sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Masi-papan jalkaturma

Myöhään maanantai-iltana kun tultiin remmilenkiltä, ihmettelin miksi meidän tuulikaapissa on verta. Selvisi että Masin vasemman takajalan antura oli revennyt aika pahasti :( Tällaisissa tilanteissa minuun iskee omituinen pelko että joudutaan eläinlääkäriin, sillä siitä tulee pahan kierre Masin elämään. Sen perusturvallisuus järkkyy, se herkistyy pelkäämään pahinta ja menee puolustuskannalle, elämästä sen kanssa tulee hyvin vaikeaa. Pestiin, putsattiin ja sidottiin jalka. Yö meni hyvin.

Ventti oli sen verran paha, että heti aamusta varasin lääkäriajan. Aamulla Masi lähti kanssani töihin ja päivällä mentiin Jär-Vetiin. Lääkäri sanoi jalan nähdessään että auts, tämä on kipeä. Eikä mennyt kuin hetki niin Masi oli nukutettu ja jäi sinne tikattavaksi, haku oli puolentoista tunnin kuluttua. Hakiessa Masille annettiin herätyspiikki ja päästiin kotiin. Kotiin sain tokkuraisen koiran jolla oli hieno tikattu tassu. Täytyy sanoa, ja olen ennenkin ihmetellyt, miten upeasti eläinten hoito onnistuu, kun muinoin äitini kanssa tahkotessa tuntui että ihmisten hoito ei onnistu oikein mitenkään.

Kotona elettiin hoito-ohjeiden mukaan, lääkittiin, suihkuteltiin ja pidettiin sukkaa. Näin meni monta päivää, mutta myöhään perjantai-iltana Itsenäisyyspäivän päätteeksi Masi teki sen mitä pelkäsin. Se koki tassunsa uhatuksi ja hyökkäsi Markon käteen. Verta tuli aika tavalla ja heti huomasi että nyt on lähdettävä sairaalaan paikattavaksi. Paha vaan kaikki autot oli liesussa ja lopulta oli vaivattava tytärtä Koivukylästä. Porvoossa kursivat Markon käden neljästä kohdin ja nyt se on särkevä turvonnut limppu jolla ei tosiaankaan voi tehdä mitään. Ja minä vietin unettoman yön ajatellen Masia, sen tulevaa vanhenemista, muita eläimiä, ihmisiä ja etenkin lapsia, nyyh. Aamulla olin valmis ja tiesin mitä täytyy tehdä.

2 kommenttia: