Sofin tokat SM-kisat

SM-kisareissu alkoi perjantaina kiireisellä auton pakkauksella ja lähdettiin kohti Hyvinkäätä, syömään nepalilaiseen ravinteliin :) Oli kyllä hyvä safka. Siitä jatkettiin Tampereelle Scandic Rosendahliin joka tuli valituksi ulkoilumaastojen perusteella.

Tämä oli Sofin ensimmäinen kerrostalossa asuminen, ja hän oli niin rauhallinen ja hieno taas. Ei mitään ääntä, eikä kyttäilyä vaikka talossa väliin raikas haukku ja käytävässä liikkui alvariinsa ihmisiä ja koiria. Jätettiin Sofi huoneeseen ruokailujen ajaksi, eikä siinäkään ollut mitään ongelmaa. Myös yöt nukkui täysin rauhallisesti omassa pedissään.

Lauantaiaamu otettiin rauhassa, mutta hyvissä ajoin lähdettiin kisapaikalle. Oli iloinen ylläri että koiran saattoi jättää autoon ja että auton sai jätettyä aika lähelle kenttää. Marko oli mukana kuskina ja kepona, eli minun elämäni oli hyvin huoletonta. Sofi juoksi cockerijoukkueen kolmantena koirana, Siiri oli ekana koirana saanut hyllyn ja Toukolle kävi samoin.

Rataantutustuminen meni jotenkin plörinäksi. Jännitti kovin ja populaa oli niin paljon etten saanut selkeitä näkymiä, missä koira on, mihin suuntaan lähden, mitä tulee tapahtumaan. Tutustumisesta jäi heikko fiilis, en oikein tiennyt mitä teen esim keinulle tullessa. Ja sitten oli se vessafiasko. Rataantutustumisesta suoraan vessajonoon, eikä niitä ollut kuin yksi! Siinä me oltiin pitkässä jonossa jumissa koko ohjaajakööri, se sapetti paljon. Ja koirakin puuttui, mutta onneksi sain Markon kiiruusti hakureissulle. No kohta oli asiat kunnossa, koirakin paikalla ja löin suunnitelmat lukkoon, myös sen keinun suhteen. Päätin että kun se tulee hollille juoksen keinun suuntaisesti ja perään teen sokkarin, valssiin en ryhdy.

Joukkuerata

Sit lähdettiin. Päästin Sofin aika heti, en halunnut olla tiellä putkeen menossa, putkesta vedin sylivekkiin, katsoin olan yli, Sofi tippui siihen hyvin ja jatkettiin hypyn yli kohti aata, kontakti, rengas ja vastakäännös muurille että sain linjattua keinulle. Juoksin keinun suuntaisesti, sokkari, hypylle ja kepit. Pituudelle olin päättänyt etten juokse vaan käännän rytmittämällä, jos olisin lähtenyt juoksemaan en olis kuitenkaan ehtinyt valssiin, mutta Sofi olis kiihdyttänyt suoraan putkeen. Eli mentiin rytmittämällä, niisto, sokkari ja putkeen. Putkesta hypyn yli suoraan takaakiertoon, päällejuoksu ja putkeen. Siitä puomille ja Sofi haralle odottamaan, siitä matkaan ja okserille, en uskaltanut siinä kovasti rytmittää tai kääntää ettei rima tipu, se meni vähän pitkäksi, mutta kuuliainen koira kääntyi ihan äänellä ja oli hyvällä juoksulinjalla, hyppy, takaakierto ja maaliin. Oli hirmu helpon tuntuista, ei ongelmia, toisaalta ei tuntunut mitenkään huippunopealta. Jäkikäteen tajusin että oli nopea, sinne jäi taakse melkein kaikki, vain yhdellä ankkurikoiralla oli lopulta nopeampi aika!

Kiitos Susannalle videosta, se jää minulle kauniiksi muistoksi.

Tästä tuli valtavan hyvä mieli. Radalla näkyi myös se Sofin kaunis asenne mistä olen puhunut, se hoiti kaiken esim kontaktit, teki kaiken muunkin ihan täydelleen. Eikä se hauku pahuuttaan tai komenna, se tsemppaa minua ja sanoo että koitas nainen juosta että ehdit kertomaan seuraavaa. Joukkueen ankkurikoirana meni vielä Salli, mutta sille kävi nuoruuden pieniä kämmejä.

Illalla käytiin pitkällä kävelyllä Tahmelassa joka oli ihmeellinen paikka tällaisille tasamaan tallaajille. Yöllä ei oikein tullut uni, oli lauantai-ilta ja pientä iltahulinaa ulkona, myös ilmastoinnin hurina valvotti, tai sitten ei vaan nukuttanut.

Karsintarata

Sunnuntaiaamu lähdettiin varhain kisapaikalle, halusin olla paikalla ajoissa jotta ehdin tutustua rataan huolella. Rata tuntui aika akantapporadalta, siinä oli juoksusuoria joiden lopussa piti suorittaa joku temppu. Vähän pelotti kuin mun käy. Mutta rataantutustumisen jälkeen oli selvät sävelet, tiesin että takaakierron jälkeen täytyy lähteä heti juoksemaan lujaa, ja varvistaa, ja tahtoa lujasti että Sofi sinne menee. Ja kuin kävi, hukkasin radan kolmosesteellä (aika monella kävin näin, jännitys, neloshypyn joku omituisuus...) mutta löysin taas ja sain räpellettyä Sofin oikein ekaan takaakiertoon. Olin jäänyt siinä jo jälkeen ja takaakierto tuli niin lähetyksenä että pääsin juoksusuoralle aikaisemmin ja ehdin liiankin ajoissa, juoksin Sofin suorastaan ohi siitä takaakierrosta! Ja seuraavaksi minusta tuli kädetön! En himputti saanut merkattua kädellä sitä hyppyä, ei vaan mahtunut kaaliin. No elämä on aika hektistä Sofin kanssa aksatessa. Loppuradassa oli paljon hyvää, esim keppikulma ja kepeillä pysyminen. Mutta karsintaradalta siis hylly, eikä päästy jatkoon. Ehkä yritin liikaa, ehkä mulla oli liian iso lataus ''pakkoehtimisestä'' korvien välissä. Seuraavalla kerralla aion ottaa hitusen rennommin :)

Noin muuten kaikki oli vähintäänkin jees. Sofi oli täydellinen harrastuskaveri radalle mennessä, mutta muut ajat kiltti, rento, hiljainen, vaatimaton ja suloinen cockerityttönen. Kotiin lähdettiin maksien finaalin jälkeen, koska Zorro-vahtien piti lähteä töihin. Illalla käytiin vielä normi lempparilenkki.

Siihen ainokaiseen tulokseen olen tyytyväinen ja ihmettelen sitä vieläkin. Joukkueradalla oli liki 300 koiraa, joista vain yksi meni Sofia nopeammin. Siellä oli viime vuoden mestari ja tämä tuleva ja vaikka kuin hyviä koirakoita, no kaikki! Ja mullahan on se periaate etten suostu ottamaan agiakaan liian vakavasti, esim käy lenkillä. Että tällainen tavisohjaajakin voi ne voittaa kun on hyvä koira ja se sopivasti itselle opetettu :) Ja Sofihan on hirmu hyvä!

Sofin hieronta + kisat

Sofi ja uusi viilennystakki. 

Myös lintu on tässä vahvasti läsnä :)

Zorro raukkaa potuttaa. Se ei tykkää kun jäljestämisessä ei tapahdu mitään, sitä tympii ja se haluaisi äksöniä. Tein sille taannoin lyhyen harjoitusjäljen meidän lähimetsään, ajatuksena treenata keskittymistä. Mullahan on sellainen päähänpinttymä että työ työnä ja hetken täytyy pystyä keskittymään. Marko oli jossain työmatkalla ja otin kummatkin koirat mukaan metsään. Sofi odotti puussa kiinni kun Zorro jäljesti.

Eikä siitä tullut mitään, Zorro sähelisi eikä keskittynyt, ja mulla on tunnetusti aika lyhyt hermo, en jaksa katsella ihan älyttömyyksiä. Keskeytin Zorron touhut ja vaihdoin koiraa. Jäljestin Sofi-härvelillä aika lyhkäisellä liinalla koko jäljen, sehän toivoo joka askeleella että jostain pölähtäisi lintu lentoon. Sorkan Sofi kantoi Zorron luokse ja minä kehuin sitä ja syötin lihapullaa. Seurasi koiran vaihto ja nyt tuli se keskittyminen ja vaivannäkö jota toivoin, koko touhu oli ihan eri näköistä kuin ekalla kaahotuksella. Päästiin sorkalle ja Zorro sai kehunsa ja lihapullansa. On se vaan ihmeellistä mitä rehellinen kateus saa aikaan.

Sofi kävi hierojalla keskiviikkona. Aluksi katsottiin liikkeet joista tuli kommentti että vasen takajalka ottaa lyhyemmän askeleen kuin oikea. No siinähän on se ykkösen polvi. Tässä on syy miksi me ei riehuta pitkin poikin ja kisata hulluna, esim karsinnat jätetään ihan suosiolla väliin. En halua kuluttaa tuota pientä, vähän liian tosissaan pinkovaa eläintä. Se ei säästele itseään, siispä minä säästän sitä. Pientä jumintynkää löytyi ja ne hierottiin auki mutta käydään kohta uudestaan että Sofi saa liikkeensä puhtaaksi eikä riko itseään.

Jätettiin torstain treenit väliin, mutta lauantaina juostiin Ihahin kisat Vantaalla. Eka startti oli olevinaan ihan helppo, mutta tein siitä vaikean ja suuren taistelun, olin niin eksyksissä ja puujalka. Sofi oli kiltti se teki ihan täydelleen kaiken, mun peräänhuutelusta se pyörähti ympäri kysyäkseen ohjeita. Pyöräytin sen tosiaankin pariin kertaan ympäri ja käskin jatkamaan sinne minne oli menossakin. Tästä mun kaameasta taistelusta saatiin voittonolla.



Toka oli taas agirata jossa minä onnistuin ohjaamisessa kerrankin, paitsi yhdessä kohdassa missä aukaisin rintamasuunnan pienesti liian aikaisin. Siinä oli edellisellä radalla sijainnut loppusuora jolle Sofi lähti kun käännyin. Ihan oikein tehty Sofilta. Muuten tuli aika herkku rata.



Kolmas oli hypäri jossa jouduin huolehtimaan renkaaseen osumisen läsnäololla. Kepeille jouduin lähettämään ja Sofi lähti niin ahnaasti että aloitti väärin. Kepit oli silleen vähän vinossa ja sinne se paukkasi sisään melkein puoleen väliin. Nooh, harjoitellaan hieman niin eiköhän se tulevaisuudessa onnistu. Tästä sitten hylly, mutta paljon oli hyvääkin. Lähdöt esim joka startissa, enkä katsellut taakseni!



Ostin Sofille kisoista viilennystakin ja palkintokassissa oli prikuulleen samanlainen kotiinviemiseksi Zorrolle. Tuli myös uusi säkki hyvää Roburia, kyllä Sofi yhden Zorron näköjään pystyy ruokkimaan :)

Terve ja kisoissa

Mulla on ollut flunssa, niin paha että kävin oikein lääkärissä. Pelkäsin jo että sm-kisat oli nyt tässä, etten ehdi toipua, mutta toivuinpas! Kahden viikon treenit meni siinä potiessa ja kuntokuuri on vielä ajatuksen tasolla. Viime tiistaina treenasin ekan kerran. Marko oli tiukkana ja mutta sain luvan kun vannoin treenaavani vain vähän. Torstain treenit meni myös köhiessä.

Niinpä mulla oli lauantaina Ojangossa aika kuriton koira, olihan se ollut hunningolla kahden viikon ajan. Eka rata saatiin nollaksi, ei mikään hirmusiisti mutten viitsi kauhesti vähätellä kun oli voittonolla. Tokalla multa pääsi varsinainen aivotöräys heti alkuun, josta hylly. Loppuradalla tuntui ekan kerran että Sofi on kuriton. Mutta esim kepeille lähetys putken läpi oli kaunis ja sen Sofi hoiti niin hienosti että se riittää minulle muistoksi siltä radalta. Kolmas rata oli niin kuriton että lopetin sen kesken ja Sofi meni mietintämyssyn kanssa häkkiin.

Oli muuten kuuma ilma, 30 asetta varmaankin, mutta halli oli mukavan viileä sisältä.

Joella tehtiin noutoja vedestä ja vastarannalta, sekä kotona vielä omalla pihalla. Harjoittelivat vuorotellen, toinen sai odotella rauhassa kun toinen teki. Sofiahan minä siinä treenasin, että oppii odottelemaan rauhassa. Zorrokin osasi odottaa, tosin puuhun sidottuna ;)  Sofi oli aika hyvä noutoesimerkkierkki Zorrolle. Hyvin ne noutelivat kumpikin.

Sunnutaina käytiin kaneilemassa. Yksi harmittava peräänmeno, hiiltyminen ja lopuksi sitten hyvin. Sieltä ajettiin suoraan Mäntsälään hakemaan uudet putkenpainot. Kotimatkalla noutoja joella. Puutarhassa olis paljon tehtävää ja huhkittavaa, mutta nyt ei pysty, on ihan liian kuuma.

Menneellä viikolla osuttiin ojanreunan vesilintupesueeseen. Mun salamannopeilla reflexeillä selvittiin vaurioitta, ainakin meidän osalta. Ja se perinteinen jänövaavi tuli myös mennä viikolla. On ne jänöäidit hönöjä, ei voi mitään.

Jäljellä

Sanna kyseli mennä viikolla kiinnostaisko mejäilytreeni, kyllä kiinnosti. Sovittiin jäljen teko lauantaille ja sunnuntaille nuuskuttelu. Mentiin la heidän lekkimaastoihin tässä lähellä ja vedettiin koirillemme jäljet. Zorrolle osui tosi siisti kohta, sellainen helppokulkuinen ja kaunis. Minä opettelin jäljentekoa ja Sanna opetti, josko siitä jotain jäis mieleen.

Sunnuntaiaamuna käytiin nuuskimassa. Heikki meni Siirin kanssa, minä kuljin perässä Sannan ja Oton kanssa. Siiri veti tietty hyvin.

Oman jälkeni luulin sössineeni etukäteen kun veretys meni vähän pieleen. Epäonnistuin veren jaossa, erityisesti eka osuus meni liian vähällä verellä ja sitä jäi paljon yli. Mutta huonomuistisuudesta on iloakin, unohdin koko ongelman enkä siis jännittänyt. Zorro aloitti jäljen hienosti, nyt se ei nojannut niin hulluna länkiin, meni liian vauhdikkaasti, muttei hulluna. Tämä liiallinen vauhti on meillä ongelmana, mutta nyt oli hieno pitkä jälki ja siten varmasti opettavainen myös Zorrolle, se ei loppunut kesken. Ekan kulman kävi tarkistamassa väärästä suunnasta mutta palasi jäljelle ja jatkettiin. Näytti hyvin makaukset ja eteni hyvin. Kun tultiin sorkan luo, Zorro kurvasi pois jäljeltä ja meni alamäkeen sorkan sivuitse. Saatoin nähdä sen tilanteen ''väreissä'', oli vähän painostava kostea ilma, olin verettänyt sorkan ja laittanut sen sorkasta pystyn maahan, veren haju valui siitä alamäkeen ja jäi sinne hajupilveksi, sen Zorro haistoi. Sen oli pakko mennä tutkimaan se ensin ja lähestyä sorkkaa sieltä. Olen tyytyväinen, enemmänkin. Zorro teki melko rauhallisen nuuskuttelun ja näytti makaukset mielestäni hyvin, tästä on hyvä jatkaa. Kiitos Sannalle!

Zorron hieronta

Zorro kävi taasen hierottavana, se on käynyt siellä aika monesti ja tämän piti olla viimeinen kerta. Valitettavasti ei ole. Se vänähtänyt vasen puoli oli ihan jees, mutta oikeaa puoltaan se ähki huolella. Näillä mennään ja eletään normaalia elämää, kesäkuussa katsotaan uudestaan onko koira balanssissa. Eli sm-kisat Zorrolta jää väliin, muttei se osaa sitä harmitella, se on koira. Enkä harmittele minäkään, se on siellä niin monta kertaa hillunut että riittää jo.

Enkä onneksi ole huolissani, aika parantaa kyllä. Ja kuka meistä muka on ihan terve, ei kukaan.

Kisoissa ja jälki

Agilitypainotteinen viikko. Tiistaina oli seuran vika treenikerta Vuokkosilla, syötiin kaakkua ja sain kavereilta kauniin kukan lahjaksi :) Torstaina oli ekat ulkotreenit kauniissa ilmassa, vaikka muuten on tullut kattavasti kaikkea taivaan täydeltä. Oli mukavaa tavata muitakin seuratuttuja pitkästä aikaa. Lauantaina oli seuran epikset, taas oli kivaa tavata tuttuja ja epikset sujuivat hyvin, meidän koirat oli kotosalla.

Sunnuntaina käytiin Sofin kanssa ekat ulkokisat Ihah/Vantaalla. Ekasta nolla, vaikka kuvittelin hyllyttäneeni, no Sofi ainakin meni puhtaan radan ja voitti :)

Tokalla tippui rima (14), muuten puhdas. Tässä tipahdin kolmannella esteellä, mutta taistelin itseni mukaan ja Sofi paikkasi hölmöilyni.

Kolmannella kuulin taas kun rima tippui (6), rata muuttui muutaman kohdan täsmätreeniksi, lopputulos hylly. En tiedä miksi rimat tippuivat, ehkä oli pehmoista, ehkä peitin, ainakin olin taas ääks-eksyksissä. Sofi oli hirmu hieno alusta loppuun, häkissä odotteli hiljaa ja rentona, ei mitään ääntä tai kuumoilua. Oli kivat radat, tuomarina Petteri Kerminen.

Lauantaina vedin kummallekin oman verijäljen. La ja su satoi kaikkea. Su käytiin sateen lomassa ajamassa ne (tuohon ajamiseen en totu), ja tämähän oli Sofille nyt eka verijälki. Zorro + naru + minä oltiin katastrofi. Puoli metsää lähti mukaan kun Z veti siksakkia jäljen päällä. Sofilla oli lyhyempi jälki helpommassa maastossa, mutta se päätteli valjaista ja liinasta että kohta pölläytellään fasuja. Että sikäli oli hankalaa :) Vaan ei juututa vastoinkäymisiin.

Zorro the sorkkaeläin

Zorron seuraava homma on opettaa minulle mejäily. Tiedän että koirat, cockerit ainakin, osaavat sen luonnostaan, mutta halusin tietää mitä ne siinä tekevät ja mitä kertovat. Enkä minä uskalla tehdä mitään ellei joku hyvä ole ensin opastanut. Hain joku aika sitten kultsujen mejäkurssille jolle myös päästiin. Kaukainen haaveeni on uskaltautua joskus mejäkokeeseen.

Keskiviikkona oli teoriakoulutus Keski-Uusimaa -lehden tiloissa. Minulle kaikki oli uutta, kauhea palo oli oppia, vaan eiköhän siitä suurin osa läiskynyt yli äyräiden. Marko opetti viikolla kompassin käyttöä ja tunnuin sen jotenkin klaaraavan. Mutta kurssilla siihen sotkettiin vielä kartta ja mittakaava, huh huh.

Lauantai-aamuna klo 9.00 tavattiin Pornaisissa metsästysmajalla. Minulla ei ollut koiraa mukana, sillä halusin Zorrolle yönylijäljen. Puhuttiin taas aikamme, mitattiin askelpari (88/100m) ja painuttiin metsään tekemään jälkiä. Parini oli onneksi kokeneenpi ja hän sai tehdä jälkensä ensin, myös kouluttaja oli mukana tällä ekalla jäljenteolla. Hyvä niin, sillä kysymyksiä sinkoili. Tästä aukesi ihan uusi maailma, ikuna en ollut katsellut metsää jäljen teon kannalta. Merkattiin eka jälki ja käytiin verettämässä se, minä kuljin perässä sienen kanssa.

Lähdettiin kaksin minun jälkeni tekoon. Piti klaarata kartta, kompassi ja tarjousmerkit. Ei meinanneet kädet riittää, lisäksi oli hirmu paljon muistettavaa. Se jälki oli piirretty ihan ihme paikkaan, vetiseen risukkoon, en olisi huolinut sitä opettelujäljeksi omalle koiralleni, enkä huolinut muillekaan. Tein jäljen ihan toisaalle, ja kaiken tämän muistamisen ja säätämisen takia hermoparat paukkui. Ne on niin lyhät ja herkät. Jälki tuli kuitenkin tehtyä. Palattiin metsästysmajalle ja paistettiin makkaraa.

Mitähän täällä harrastuksessa tapahtuu?

Ainakin löytyy makkaranpaistopaikka, kiva!

Sunnuntaina Zorro pääsi mukaan, oltiin majalla klo 11.00. Siellä meitä odotti sorkka joka saatiin yhdeltä kurssikaverilta :) Koutsi laittoi sorkan kauemmas heinikkoon ja siitä Zorro sen löysi. Se oli meidän ensimmäinen sorkka ikuna, tehtiin sillä pari noutoa ja vähän leikittiin. Koutsi selitti meille tehtävät ja lähdettiin maastoon. Jos edellinen päivä oli ollut vaikea niin nyt oli leppoisaa, kaikki oli valmiina ja vain koiralla oli hommia.

Ampua odottelemassa

Aloitettiin ampumisella. Koirat sidottiin puihin ja jätettiin sinne odottelemaan. Koutsi ampui noutajien launcherilla, eli damipyssyllä pari laukausta. Koirat olivat nätisti, myös Zorro (viikolla ammuin sille pari kertaa startterilla). Lähdettiin maastoon jossa Zorron jälki oli ensimmäisenä. Tultiin siihen hollille ja koutsi selitti mitä tehdään. Päästin Zorron jäljelle ja ensimmäistä makausta tutkittuaan se lähti matkaan. Se meni niin hienosti, teki kyllä pari tarkistuslenkkiä kumpaankin suuntaan, mutta muuten ihan täydelleen. Tultiin kulmaan jossa haisteli makausta ja jatkoi matkaa. Hyppelehti koivunrunkojen yli ja tiesi tarkkaan minne oli menossa. Näin rusetin puussa ja tiesin odottaa sorkkaa. Kohta maassa näkyi kuopsutettu neliöläntti ja ajattelin että tuossa se nyt on, mutta siinäpä ei ollutkaan sorkkaa. Hetkeksi jo hätäännyin, mutta Zorro vaan jatkoi matkaa ja tulikin toiselle läntille jossa sorkka oli, tutki ja otti sorkan jonka toi minulle käteen. Hieno koira (syrän).

Tässä tää sorkka nyt on

Sitten puitiin mitä oli tapahtunut. Zorro oli mennyt hienosti, minä päästin sen alussa liian kovaan vauhtiin, siitä tarkistuslenkit. Täytyy harjoitella hitaammin. Kulmat ja makaukset se oli tehnyt oikein hyvin ja sorkka-työskentelystäkin täydet pisteet. Oli niin mielenkiintoista, tämä oli meille ihan eka oikea jälki, makaukset, kulmat ja kaikki. Ja ne selitettiin niin hyvin että meikäkin tajusi.

Vielä piti opastaa oma jälki, sen veti aivan hurmaava basset-herra nimeltään Aki. Käteltiin ja yritettiin tehdä asiat kuten kokeessa ja Aki meni hienosti. Siitä sain vähän käsitystä vauhdista, siellä ei tosiaankaan kaahailla vaan mennään rauhallisesti. Aki löysi sorkkansa ja puitiin taas tapahtumat, myös tekemäni jälki arvosteltiin.

Lopuksi paistettiin taas makkaraa, Zorrokin sai osansa. Olipa onni että päästiin tuolle kurssille, se oli hyvä. Kiitos kouluttajille! Nyt uskallan tehdä jotain harjoituksen poikasta itsekin, pitäisi vaan olla maastoja. Kyllä oli mukavaa hypätä vähän tuntemattomaan, mejäporukat olivat oikein mukavaa sakkia.