sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Luonnetestissä Sofin kanssa 110 pistettä


Olin nähnyt paljon vaivaa luonnetestiin pääsyn kanssa. Olin kytännyt kelloa, aloittanut soittorumban minuuttia vaille (enempää ei mun luonteella etuilla), soitellut tauotta noin 20 minuutin ajan, ja lopuksi kun pääsin läpi, kaikki paikat oli jo menneet. Varakoirakoksi tietty pääsi, sijalle se ja se. Näin yritin ainakin kahteen testiin. Sitten eräänä päivänä soi puhelin, tuttu PYYSI meitä heidän testiinsä, hän oli pongannut nimeni erään toisen järjestäjän varakoirakoista. Heiltä puuttui sopivasti yksi koira, ja sokerina pohjalla testi oli ihan naapurissa Keravalla.

Ulla ja Sonja odottelivat meitä upeassa auringonpaisteessa. Saavuin paikalle aika passelisti, ehdin näkemään yhden koirakon ennen kuin piti lähteä hakemaan Sofia. Testin aluksi tarkistettiin siru, sekä haastateltiin koiran elämästä ja harrastuksista.

Alla osa-alueet. Enkä rupea puhumaan heidän kieltään, enkä käytä heidän sanojaan, kun en siitä mitään ymmärrä. Minusta se meni näin:

  • Käteltiin, tässä kuulemma testattiin koiran ystävällisyyttä. Sofi käyttäytyi ihan ystävällisesti, ei esim purrut ketään (sellaitakin voi kuulemma tapahtua ja sitä siinä testattiin).
  • Leikittiin, tai ihmiset leikki, Sofi ei. Sofi leikkii vain kotona, ja vain kun itse haluaa. Silloin se tyrkyttää lelua, että otas kiinni tosta niin vedetään ja murrataan.
  • Kelkka oli hivenen hämmentävä. Sitä piti lähestyä ensin matalana, mutta kohta tyypin taskutkin tutkittiin, että olisko sinne unohtunut jotain. Lopuksi sitä ei tarvinnut yhtään miettiä, kelkan sisällä pystyi hyvin olemaan, vaikka olihan se vähän tylsä, ja lähdettiin hakemaan lisää äksöniä.
  • Luoksetulo, vai mikä se nyt on. Sofi vietiin pienen matkan päähän, minun piti se kutsua luokseni. Tulihan se, mutta ei sillä ollut mitään kiirettä, hätää tai paniikkia. Miksi olisi ollut, näkihän se minut, eikä siinä tilanteessa ollut mitään niin kummallista, että siihen olisi pitänyt reagoida näyttävällä ''kiire mamman luokse'' ryntäyksellä.
  • Hyppäävä vaate, mentiin sitä kohti, noususta piti kääntyä takaisin, sitten palata ja katsoa miten koira siihen reagoi. Eikä Sofi pelännyt, reagoi kyllä ekaan nousuun, muttei välittänyt tuon taivaallista kun ohitettiin se uudelleen.
  • Vierivän tynnyrin Sofi olisi halunnut tutkia heti, mutta käsky oli että et pysähdy vaan kävelet suoraan. Paluureissulla Sofi kävi reippaasti tutkimassa tynnyrin.
  • Talosta etsiminen meni aika omituisesti. Sofi etsi tehokkaasti, kävi siinä perähuoneessakin jossa olin moneen kertaan, yritti pöydille ja haki kaikkialta. Istuin nurkassa, vieressä oli ulko-ovi josta puuttui kynnys, Sofi kävi senkin pariin kertaan haistelemassa, että jos olenkin oven takana. Ilmeisesti sieltä tuli ilmaa niin että jäin nurkkaani hajumottiin. Oli kyllä mielenkiintoista seurata miten oma koira hakee. Se meni pariin kertaan aika samanlaisella hakukuviolla, sitten se varioi ja kappas, siinähän se mamma olikin :)
  • Seinässä kiinni -uhkaaminen meni tyyliin cockeri, ei pelkoa, ei agressiivisuutta. Kyllä cockeri tietää ettei ihmiset ole pahoja, ne vaan käyttäytyy vähän kummallisesti. 
  • Laukaukset oli vain paukkuja, ei oltu metästymoodissa eikä tullut istumisia. Ei Sofi viitsinyt niistä paljoa välittää.
Kovasti Sofia kehuttiin, oli avoin, ystävällinen, hieno harrastuskoira yms yms.
Ilma on hieno, koira oli hieno, järjestelyt oli hienot (Bullmastiffit ja mastiffit ry). Hieno päivä! Tuomarina Tarja Matsuoi.

Video + tulokset:

Ladysplit's Elanor "Sofi" luonnetestissä Keravalla:

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terväyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhali -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +1 erittäin vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen luoksepäästävä avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
yhteispisteet 110

2 kommenttia:

  1. Hienot pisteet! Kyllä noilla kelpaa harrastaa! ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Sofihan on siitä hauska tapaus ettei sen ja ohjaajan väliin pääse häiriötekijät. Se ei näe eikä kuule mitään muuta, se keskittyy vain ohjaukseen.

    Toisaalta metsästystreeneissä minulle tulee usein tunne, että minä olen se häiriötekijä joka ei ihan mahdu/pääse Sofin vietin valtaamaan tajuntaan ;) Siinä hommassa onkin miltei tärkeintä pitää koira tottelevaisuusalueen sisäpuolella, muuten se vaan menee...

    VastaaPoista