Ylösajo

Perjantaina ruokiksella päätin kiertää tiekummun katsellakseni istutuksia. Pojat saa liikkua siellä vapaasti, mutta Sofi ei, koska se on liian liki tietä ja siellä on usein fasuhoukutuksia. Zorro varsinkin kurittaa siellä myyriä ja tekee ylösajoja. Se ei lähden fasujen perään ainakaan rajan yli, vaan tulee suoraan luokseni koska ylösajosta saa palkkaa. Näin yritän pitää tonttia puhtaana fasuista.

Pojat meni omillaan mutta Sofi oli minun kanssani. Heti kun päästiin tiekummun taakse osui haju Sofin nokkaan, tienpiennarheinikko veti kuin vahva magneetti. Olin Sofin viekussa, kielsin - ei vaikutusta, laskin käden sen selälle ja sillä samalla sekunnilla nousi fasu koiran kuonon edestä. Puristin käden kiinni, siihen jäi Sofi ja kyllä istui! Jos olisin ennalta tiennyt että siinä on fasu, olisi sydän lyönyt tuhatta ja sataa, onneksi en tiennyt ja tilanne oli hurmaavan rauhallinen. Istuttiin siinä rauhassa ja silitin koiraa, syötin ja silitin. Poistuttiin seuraamalla ja mentiin kentälle aksaamaan vähän ja lopuksi tehtiin vielä tottista. Näillä saatiin se fasu pois Sofin päästä. Ja hiukkasen hihkuttiin ja hekoteltiin, oltiin me aika hyviä!

Sofi kaniaitauksessa. 

Onneksi oli hännällinen koira että sain sen kiskottua kanien luolasta pois :)

Joella

Z-miäs

Sofikin aksaa!

Aika kauan sain odottaa, kaksi päivää vajaa vuosi siihen meni, mutta nyt se nautinto on edessä.

Tiistaina alkoi hallikausi Ojangossa, seuralla on tunti ja siinä on viisi treenaajaa. Eilen saatiin 7 min / koirakko, mutta yllättävästi siinäkin ehti. Siitä surkeaa taas että se on meidän talven ainoa treeni, täytyy yrittää keksiä jotain.

Piirsin iisin radan, ajattelin ettei mitään tiukkoja koukeroita alkuun, vähän hyppyharjoitusta ja silleen. Ja niinhän siinä kävi että Sofi oli se helpompi. Se ei kyseenalaista mitään ja sen keskittyminen on täydellistä, kunhan sille antaa käskyjä niin se kyllä menee. Zorro on silleen erilainen että se tietää milloin ''vaan treenataan''. Treenatessa se ottaa lunkimmin ja ajattelee myös omia ajatuksiaan. Mutta kukin tavallaan, ja Zorron tie kanssani on ollut pitkä ja raskas :)

Sofi aloitti nollalla ja oli upea oma itsensä. On se vaan nautinto harrastaa näin hienojen koirien kanssa! Masi-pappakin pääsi mukaan Markon reissun takia. Ihania ovat koko lauma.

Sofin paluurata oli mukaelma rotumestaruushyppäristä.

Milo ja Zorro

Talven ryhmä on hurjan ihana ja siinä on kolme cockeria, Milo, Zorro ja Sofi. Jo aikoinaan kun koulutin cockereissa, tämä Milo osui aina silmään, se on ihan ilmetty Zorro kaikin tavoin. Täsmälleen tuollainen Viron muotovalio Zorrokin olisi karvaisena :)

Leikkimässä, osteopaatilla ja kisoissa

Sofikin on hommissa mukana. Ollaan käyty kahdesti kanitarhassa hinkkaamassa hallintaa ja edellisenä viikonloppuna käytiin Mäntsälässä leikkikurssi. Siellä sain vahvistusta peräänmenoongelman ratkaisuajatukseeni (ei mitään uutta ja mullistavaa, samaa vanhaa vaan) metsästyksen ulkopuoliselta ihmiseltä, sellaiselta joka pelaa saalisvietin kanssa. Ja onhan se hyvä tietää leikittämisestä jotain jos vaikka tarvitsee neuvoja jaella, plus että oli koirayleissivistävää. Meillä oli kaksi leikkisessiota joista Sofi leikki ensimmäisessä hyvin, tokaan ei päästy koska minulle tuli ärtsy jysäri.

Maanantaina Sofi kävi osteopaatilla tarkastuksessa. Oletin ettei siinä ole mitään vikaa, mutta halusin olla varma. Hieman kireyttä rangan ympärillä oli, muuten varsin vetreä ja hyvässä kunnossa. Nyt on kireydetkin poissa. Hieno juttu että oli kropaltaan ja lihaksistoltaan priimakunnossa, eikä tarvittu uutta käyntiä :)

Sunnuntaina kisattiin Zorron kanssa Vuokkosilla. Hyppyradalla hukkasin alun, esteet palautui mieleen siinä mennessä mutta oli se karseeta haparoida sokkona eteenpäin. Viidennestä esteestä eteenpäin muistin ja loppu meni oikein erinomaisesti. Agiratojen kontaktit oli niin että pystyin pysättämään koiran haraan seisomalla sen edessä, enkä eleelläkään näyttynyt miten rata jatkuu. Tuli hyvä kisatreeni kontakteille ja tehtiin tuplanolla. Kolmannella radalla kävi ohjauskämmi, Zorro oli edelleen mainio. Hyllyn jälkeen olisin halunnut palkata kontaktille, mutta kun laitoin kättä taskuun sanoi tuomari että et palkkaa, suunnitelma muuttui ja jatkettiin rataa. Z oli varsin namunen ja meillä oli niin hauskaa :)

Rotumestaruuksissa Tampereella

Niin se vuosi vierähti ja taas oltiin cockereiden rotumestaruudesta kisaamassa Tampereella. Sikäli tyhmää mennä kun kontaktit hoituu tyylillä korkealta ja kovaa. Mutta ei sen ole niin väliä, ehjätään ne pikkuhiljaa, pidetään hauskaa ja vältellään paineita. Ja himputtiako me tehdään agituloksilla, hypäritulokset oikeastaan enää kiinnostaa.

Eka oli agirata. Minä opettelin väärän radan ja se me juostiin, ja Zorro loikki kontaktit. Hylly tuli. Seuraava oli hyppäri jossa Z rysäytti matalan ilta-auringon sokaisemana aika keskelle okseria. Pelästyin että se loukkasi itseään, mutta ei sentään, haukkui vaan että näytäs mamma seuraava este ni jatketaan.

Ei pärjätty kisassa mutta hyvä mieli jäi. Himputti kun siellä oli hienoja koirakoita, niin vaan ykkösluokan koirakot starttas kolmosten kisoissa. Eikä pelottanut, vitsit että oli upeeta! Onnittelut mestarille ja koko kärkikolmikolle!

Pentujen lyhyt elämä + kotiinpaluu

Koska pennut syntyivät kasvattajan luona ja minä olin vain ''etäkokija'' täällä kotona, ei ollut minun asiani kirjoittaa pentujen tarinaa. Nyt se on kirjoitettu kasvattajan blogiin.

http://ladysplits.blogspot.fi/2013/08/kun-lahes-kaikki-menee-pain-sanonko-mita.html

Pennut syntyivät ti 6.8. ja viimeinen lopetettiin ke 14.8. Hain Sofin kotiin silloin keskiviikkona. Illalla käytiin lempparilenkillä, ja vaikka kuinka yritin pitää Sofin maltillisena liikkujana (irtihän se oli) niin me vähän innostuttiin. Sofi oli kaiken kokemansa jälkeen jotenkin niin helpottunut, me kumpikin oltiin. Ja Sofi oli onnellinen ja me hekoteltiin jopa, kun kuitenkin oltiin hengissä ja terveitä. Niin se sitten juoksi vähän liikaa, ja satoi kaiken aikaa. Oli sillä sadetakki päällä ja lenkin päätteeksi käytiin lämpöisessä suihkussa sekä kuivateltiin hyvin. Illalla meille tuli vieraita, Sofi oli niin iloinen ja häntä huiski kovasti.

Myöhään illalla tuli ongelma. Sofi rupesi tärisemään, läähätti, häntä roikkuin ja koiruus oli todella kipeän oloinen. Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä yöreissulle Aistiin. Pelkäsin tietysti jotain ongelmaa kohdun kanssa, tai että liittyy kuitenkin siihen synnytykseen josta oli vasta viikko. Lekurissa otettiin kokeita, mutta mitään vikaa ei oikeastaan löytynyt. Saatiin kipulääkettä (Rimadyl) ja varulta antibioottikuuri (Clavubactin). Loppu yö meni hyvin. Aamulla tuli mieleeni että olin nähnyt ne oireet aiemmin ja silloin oli kyseessä vesihäntä. Eli oma diagnoosini on että Sofi sain sateesta ja kovasta hännän huiskeesta elämänsä ensimmäisen vesihännän. Se meni parin päivän kuluttua onnellisesti ohi. Luultavasti sai liikunnasta myös messeviä jälkisupistuksia. Nyt Sofi on 75 päivää tekemättä aksaa (synnytyksen takia) ja palaa niihin hommiin lokakuun alussa tekemään jotain pientä. Tai suurta, kuten harjoittelemaan lähtöä, eli istumista riman takana.

Tuli ja meni

En minä osaa näitä suruasioita kirjoitella... Pennut syntyivät aikanaan, neljä niitä tuli. Viikko syntymän jälkeen viimeinenkin lopetettiin. Kehityshäiriöitä, aukkoja väärissä paikoissa sanoi patologi.

Pentuparoilla oli lyhyt ja kovin ikävä elämä. Nyyh.
Täällä vietetään masennus-/suruaikaa. Ja Sofin toipumisaikaa.

Kiitos kasvattajalle joka jaksoi puurtaa pentujen kanssa.

Sofin tiineyttä ja mamman erontuskaa

Voitettiin tämä muki aksakisoista. Se on niin hauska ja rakas, koska siinä selvästi on Sofi ja kolme mukulaa. Tätä kolmikkoa me nyt odotellaan!

Täytyyhän minun kirjoittaa tästä Sofin tiineysajastakin, että muistan myöhemmin miltä se minusta tuntui. Sillä tunteet ne on minullakin, ja aikas suuret - huomaan taas.

Isäksi kasvattaja valitsi Ringon, ja mielestäni se oli aivan loistava valinta. Olen kulkenut erällä Ringon perässä ja olen vaikuttunut sen yhteistyöhalusta. Ei tarvitse komentaa, ei mitään isoa, ääntä eikä liikettä. Vain kaunista ja hiljaista, mutta tehokasta, kahden olennon välistä yhteistyötä kohti yhteistä tavoitetta. Isäntä lukee koiran ajatukset ja koira lukee isännän. Tykkään Ringosta!

Ja tosiaankin Ringo oli niin hurmaava ja sitkeä riiustelija, ettei Sofi lopulta voinut enää vastustella. Olisiko Sofi liiaksi tottunut meidän kastroitujen urosten hajuun, vai mikä sitä riivaa kun kotona haluaa olla kaiken aikaa astuttavana, mutta pallilliset urokset ei näköjään oikein kiinnosta. Vai olisiko se niin uranarttu ettei ole tiineeksi halunnut. Nyt sitten lankesi ja heti on iso maha riesana.

Sofi astutettiin 2. ja 3.6. muttei siitä tietysti heti mitään nähnyt, joten juoksi SM-kisat ollessaan 2 viikkoa tiineenä. SM-kisojen jälkeen ei tehty enää aksaa, muutaman kerran vaan metsästysharkattiin. En päästänyt Sofia mihinkään vietti- tai työmoodiin, jossa se tekee enemmän kuin on hyväksi. Yritin olla kiihdyttämättä mahdollista mammakoiraa.

Neljän viikon kohdalla kävimme ultrassa katsomassa miten kolme ihanaa naperoa kellotteli masussa. Sofissa ei ollut nähtävissä muuten muutoksia, hieman oli pulleampi mahan alta. Olin lisännyt ruuan määrää, joten pulleus olisi voinut olla vain läskiä. Mutta oli minulla pieni enakkoaavistus tiineydestä. Olin lempparilenkillä nähnyt Sofin horjahtavan pitkospuilla. Ihan sellaisia pieniä horjahduksia vain, mutta pisti miettimään olivatko kehon mittasuhteet tai painopisteet jotenkin muuttuneet. Ja näin sen myös läähättävän, mitä se ei normisti tee.

Tiineysviikolla 5 lähdettiin Markon kanssa Ruotsiin ajelemaan ja lomailemaan. Juu hyvin meni :) Sofi jäi siksi aikaa Ullalle hoitoon. Voi veljet mikä tynnyri Sofista tuli sen viikon aikana! Sen kehossa oli tapahtunut hurjia muutoksia. Pennut eli masu, ja nisät oli kasvaneet kovasti, ihan aikataulussa tietysti, täytyihän niiden joskus kasvaa.

Kotona ollaan vietetty hiljaiseloa (maalattu taloa) ja marjastettu Sofille. Se on syönyt mustikoita, mustaviinimarjoja, vadelmia ja isotuomipihlajan marjoja, ja lisäksi vetänyt hotona herneitä. Pentusista onkin tulossa terveysjössiköitä ja flavonoidiporsaita. Normit mettälenkit ollaan tietysti tehty sekä vietetty aikaa omalla pihalla.

Sofi odottelee alhaalla kun mamma maalaa taloa

Nyt puksutellaan viikolla 7-8. Maanataina alkaa viikko 8-9 jolloin pennut alkavat olla syntymävalmiita. Sofi on rauhoittunut kovasti kuormansa alla ja minä tunnen jo pentujen liikkeen masussa. Samaan aikaan oma epätoivo ja eroahdistus kasvaa. Miten maailma voi olla niin julma, että kun meille syntyy jotain ihanaa ja niin kohta se otetaan pois! Se on julmetun suuri vääryys ja ihan sairasta sitäpaitsi. Suunnittelen piiloutumista Sofin ja meidän pentujen kanssa.