Metsästysuran aloitus

Tästä alkaa ihan uusi osio elämässä ja blogissa tietysti myöskin, kun tämä jonkun sortin päiväkirja yrittää olla. Tagiksi lisäsin suureellisesti metsästys, sillä tänään Sofi nouti ensimmäisen kerran pentudummyä ja teki sen kaksi kertaa. Tänään siis korkattiin metsästysura!

Minä olen sellainen pöljä etten mihinkään ryhdy suinpäin, vaan jaksan kyttäillä oikeaa hetkeä ja odottaa parasta mahdollista onnistumisen mahdollisuutta. Tänään aamusella kun koirat olivat syöneet ja isot vetäytyneet makkariin ruokaperäisille jäi Sofi keittiöön puuhailemaan minun kanssani. Kävin ovelasti laittamassa makkarin oven kiinni ettei Zorro tule sähläämään ja sanomaan Sofille kuka oikein onkaan mamman työkoira. Myös Sofi oli melestäni oikeassa tunnetilassa, ei liian väsynyt, omiva tai taisteleva, vaan ihan rento ja seesteinen.

Sukkaa ja muuta vähempiarvoista Sofi on noutanut jo aiemmin ja ajattelin että nyt on mahikset onnistua myös pentu-dummyllä. Tämä tuli Sofille ihan uutena, en ole edes näyttänyt sille moista mötikkää ja pelkäsinkin hieman että dummy on Sofin mielestä liian magee ja että omiii sen itselleen. Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin, juoksi perään, otti suuhunsa, ravisteli siltä hengen pois (onko tämä huono juttu?) ja toi sen minulle. Tämä tehtiin kahdesti ja kovasti kehuttiin sitten, eiköhän siitä jäänyt Sofillekin hieno fiilis.

Päivemmällä käytiin pienellä metsälenkillä kaksistaan. Kotimatka käppäiltiin kiltin hepan perässä. Sofin jälkeen metsään pääsi Zorro, mutta Masia en viitsinyt tänään ottaa kun se köhi hivenen eilisen lenkin jälkeen. Ennen neljää kävivät Pia ja kääpiöpinserit Viivi ja Hertta. Nepä oli aika kummallisia olentoja, niin pieniä mutta ääntä lähti kuin pienestä kylästä. Viivillä kun on näkökyky huonontunut ja siksi haukku herkässä, Hertta taas kiljui vanhemman tukena. Olivat onneksi sen verran että ehdittiin tutustua ja tottua, puolin ja toisin.