Päiväni Bond-tyttönä

Pe meidän piti mennä teatteriin, mutta näytös peruttiin viime tingassa sairastapauksen johdota (samoin kävi viime kerralla jota tämä korvasi). Laura oli tilattu koiravahdiksi, mutta hän ystävällisesti antoi meidän viettää perjantaimme kotona eikä pakoittanut meitä ''johonkin''. Menin koirien kanssa metsään.

Lauantai meni aamusta iltaan puutarhajutuissa. Aamupissityksellä tuli turha haukkumisvälikohtaus. Naapuri meni koiransa kanssa Kaskelantietä ja me oltiin vähän matkan päässä omalla tontilla. Naapuri huusi moi, minä käännyin heilautin kättä ja menin tyhmä huutamaan myös moi. Siitä repesi haukkukonsertti. Yritin ensin huutaa hiljaa, mutta kun ei ollut tehoja käännyin raivona kotiin päin ja menin sisälle, jätin tyhmän laumani huutamaan keskenään. Hetken kuluttua otin koirat sisälle, olin tietysti  vielä raivona ja jätin koirat tuulikaappiin jossa saivat olla ainakin 15 min. Päästin lopulta pois ja ruokaa ei tullut. Sama koiran näkökulmasta: Tulee vieras pieni lauma, tyyppi nostaa kätensä ja sanoo hau, suuri valkoinen narttu (minä) kääntyy kohti, nostaa kätensä ja sanoo hau (minähän se tämänkin rähinän aloiti). Lupa on saatu ja yhtenä rintamana käydään puolustamaan raukkoja rajoja. Seuraavaksi suuri valkonen narttu käy jo tosi kiihkeänä vierasta laumaa kohti (huudan kiukkuisena koiria olemaan hiljaa), onpas kiihkeää tuumaa koirat ja haukkuu vaan.

Silloin harvoin kun tämä rajojen puolustaminen tapahtuu, on kaava aina sama, minun pitäisi pitää turpa kiinni, nähdä ja huomata kaikki, mutta olla cool, eikä ainakaan saisi huudella vieraille koirakoille mitään. Zorrohan sen taisi koirista aloittaa, mamman hanska kun on. Ruuan menettäminen ja emännän kylmyys pisti koiran miettimään ja nyt onkin oltu hiljaista ja kuuliaista.

Tuula ja Maarit kävivät päivällä hakemassa perennanalkuja ja Sofi sai leikkiä Nunnan kanssa. Leikit sujuivat tytyiltä vauhdikkaasti, nätisti ja hiljaisesti. Illalla tietty mentiin metsään. Masi tuli vielä pestyä.

Su klanasin Masin ensimmäistä kertaa, lopputulos on aika järkyttävä vaikka vedin seiska-terällä. Tein ensimmäsen kerran veteraanikorvat eli kaikki pois, Zorrollahan on ollut aina polkkatukkakorvat ja on ne edes vähän tyylikkäämmät kuin noi pelkät lärpykkeet. Muutenkaan Masista ei tullut mustaa Zorroa, siltä puuttuu pyöreät lihakset ja se on nyt vähän luisen ja alastoman näköinen. Seuraavaksi kerraksi täytyy kehitellä jotain muuta.

Su oltiin Sofin kanssa koiratanssikurssilla. Ensin käytiin läpi sääntöjä ja kaikkea asiaan liittyvää, ne muut oli kovin kiinnostuneita kun harrastivat lajia, mutta minulle se oli vähän pakkopullaa tosin kiinnostaa sikäli että oppimisesta, kouluttamisesta, palkkaamisesta yms. oli tietysti puhe. Sitten reenailtiin koiren kanssa paria juttua, mutta en niitäkään ottanut niin tosissaan, yritin olla sotkematta Sofia joka opettelee vasta tokon alkeita. Tehtiin Sofin kanssa jonkin verran sitä tokoa ja käytinkin kouluttajaa niihin vinkkeihin koska aina on hyvä saada eri näkökulmia.

Homma muuttui kuitenkin ratkiriemukkaaksi kun jouduttiin parin kanssa suunnittelemaan koiratanssiesitys, niin että toinen ohjaa ja toinen on koira. James Bondin teema oli musiikkina. No mehän väsättiin esitys, se oli vaan hiukka vaikeaa kun en ole koiratanssia koskaan nähnyt, eikä ollut mitään käsitystä mitä ne tekee. Lopulta kuitenkin vetäistiin tanssiesitys joka alkoi jaakaamisella, sisälsi hypyn ja pyörähdyksiä. Sitten musiikissa tuli sellainen ihme tyven mihin ei ajan puuttenkaan takia keksitty mitään järkevää. Ruvettiin siihen niiden leffanalkujen naisfiguureiksi jotka tanssii sillai hitaasti ja kummallisesti. Lopuksi väittivät että koiralle olisi hiukan vaikea opettaa moista leijutanssia, mutta vakuutin että Sofi leijutanssii kuitenkin paremmin kuin minä, taisivat uskoa. Kurssi oli hauska, ei ollut oppimispaineita, sääliksi kävi vain pariani kun olin niin autuaan tietämätön. En naureskellut siellä pienesti, vaan hekotin ja hirnuin ihan kybällä.

Markolla oli synttärit, niitä juhlitiin koko viikonloppu hyvien ruokien merkeissä (Marko teki). Suomi voitti jääkiekon MM-kisat, hienoa oli että pelaajat oli nuoria eikä niitä vanhoja NHL-partoja, nyt oli valkkukin suomalainen!! Kylvin lootiin persiljat, herneet ja tuoksuherneet. Viime viikonloppuna kylvin salaatit (neljä erilaista) sekä tillit (kahta). Marko ajoi ekan kerran nurmikon ja maanataina tuli vihdoin sade. Madotin koirat, Sofilta tuli myöhemmin oksennus, mutta siinä ei näkynyt mitään.

Flunssa vaivasi koko viikon, olin tosi väsynyt ja jouduin nukkumaan päikkärit joka ikinen päivä. Perjantaina keuhkot tuntui ihan omituisilta ja kipeiltä. Hetken jo mietin Porvooseen lekuriin lähtöä kun henki ei tuntunut kulkevan. Menin kuitenkin metsään. Lauantaina olin ihan kanttuvei ja nukuin aamu- sekä iltapäiväunet, mutta sunnuntaina helpotti. Josko tämä perhanan flunssa viimein lannistuisi.