranta Pekan heittokantaman päässä. Sofin tehtävä oli katsoa kun sivusta heitettiin dami melkein vastarannan vesirajaaan ja käskystä noutaa se. Taitava tyttö teki sen tietysti hienosti, luovutus oli edessä kuten tavallista. Sitten heitettiin vastarantaan kuivalle maalle ja Sofi ui lotikon yli, etsi ja nouti sen. Välillä muutkin koirat teki samoja juttuja ja Sofi meni autoon. Pieni pentu-raukka, rasvaton ja lihaton rääpäle ihan tärisi ja vapisi kylmästä. Onneksi olin ottanut pyyhkeen ja pari takkia sille mukaan, sain sen kuivattua ja takin alle lämpimään, mutta oli se aika horkassa. Ilma oli viileä ja vesi vielä kevätkylmää. Kohta otettiin Sofi taas esiin ja sille ammuttiin vastarannan vesirajaan dami joka sen piti noutaa. Enää se ei olisi halunnut mennä uimaan, mutta käskin sitä ja se nouti damin kun kerran oli pakko. Pyyhe oli jo ihan märkä, mutta onneksi takkeja oli muutama että saatiin pieni urhea koira pelastettua.

Uintipaikalta käppäiltiin hakuharjoitukseen jossa mentiin siksakkia ja dameja oli valmiina piilossa. Noo menihän se, ohjeeksi minulle sanottiin että saa kyllä kehua mutta ei niin paljoa. Minulla oli tietysti vähän kierroksia kun hermostutti.

Palattiin majalle ja syötiin, ruuat olivatkin erinomaisia koko leirin ajan ja nälkää ei tarvinnut nähdä. Iltapäivällä oltiin tupakkimiehen (oli hällä nimikin en nyt vaan muista)  hakuharjoituksissa. Tykkäsin tästä miehestä erityisesti ja hän osasikin kertoilla paljon selventäviä asianhaaroja. Tämä olin oppivinani; tehdään siksakkia, kääntyillään itse ja opetetaan koiraa hakeutumaan ohjaajan etupuolelle ja tekemään siinä hakukuviota. Jos koira edistää eteenpäin vihelletään pois ja koira oppii vähitellen että eteen ei saa mennä.

Lopuksi mentiin noutotreeneihin jossa opeteltiin erilaisia muistijuttuja ja lähetyksiä sekä noudettiin pakastefasua.

Ilta oli oikein mukava, laavulla juteltiin, paisteltiin makkaraa ja tuli juoneeksi muutaman oluen. Petipaikaksi sain liki oman yksiön, nukuin nimittäin kyökissä jääkaapin edessä ja Sofin häkki oli vieressäni. Se oli ruhtinaallinen paikka sillä toiset nukkuivat kuin sillit suolassa toisessa päässä huonetta. Yhtään ei häirinnyt vaikka yökukkujat kävivät ammentamassa olutta jääkaapista ja joutuivat reissuillaan kulkemaan ylitseni. Jossain vaiheessa yöllä heräsin ja jäin hetkeksi kuuntelemaan miten miehet kuorsasivat kukin omalla nuotillaan. Minulla oli onneksi korvatulpat ja nukuin ihmeen hyvin koko yön, samoin Sofi.

Sunnuntaina aamupalan jälkeen lähdettiin taas hakuoppiin. Tehtiin niin että heitettiin dami selän taakse, pistettiin koira hakuun edessä ja se teki suppeaa hakua ja kyseli kaiken aikaa että joko saa noutaa. Lopulta pistettiin noutoon. Idea oli se että haku ei leviä liian laajaksi kun koira haluaa noutaa, lisäksi samasta syystä se pitää hyvää kontaktia (odottaa noutokäskyä) ja bonuksena vielä muisti kehittyy siis sen täytyy muistaa missä dami on. Minä tein tässä treenissä sellaisen mokan että jätin pillin vahingossa majalle. Olin siis ilman pilliä ja tilanne oli hämmentävä Sofille sekä minulle.

Ajettiin takaisin majalle ja syötiin. Iltapäivällä lähdettiin tupakkimiehen hakuoppiin, hän yritti opettaa juttuja mitä kotona kannattaa tehdä. Näytti vielä muutaman noutoharjoitteen. Akane oli tässä hyvänä kaverina minulle, hän selitti kaiken aikaa mitä tehdään, mitä kannattaa opettaa, vihjesanat, rintamasuunnat ja lähetykset. Sofi teki jutun jonka nimi oli ykkösmarkkeeraus, sekä haki dameja eräänlaisesta esineruudusta jossa oli useita dameja, toipa sieltä yhden ihan hervottoman suurenkin damin.

Kotiin lähdettiin iltapäivällä ja autossa minulle iski ihan tajuton väsy, mutta pääsin kuitenkin onnellisesti kotiin.

Nyt osaan kotitreenata hakua ja noutoa. Tokosta en nyt oikein tiedä, sillä ei taida sittenkään olla mitään merkitystä metästysjutuissa. Perustottelevaisuus pitää tietysti olla, sivulla oloakin tarvitaan sekä seuraamista, mutta tokosivut ja seuraamiset pilaantuu silmiin tuijotuksella. Tarvitaan sivu mutta silloin pitää katsoa eteen ja/tai mitä ympärillä tapahtuu, mikä lentää ja mihin. Samoin seuraaminen, se tarvitaan mutta ei tokoseuraamista. Tokoa täytyy nyt miettiä että hylkäänkö sen turhana, varsinkin kun en siitä tykkää. Se tosin kuuluu mielestäni koiran yleissivistykseen, mutta ehkäpä tämä ajatus on vain typeryys päässäni.

3 kommenttia:

  1. Älä sitä tokoa treenaa, jos et siitä tykkää. Vaistoaahan se koirakin, että se on sulle pakkopullaa.

    Metsästyksessä ei tarvitse kuin istua, tulla luokse ja seurata, mutta ne ovat ehdottomia ja osattava kaikkialla. Tietysti toko siihenkin on hyvä... onhan meillä täällä käyttövalio, joka kisaa EVL:ssä TOKO:ssa. Eli varmasti tukevat toisiaan.

    VastaaPoista
  2. Niin ehkäpä hylkään sen tokon, mitäpä minä sillä teen kun en sitä mihinkään tarvitse. Tai sitten käyn siellä tekemässä tätä metästystokoa joka taitaa erota vain siinä ettei tarvitse pitää kontaktia naamaan.

    VastaaPoista
  3. Muista, että hyvä kontakti on tässäkin enemmän kuin plussa.

    VastaaPoista