sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita


Isompi pytty: Cockeriderby 2011 2. sija
Pienempi pytty: SPME II

Hui hirveetä mikä paniikkikokemus ja se jatkui ja jatkui... Oltiin Joroisilla Derbyssä joka on metsästyskoe alle 2-v cockerspanieleille. Sofi oli vuosi ja neljä päivää. Kisaajia on neljä.

Edellinen yö meni horkassa, kun laitoin silmät kiinni, meni näkökentässä koiraa puoleta toiselle, tietysti liian kaukana, eikä mitään voinut tehdä. Painajaista jo pelkkä nukkumisen yritys :) Vika oli tietysti minussa, tiesin ettei Sofia ole opetettu niin jämptisti ja että se lähtee ja lipee joka tilanteessa. Toisaalta tiesin että jalkoihin se ei jää luuhaamaan.

Koe alkoi aamulla klo 8. Lähdettiin tuomarin (Timo Ritola) perässä koko sakki, mukana oli kaksi tarkka-ampujaa, joista toinen oli myös maasto-opas (tunsi tienoon). Haku aloitettiin järjestyksessä 1, 2, 3 ja 4, me oltiin kolmosia. Vaihto tapahtui yleensä ylösajon jälkeen. Muista mainittakoon että Derby-voittaja Neo ja ohjaajansa Sami olivat ihan suvereenin hyviä ja oli ilo nähdä niin hienoa työskentelyä.

Tuli meidän vuoro, tuomari selitti tilanteen ja maasto-opas kertoi minne mennään. Koira vaan irti ja siitä se alkoi, se painajainen. Koiraa tuli ja meni, lipes ja kaahotti. Tapahtumia enemmän kuin yksi anja tajuaa. Loiskis veteen ja kohta se oli jo toisaalla, meikä yritti saada sitä käymään siellä ja täällä. Sofi vaan huikkas ohi mennessään että ei hätää minä osaan. Tuomarikin oli sitä mieltä että Sofi osaa, käski vaan koiran perään. No me mentiin, välillä juostiin, yliteltiin aitoja, ojia, puita. En edes muista niitä tapahtumia, se oli silkkaa selviytymistä.

Eka tajuamani ylösajo tehtiin kun tultiin pellolta metsäsaarekkeeseen. Näin koirasta että nyt lähtee, siis koira näpeistä taas, mutta nyt se näytti erilaiselta. Huikkasin ampujille että siellä on fasu ja juostiin perään. Sofi ajoikin linnun puuhun, ampujat ampui, minä dyykkasin maihin ja ennen kaikkea Sofi istui! Pum ja lintu pudottettiin, paha vaan se tippui miltei Sofin suuhun. Sitten tuomarikin puhui jotain (kuulemma käski minua pyytämään koiran pois sieltä että oltais saatu se noutamaan), minä tein jotain kummaa ja Sofi oli linnussa kiinni. Kuka sitä kaikkea ehtii tajuamaan? Lintu tuli kuitenkin käteen ja homma jatkui. Sofi oli ihan hurja, siis juoksemaan.

Siinä oli kuulemma joku lehtokurppakin jossain välissä, en ehtinyt huomaamaan, mutta olin heittäytynyt pyssyjen eteen istuttamaan koiraa ja se jäi siksi ampumatta. En pysty moista muistamaan, onneksi en muista paljon muutakaan :P

Oltiin hetki levossa = kuljettiin muiden perässä, satoi, oli kylmä ja nälkä. Tuli taas meidän vuoro. Koira irti ja paniikkikokemus jatkui. Plutasin johonkin vesireikään maassa, humpsahdin sinne puolireiteen asti, loppumatka meni märkänä ja vettä kengässä. Etsittiin eikä löytynyt lintuja.  Tuomari kysyi haluanko jatkoerän. Kilpailuvietti vei, halusinhan minä sen toisenkin linnun! Muut tekivät välillä ja lopuksi otettiin meille jatkoerä 20 min. Löytyi taas fasu metsäsaarekkeen reunalta ja Sofi teki paukkunoudon. Päästiin takaisin mökille.

Illalla oli palkintojen jako. Näissä karkeloissa näköjään aloitetaan epäonnisimmasta ja päädytään parhaasiin pisteisiin. Ajattelin että me oltiin ihan kamalia, että epäonnistuttiin ihan kaikessa ja että oltiin historian huonoimmat koskaan. Mutta jotenkin siinä kävikin niin että me tulittiin siinä Derby-kisassa kakkosiksi! Ihan ihme juttu kerta kaikkiaan! Pisteitä saatiin 90.

Tuomari selosti meidän erän tapahtumat ja se alkoi; Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Haku oli ollut liian laajaa ja vauhtia oli piisannut. Mutta siinä oli ollut paljon sellaista mitä minä en tajunnut tai huomannut. Siellä oli selviä markkeerauksia, ylösajon osoitusta (koirasta näkee milloin se on löytänyt linnun), kolme ylösajoa, nainen heittäytymässä ampujien eteen ja niin lehtokurppa sai jatkaa elämäänsä, paukkunoutoja, noutoja ja luovutuksia. Koirassa hän näki paljon potentiaalia ja sanoi että minäkin voisin oppia ;)

Tämä oli tässä. Kun seuraavan kerran menen me osataan paremmin, eihän tätä näin kestä erkkikään.

3 kommenttia:

  1. Ai, että sain hyvät iltanaurut! :D Hienoa te! Voisin kuvitella sieluni silmin höösän vetämässä samaa rundia, tosin, siltä puuttuis sitten noi Sofin hienot istumiset ;)!

    VastaaPoista
  2. Kaikista maailman ihmisistä uskon että just sinä voit kuvitella tilanteen :) MUTTA jos me oltais oltu valmiinpia, niin sehän olisi ollu coolia, olisin vaan tyynesti näyttänyt että tonne ja tonne. Toisaalta nythän tiedän mitä opettaa, kun omaan nilkkaan tuntuu kumminkin osuvan kaikki huonosti opetetut asiat.

    VastaaPoista