Pilleilyä

Aamusella lähdettiin Sofin kanssa hengailemaan hakuporukoihin jotka esineruutuilivat Purolan koulutuskentän metsässä. En ottanut isoja koiria mukaan koska Zorro oli myöhään eilen agia ja Masia en hankihyppyytä. Ensin vähän juoruilin naisten kanssa, mutta sitten lähdettiin Sofin kanssa reenaan. Mentiin metsään ja otettiin pilli mukaan. Käppäiltiin siellä muina miehinä, Sofi pysytteli nätisti lähellä ja sitten kokeiltiin luoksetulovihellystä ekaa kertaa pillillä. Olen vihdoin oppinut pillivihellyksen, siis siten että ääni tehdään kielellä eikä puhaltelemalla (kasvattaja-Ullan vinkistä). Aloitin tutun sarjan ensin tavallisella vihellyksellä ja kun koira lähti vaihdoin pilliin. Näin tehtiin vain eka kerta, myöhemmin ainoastaan pilliviheltelin ja koira tuli joka kerta vauhdilla luokse. Samoin tehtiin istumista, tuttuna elementtinä oli ohjaava käsimerkki ja uutena pillin ääni. Toimi hienosti mutta tehtiin tietty vaan kun koira oli hollilla ja onnistumisen mahdollisuudet olivat hyvät.

Viime viikko meni kärvistellen, pakkasta oli koko ajan ihan liikaa ja se vaikeutti liikkumista. Tehtiin äkkipyrähdyksiä metsään poikien kanssa, mentiin autolla ja hirveällä vauhdilla hölkyteltiin metsälenkki (vauhti ei oikeasti päätä huimannut mutta tuntui siltä). Sofi ei paljoa metsää nähnyt paitsi perjantaina jolloin pääsi ensimmäisen kerran Masin kanssa lekkeilemään. Zorrohan on niin laajojen kaarrosten mestari etten halua sen Sofia samoille teille vievän, Zorro jäi siis kotiin. Nytkin varmistelin ja laitoin Masin valjaisiin ja liinaan, halusin ''huijata'' Sofia ettei meillä muka koirat pitkälle lähde (Masi kulkee kuin juna, se tasan tietää nämä metsät ja tuntuu unohtavan meidät sinne jonnekin taakseen, eikä ilmeisesti oikeasti kuule kun sitä kutsuu). Metsäreissu Masin ja Sofin kanssa meni hienosti, tietysti kun se näin rankasti oli varmisteltu.

Perjantaina illalla oltiin Zorron kanssa agireeneissä. Katja ei ollut joten Heinillä oli vain minut höykyytettävänään. Ja kyllä me juostiin, pitkiin aikoihin ei ole reidet olleet niin maitohapoilla. Hauskaa oli ja nautin juoksemisesta, ennen kaikkea olin tietysti onnellinen saadessani hyvää yksityisopetusta kun Heini epätoivoisena yritti saada minua ruotuun. Nyt lauantaina mun jalat huutaa hoosiannaa, toivottavasti toipuvat huomiseksi jolloin kisataan taas Hyvinkäällä.

Viikolla ei tapahtunut tuhoja eikä muita kauheuksia (pissimistä), sillä Kaisa oli talvilomalla ja koirat saivat vapaammat mutta huolehditut oltavat. Super-iloista oli kun Sofi oppi tuomaan ruokakipponsa ruokailun päätteeksi, tästä se saa namipalkan. Käytännössä tämä menee näin; Sofi ottaa kipon suuhunsa, minä sanon tule, istu, kosken muutaman kerran kippoon, Sofi pitää sitä rauhassa, irti, nami, vapaa. Muihin noutotouhuihin en ole nameja sotkenut ja nekin sujuvat ihan hyvin, tosin niitä ollaan tehty iloittelumielellä eikä niin vakavana ja tosissaan.

Loppuun vielä hauska juttu meidän viime kisoista. Siellähän kuuluteltiin että Zorrosta tuli ava, oikeasti ei tullut vaan laskivat yhden hyppysertin agisertiksi. Kisakirjassa lukee nyt yliviivattuna ava, agi.fi:n tuloksisssa lukee ava ja nyt tuli vielä Agility Sport Bullet-lehti jossa oli tällainen juttu, hauskaa!