lauantai 16. tammikuuta 2010

Esineruutuilua Purolassa

Päästiihän me sentään Masinkin kanssa harrastamaan. Tässä on ollut riesana paukkupakkaset, kisat ja muut menot.

Oltiin uudessa kohdassa Purolan metsässä, paikka oli aivan loistava, saatiin olla rauhassa ja tilaa oli riittävästi. Lunta oli tämän kokoisille aika paljon, vielä ne kuitenkin pärjäs ja ainakin liikuntaa tuli tarpeeksi.

Zorro oli meidän koirista ensimmäisenä. Neljää esinettä haettiin. Zorro teki hyvin töitä, pysyi alueella ja uurasti asian eteen. Kolme löytyi ihan vaivatta, mutta neljättä ei meinannut löytää. Tuli jo poiskin mutta lähetin etsimään uudelleen, hyvin teki edelleen töitä. Jäi sitten liivistään pahasti kiinni isoon oksan karahkaan. Kävin sen sieltä irroittamassa ja huuteli muille että missäs päin se löytymätön esine oikein on. Muut repesivat huutelemaan ohjeita miten sen löytää ja Zorro sattui menemään just niiden ohjeiden mukaan ja kun huutajat pääs siihen että sellaisen lahon kaatuneen puun vieressä, niin Zorro oli päässyt siihen ja löysi sen esineen. Juostiin sitten kilpaa lähetyslinjalle jossa oli luovutus.

Masi hieman hösötti, mikä oli odotettavissa koska se ei ole päässyt tekemään juuri mitään. Otin siis siltä kannalta että hyvä työnteko ja -ilo on tärkeintä enkä hakenut ’‘täydellistä suoritusta’’.

Ensimmäinen esine löytyi yllättävänkin nopeasti, yleensähän Masin motivaatio ja vauhti hieman laskee kun se tajuaa että haetaan esineitä eikä ukkoja. Kehuin tietty valtavasti ja palkkakin oli hyvä. Lähetin uudelleen metsään, nyt ei olisikaan halunnut mennä vaan rupesi tarjoamaan kaikkea muuta, hyvä ettei kiivennyt puuhun! Mutta ei, hakuhommiin käsikin menemään. Tekikin paljon töitä, mutta nenä ei tainnut olla ihan auki koska tuli paljon juoksemista mutta esineet eivät löytyneet. Viimein lähetin sen suoraan aika lähellä olevan esineen luokse jonka Masi löysikin hyvin. Esine oli pätkä jotain nauhaa ja kun Masi otti sen suuhunsa tuli sen mukaan iso oksa. Katselin jo huolestuneena et ei kai se oksaa rupea tarjoamaan, mutta oksan kanssa tuli myös se nauha. Tämän ison löydöksen Masi toi ja luovutti hienosti. Kehuin upeasta esineestä ja palkkasin paljon. Lopetettiin tähän hienoon onnistumiseen.

Zorro meni siis tosi hienosti, uurasti, eikä mitään hölmöilyjä. Masi oli myös hyvä, kun ottaa huomioon ettei se ole päässyt pitkään aikaan hommiin. Kumpikin muisti esineruudun jutut hyvin vaikka edellinen kerta oli marraskuun puolessa välissä.

Huilittiin pari tuntia ja sit mentiin metsään. Tässä pari kuvaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti