Sofin ekat SM-kisat!

Perjantaina Sofi odotteli reppu pakattuna Lottaa. Läksivät sitten iltakisoihin Kirkkonummelle ottamaan vähän tuntumaa ja hieromaan niitä aksajuttujaan. Tuloksena taisi olla kaksi hyllyä.

Lauantai-aamuna minä, Marko, Zorro ja Masi the kisaturisti lähdettiin suorituspaikalle joukkuekisaamaan. Puitteet oli vähintäänkin jees ja cockerijoukkueen 1. koira Ninja oli justiinsa juossut hienon nollan. Hoidettiin pakolliset kuviot ja jäätiin odottelemaan vuoroamme. Kakkoskoira Siiri juoksi vauhdikkaan radan, kävi vieläpä tekemässä yhden ylimääräisen hienon koukeron ja sai siitä femman. Tuli meidän vuoro. Rata alkoi hyvin, jatkui hyvin, mutta Zorro ei pysähtynyt kontakteille. Siitä järkyttyneenä mammaohjaaja hyytyi niille sijoilleen - ja kontaktien jälkeiset hypyt venyi ja paukkui. Mutta muuten tehtiin hieno nolla. Ankkuriosuudella cockerina meni espves Hellu. Hellu juoksi hienosti, mutta puomilla ei ihan osunut kontaktiin, eli femma. Cockerien lopullinen sijoitus oli 17./67. Hyvä me, hauskaa oli ja ens vuonna uudestaan.

Sofi juoksi RimA:n joukkueen ankkurina. Rimalaiset olivat upeasti kakkossijalla, mutta Sofin pieni keppikämmi tipautti heidät sijalle 4. Se on muuten hieno sijoitus sekin :)

Varhain sunnuntai-aamuna Sofi aloitti yksilöurakkansa. Juoksivat upean nollan ja karsintahyppärin jälkeen olivat sijalla 9. Ykköskoira Hikka oli 1,41 sekuntia edellä ja seuraavat 8 koiraa sekunnin sisällä. Oli tiukkaa!

Me Zorron kanssa tehtiin Sofille tilaa, eikä ängetty sinne kärkikahinoihin. Juostiin muuten hieno nolla, mutta hieman meni yliajalle. Ihanneaika oli kireä, mutta prikulleen oikein asetettu. Me ei vaan kuuluttu siihen 50:n parhaan joukkoon. Radalla kaikki mun hienot tsemppausvalssit vaihtui lennossa ''tulepas kilttinä koirana mamman perässä''-sokkareihin. Muuten voin asian kanssa elää, paitsi sen ekan, ennen putkea. Se oli ehdottomasti valssin paikka, miten mä siihen menin sokkarin täräyttämään, ihme nainen.

Päästiin odottelemaan jännittävää finaalia! Kun tuli Sofin vuoro menin piiloon, en uskaltanut katsoa, enkä kuulla. Pakoilin yleisön kohahdusta, mutta ei sitä pakoon päässyt, tuli kun tuli :) Vetivät hirmuisella vauhdilla, Sofi teki lentokeinun ja loppusuoralta keikahti pituuden viimeinen palikka. Finaaliradalta siis kymppi ja nopein aika (myös yhteisaika). Vaan ei minua harmittanut, koko kisakokemus oli huisi ja ihmeellinen.

Olen niin ylpeä Lotasta ja Sofista. Heillä on aikas lyhyt yhteinen historia, ja vasta vähän treeniä ja kisoja takanaan. No Lotta on urheilija ja taitava ohjaaja, mutta meidän Sofi on tavallisen tallukan koulima pieni, nuori (2v 8kk) ja kokematon spanelityttönen Sipoon peräkylästä. Ja silti pistivät Suomen huipuille tosissaan hanttiin. Minulla on edelleen suu auki ällistyksestä :) Ja pirskatti, on ne nopeita!

Ja sokerina pohjalla. Olen odotellut Mäntsälän Mian ja Natson tuplaa SM-areenalla. Nyt se tuli ja saivat pronssimitalit kaulaansa. Onnittelut heille!!