maanantai 11. marraskuuta 2013

Sofista hyppyvalio!

Aloitetaanpa keskiviikosta, jumpatessa tulin kertoneeksi Sofille, että ''aksassa on muuten tarkoitus juosta numerot järjestyksessä ja yritetään tehdä nollarataa''. Sofi sisäisti kerralla ja torstaina ekassa Juha-treenissä alkoi paukuttamaan nollaa. Se suuren radan avaruus ja juoksemisen riemu mitä koettiin oli mahtavaa. Hallissa oli uusi hyvä alusta, eikä minun tarvinnut pelätä kompastumista tai jalkojen rikkoutumista. Nollaratojen myötä meidän varmuus ja rohkeus pääsi suorastaan lentoon, ja oltiin hirmu onnellisia. Se tuli kyllä tarpeeseen!

Lauantaina lähdettiin hyvällä mielellä Hyvinkäälle kisoihin. Oli tunne että yhteistyö pelaa, lähdöt skulaa ja pysäytyskontaktit pitää. Ja nämä kaikki pelitti kaiken aikaa ihan täydelleen, Sofin kanssa oli hirmu hauskaa ja helppoa aksata.

Ensimmäinen agirata oli vauhdikas agirata, jossa oli vaikean tuntuinen välistäveto keppien jälkeen. Mulla oli aika pelinaisfiilis ja halusin olla rohkea. Leijeröin keppien jälkeisen hypyn ja juoksin pakkovalssiin. Sitten vaan asioista tapahtui ja meidän eka nolla oli totta. Maaliintulotuuletus oli sen mukainen, kaikki kyllä tiesivät että onnistuttiin. Vajaa sekunti hävittiin voittajalle, ja sekin tärvääntyi kepeille mennessä kun Sofi kaatui kurvissa kyljelleen. Syynä oli varmaankin hallin liukas matto + ei tarpeeksi jarruttava ohjaus, onneksi ei kuitenkaan käynyt huonosti. Tästä kolmas sija.


Toinen agirata taas taattua Annea, hauska ja vauhdikas. Ohjasin neloshypyn älykääpiömäisen huolimattomasti ja hyllytin, muuten mentiin taas niin pirun hienosti. Sofi tarjosi siis peräti triplaa, mutta itse tyrin, ja tietty juuri sen keskimmäisen.




Kolmas oli hyppäri haasteineen. Meillä kävi pieni väärinymmärrys kepeille mennessä ja Sofi lähti väärälle hypylle. Seuraavaksi tapahtui jotain ihmeellistä, Sofi antoi väärän hypyn pois ja lähti posottamaan nyt vaikeutuneeseen avokeppikulmaan ihan täydellisellä sisäänmenolla. Minulta hiukkasen leukaluu loksahti tantereeseen katsellessani, että tekeekö se sen, ja tekihän se, ihme likka! Juostessa peukutin tuomarille kun piti briljeerata että minun koirapa osaa keppikulmat :) Keskiosa meni hiusin hienosti, putkijarruineen kaikkineen. Lopussa olin sokkarilla hieman koiran tiellä, mutta tuloksissa kolmas sija ja viimeinen hyppyserti. Sofista tuli käsittääkseni rodun ensimmäinen hyppyvalio! Oli taas aika herkkää, mutta nyt hyvällä tavalla :)



Ja huom, nyt on näyttelytuloskin hoidettu ajallaan kasvattajan ystävällisellä patistuksella. Vaikka helppohan se käyttiksen kanssa oli hoitaa, kun ei ollut sitä hirveää karvashowta ;)

La-su yön kuuntelin lihasten kasvua, pakotti ja särki niin ettei uni juuri tullut. Sunnuntai-aamuna varhain lähdettiin Katrin ja Valon kanssa Lappeenrantaan Jenna Caloanderin koulutukseen. En ole ollut Jennan koulutuksissa, mutta pienesti fanitan häntä, ja kaikkeahan pitää kokeilla. Tykkäsin, ja opin esteen ohittamisen sekä yhden linjaustyrkkäysjutun josta tulee olemaan vielä hyötyä. Se oli hyvä reissu :)



4 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon! :) Mahtavaa vauhtia Sofi menee ja toi keppien haku oli ihan loistava! Hieno koira on kyllä valionarvonsa ansainnut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sofi on kyllä hyvä. Kaikesta näkee miten se haluaa tehdä yhteistyötä, tästä on hyvä jatkaa :)

      Poista