Metästysjuttujakin pitkästä aikaa

Nyt on harrastettu jo vähän liikakin, mutta kun niin paljon hyvää treeniä on ollut tarjolla, niin mentävä on. Tässä on tiivistettynä pari viikkoa.

Keskiviikkona 10. pv Sofi kävi hieronnassa, kaikki oli aika hyvin. Oli jännää, kun kädet osui vyötärön paikkeilla johonkin kalvoon, pudotti Sofi päänsä pöydän reunan yli ja venytti koko pitkää kalvoa, ja sama juttu toisella puolella.

Torstainan Hilla pääsi tuuraamaan Sofia ja teki ensimmäisen ratansa. Vitsit että meni hienosti, melkein pelästyin miten hyvin se meni. 

Lauantaina kisat Porvoossa, joo ihan persiilleen meni, olin väsy, kärttyisä, huono, asennevammainen, enkä muistanut. Ainoa hyvä puoli oli se että sisko ja suvun pienet tuli katsomaan vikan startin. Silloin en enää kehdannut kiukutella ja tietysti fiiliskin nousi kun näki lapsia. Mut ei näistä kisoista sen enempää.

Sunnuntaina pitkästä aikaa fasutreenit Hyvinkäällä. Mentiin Hillan kanssa fasunhakureissulle ajoissa, niin ajoissa että ehdittiin istua fasutarhan ulkopuolella pitkät tovit. Ensin Hillaa vähän jänskätti, murisikin hieman linnuille, mutta rauhoittui hyvin. Pidettiin tauko ja seuraavalla kerralla ei enää jänskättänyt. Isäntä tuli siihen juttelemaan metsästyksistään ja satonäkymistään ja siinä rennosti jutellessa Hilla oli rauhallinen ja kokemus oli sille varmasti hieno.

Fasutreenit oli Sofille ja mun teemana oli maailman tylsin metsästyskokemus. Odotettiin paljon, otin koiran välillä autosta, muttei tehty oikein mitään, ja sit koira takaisin autoon. Lopuksi tuli meidän vuoro, tehtiin istumisesta rauhalliset fasun lentoonlähdöt, ne päästettiin kuin rauhankyyhkyt lentoon koiran kuonon edestä. Säkkien palautusreissulla Sofi pääsi istumaan fasutarhan ääreen, se oli ihmettä tuolle fasuhullulle koiralle. Sofi oli kuin viritetty jousi, mutta rentoutui lopulta. Oltiin siinä aika tovi ja syötin Sofille ruuan naksu kerrallaan kuppiin. Isäntä kävi siinä ihmettelemässä, sanoin vaan että osuin koiran ruoka-aika just tähän säkkien palautuskeikalle. Oli hyvä sunnuntai.

Tiistaina oli hyvä treeni Akatemialla. Pelästyin lauantaina että meidän aksa meni jotenkin rikki, kun se tuntui niin kamalalta, mutta ei hätää, tiistana nautin taas kybällä. Sofi oli niin hieno ja me mentiin niin hyvin! Hihkuin jippiitä radalla. 

Torstaina normi seuratreenit kahdella koiralla. Zorro on taas nykäisty eläkkeeltä koska edustaa sokkereita piirimestiksissä. Zorro on ihan valmis, kontaktit ja kaikki oli ihan priimaa. Sofikin oli tietty hyvä, ja menee myös piirimestiksiin. Hilla opetteli pussin, parin toiston juttu, ei haittaa pressu senkään selkää.

Lauantaina oli Lotan hallilla turbotreenit, kouluttajana Satu Hilli. Tämä treeni oli ihan super, tykkäsin paljon kouluttajasta. Tykkään kun minulta vaaditaan vähäeleistä agia, juuri sitä haluan oppia. Mulla on aika paha flunssa ja pää täynnä räkää, mut pärjäsin jotenkin ja ohjeet oli hyvät. Kotimatkalla käytiin kanitarhalla hakemassa kummankin kanssa parit kanipallot. Hilla suhtautui rennosti kaninhajuihin ja oli onnellinen löytyneistä palloista.

Sunnuntaina Working Test -treeni Siuntiossa. Menin sinne ensikertalaisena vain katsomaan, mutta päästiinkin mukaan Sofin kanssa. Tykkäsin! Alku meni hermoillessa ja Sofi karkasi liian laveaan hakuun, hermostuin lisää ja sitä rataa. Yksi peräänmeno ihan heittodamillekin tehtiin, se on sentään jo jotain, peräänmeno damille! Parilla muistutuksella Sofi teki vikalle ''ylösajolle'' hienon istumisen, olin niin tyytyväinen. Tuli muiden vuoro ja kun seuraavan kerran otin Sofin esiin niin tehtiin sitä hakua mitä osataan ja mistä tykkään. Nopeana ja ihan omana analyysina sanoisin että tilanne jossa mennään metsään parin tyypin kanssa, tarkoitaa Sofille että kohta tippuu tirppoja. Se tässä olikin erityisen hyvää, että saatiin treenata porukassa metsään menemistä, ilman että tarvitsee nostaa kierroksia. Peltopyykin noudettiin kun sellainen oli tarjolla, aina kannattaa esitellä koiralle uusi lintu. Joku älykäs olisi valmistautunut tähän kaikkeen muutamalla ampumisella ja istumisella, vaan en minä, mut mehän mentiinkin vaan katsomaan :)

Rotumestaruuskisoissa ja vähän muuallakin

Rotumestaruuskisat 2014 Purinalla

Vasemmalla voittajat Touko ja Aija Sulander, onnittelut heille!

Onpa kirjoitusvälit humpsahtaneet pitkiksi. Ei ole jotenkin hotsittanut, kaikki on hyvin, ongelmia ei ole, eikä olla tehty mitään kauhean merkittävää.

Viikonloput on menneet kisatessa, kisoissa töissä ja muuten juhliessa. Sofin kanssa käytiin ekaa kertaa piirimestaruuskisoissa Kirkkonummella. Siellä eka rata oli urheilullinen valssi/valssi/valssi...-rata eikä me ylläri pylläri pärjätty. 

Seuraavaksi osui rotumestaruuskisat Purinalla. Näin vähän vaivaa ja nostin Zorron takaisin kisamoodiin. Käytiin oikein treenaamassa pari kertaa ja yksissä epiksissä hieromassa kontaktit kuntoon.  Zorro väläytti rotumestiksissä sitten hienoa osaamistaan, sen ainoksi virheeksi jäi yhden riman tippuminen, enkä siitäkään tiedä, kumman virheeksi se oikeasti lasketaan. Samapa tuo. Ekalta radalta Zorro teki hienon nollan sijoittuen neljänneksi. Tokalla tippui se rima ja minä kämmäsin meille hyllyn. Kolmannen kämmäsin taas ja siitäkin tuli hylly. Mutta Zorro teki paljon kaikkea hienoa, olin siihen tosi tyytyväinen. Ja nyt hän saa jatkaa vapaaherrana oloaan.

Sofin rotumestisradat meni myös hienosti. Ekalta kaunis nolla, hävittiin voittajalle ohjaajan puominjuoksuvauhdin verran, niinhän siinä aina käy. Mutta huomatkaa kuinka kauniisti Sofi odottaa haralla että mamma ehtii mukaan rataa suorittamaan! Tokalla tippui Sofillakin rima, tai peräti kaksi. Radan tuloksella ei ollut meille väliä, niinpä pysäytin koiran ja käytiin yhdessä siivoamassa rata kuntoon. Pientä psyykkausta koiralle, että juoksu loppuu kun rimat tippuu. Ja se auttoi myös, kolmannella hyppi yli vaikeistakin kulmista. Tästä kakkosstartista siis hylly, mutta Sofi oli tosi tosi hyvä! Ihailin sitä suuresti siinä mennessä. Kolmas oli hypäri ja kämmäsin sen prikuulleen samalla lailla kuin Zorron radan. Tuli sellainen tyly deja vu ilmiö kun toinenkin koira luiskahti saman hypyn väärältä puolelta. Se oli yhdestä askeleesta kiinni. Loppurata menikin sit raivolla (itselleni vihainen) nollana loppuun. Hirmu hienot koirat oli mulla taas. Itse pitää olla rohkeampi jos kerran oma juoksunopeus ei riitä.

Aika hyvä työmoraali koiralla, kun suorittaa renkaan vaikka joutuu noin epäedulliseen hyppykulmaan. 

Moni ei olis edes pystynyt, Sofi pystyi ja teki.

Hilla 4 kuukautta

Painoa 5,9 kg, säkäkorkeus 32 cm, pituus säkä-hännäntyvi 35 cm

Hillan kanssa ollaan harjoiteltu noutoja sivuille ja taakse. Lisää harjoitusta vielä tarvitsee, mut ei kai se Sofikaan nyt ihan heti osannut, vaikka nyt osaakin niin hyvin. Malttia vaan niin vuotiaana Hilla osaa jo vaikka mitä. Eilen käytiin vähän pallomettällä tyttöjen kesken. Toinen odotti puussa kiinni kun toinen haki palloja. Voi kun meillä oli hauskaa. Hilla kanssa olen panostanut palloon, kun Sofi niitä niin ylenkatsoi. Aina oppii uutta ja toisen kanssa tehdään toiset virheet. Sofikin haki nyt hienosti palloa ja kun tultiin valmiiksi, se kerjäsi lisää. Hilla teki ihan pientä siksakkia ja on kyllä kovin fokusoitunut palloon. Meidän tytöt tulevat muutenkin hienosti juttuun, heillä on paljon iloa ja hyvää mieltä toisistaan.

Kasvattajan luona käytiin kerran reenailemassa ja ennen kaikkea katsomassa rauhallisesti kaneja. Juostiin myös muutaman kerran siivekkeiden läpi namialustalle. Yksi aina teki ja muut oli aidassa kiinni. Hilla oli hieno ja odotti todella nätisti.

Kotonakin Hilla on harjoitellut kentän laidalla odottamista ja rauhassa oloa. Onkin kyllä tosi rauhallinen tapaus, toisaalta on kesän lapsi ja saa purkaa ulkona riekkumishalujaan. Lintujakin pyrähtelee nyt joka puskasta ja niihin voi rauhassa totutella.

Hillan kanssa ollaan vähän aksattukin. Alkuun pelkkää putkeenlähetystä, nyt on jo parit esteetkin mukana. Siivekkeen kiertoa ja kaikenlaista. Tuntuu tajunneen että siivekkeiden välistä mennään, vaikkei rimaa olekaan, ja rataa tehdään kuten ohjataan. Fiksu tyttö tämäkin.

Kesäloman touhuja

No mitäs, kesälomaa ollaan vietetty kuumuudessa ja täydessä kotityön touhussa. Kyllä maalla on mukavaa, mutta tehtävälista ei lopu koskaan. Tämän kesän projekti on takaterassin uusiminen ja sehän meiltä tumpelotimpureilta sujuu, mutta aikaa kuluu kun välillä joutuu purkamaan tekeleensä ja aloittamaan uudestaan. Lisäksi paino muutti heppatalliin, nyt on lyhyt työmatka :)

Hilla kasvaa ja varttuu. Hää on niin helppo pentu ja kyllä kesäloma on pennun parasta aikaa. Sosiaalistaminenkin on niin helppoa, menee vaan johonkin kesähäppeningiin niin siellä tulee vastaan koko maailman kirjo ilmapallonmyyjästä rullalautaileviin ipanoihin. Jopa kiinanpalatsikoiran pennun kanssa viriteltiin leikkiä, niitä ei meidän piireissä muuten tapaa.

Sofi on myös lomaillut. SM-kisojen jälkeen se sai cartophen-kuurin ennaltaehkäisevänä hoitona. Sen pitäisi lisätä nivelnestettä ja olla nivelille muutenkin hyväksi. Kanitarhassa käytiin kerran ja se meni meiksi ihan hyvin. Parit treenit käytiin, mutta kotona ei olla aksattu yhtään. Yksissä epiksissä käytiin tekemässä kontaktivirheitä, kääk, mutta sellaista on aksaelämä. Täytyy palata ruotuun niiden osalta. Lähdöt oli hyvät ja paljon muutakin hyvää oli. En valita, enkä epätoivoistu.

Sofi on ollut ihan huippu pennun kanssa! He jaksaa leikkiä, pelata hammaspainia ja vedellä sukkia. Ulkona juoksevat ritirinnan ja heillä on niin hauskaa, mutta Sofin juoksuhepuleiden aikaan pentu juoksee jalkoihin turvaan. Samanlaisiin hepuleihin se sai tottua jo kotona, nyt punainen vaara on vaan muuttunut mustaksi :) Metsässä ollaan käyty pennun kanssa kahden ja isojen koirien metsälenkit ollaan käyty ihan normaaliin tapaan, eikä niistä ole joutunut tinkinmään yhtään, Hilla nukkuu silloin häkissään.

Zorro sekä trimmeri lomaili pitkään. Tästä minulla on jopa huono omatunto, en jaksanut klanata Zorroa ja raukalla oli lyhkäisessä turkissaan kuuma. No viimein sain homman tehtyä ja ero karvaiseen Zorroon on melkoinen, virtaa piisaa. Ne meidän jälkihommat sai vähän nolon lopun. Minulle tuli sellainen tunne että jäljestys on kerta kerran jälkeen ihan samanlaista, enkä minä saa tehdä siinä mitään. En jaksa sitä että asiat toistuu aina samanlaisina. Aksassa ja metsästyksessä tilanne on kaiken aikaa uusi ja variaatioiden kirjo loppumaton, ja niissä tehdään yhteistyötä, eli ohjaajakin saa tehdä jotain. Siksi kai niistä niin tykkään. Taisin nyt minulta jäädä se jälkitouhu, laitetaan sinne samaan ö-mappiin tokoilun seuraksi :)

Tässä ollaan Fiskarssissa. 

Eikä noi sorsat vaivaa mua yhtään, mikä on mammasta hyvä juttu.

''Ruokaa rekoista'' Helsingissä.

Jonotettiin aika kauan ni pistin levyksi.

Käytiin Porvoossa matkustamassa tyylikkäästi höyryjunalla.

Mamma laski mut tästä lattialle pedille ni hups mä nukahdin heti. Perillä hauskuutin tätejä ja lapsia ja kotimatkalla nukahdin taas.

Tässä mä leikin yhden Martan kanssa. Se on kääpiöpinseri ja 4 päivää mua nuorempi.

Tässä mä opettelen pitämään letkunpätkää ja irroittamaan siitä vasta käskyllä. Kauheen vaikeeta kun pitäis muistaa vielä hengittääkin.

Tässä mä osaan jo vähän noutaa. Mamma kuvasi videon ihan ite, melkein osui.

Tervetuloa Hilla-härveli

Kyllä, meillekin tuli pentu, kuten kaikille muillekin tuntuu tulleen kevään ja kesän aikana. Hän on Lahjakas Berry, eli vapaasti suomennettuna Hilla, ja hänellä on somat hilla-läiskät silmien yllä.

Maanataina oli vielä työpäivä ja siitä lähdettiin pennunhakureissulla lomanviettoon. Nyt on nautinnollinen pentuloma! Kotiin tullessa kaikki meni hienosti kuten aina, pentu oli rohkea ja sosiaalisesti taitava. Zorro ja Sofi olivat ihania kumpikin, vähän joutuivat sanomaan liian innokkaalle otukselle ettei kaikki sovi. Illalla pentu söi ja viihtyi, kävi ulkona pissailemassa ja yöksi pääsi häkkiin mamman viekkuun. Nukkui hiljaa ja hyvin, kerran käytin ulkona, otti kaksi askelta ja pissasi, siitä syliin ja nukahti häkkiin taas heti, aamulla vasta heräsi.

Tuntuu hirmu helpolta otukselta ja lauma voi hyvin, että hienosti meni taas kaikki!

Sofin tokat SM-kisat

SM-kisareissu alkoi perjantaina kiireisellä auton pakkauksella ja lähdettiin kohti Hyvinkäätä, syömään nepalilaiseen ravinteliin :) Oli kyllä hyvä safka. Siitä jatkettiin Tampereelle Scandic Rosendahliin joka tuli valituksi ulkoilumaastojen perusteella.

Tämä oli Sofin ensimmäinen kerrostalossa asuminen, ja hän oli niin rauhallinen ja hieno taas. Ei mitään ääntä, eikä kyttäilyä vaikka talossa väliin raikas haukku ja käytävässä liikkui alvariinsa ihmisiä ja koiria. Jätettiin Sofi huoneeseen ruokailujen ajaksi, eikä siinäkään ollut mitään ongelmaa. Myös yöt nukkui täysin rauhallisesti omassa pedissään.

Lauantaiaamu otettiin rauhassa, mutta hyvissä ajoin lähdettiin kisapaikalle. Oli iloinen ylläri että koiran saattoi jättää autoon ja että auton sai jätettyä aika lähelle kenttää. Marko oli mukana kuskina ja kepona, eli minun elämäni oli hyvin huoletonta. Sofi juoksi cockerijoukkueen kolmantena koirana, Siiri oli ekana koirana saanut hyllyn ja Toukolle kävi samoin.

Rataantutustuminen meni jotenkin plörinäksi. Jännitti kovin ja populaa oli niin paljon etten saanut selkeitä näkymiä, missä koira on, mihin suuntaan lähden, mitä tulee tapahtumaan. Tutustumisesta jäi heikko fiilis, en oikein tiennyt mitä teen esim keinulle tullessa. Ja sitten oli se vessafiasko. Rataantutustumisesta suoraan vessajonoon, eikä niitä ollut kuin yksi! Siinä me oltiin pitkässä jonossa jumissa koko ohjaajakööri, se sapetti paljon. Ja koirakin puuttui, mutta onneksi sain Markon kiiruusti hakureissulle. No kohta oli asiat kunnossa, koirakin paikalla ja löin suunnitelmat lukkoon, myös sen keinun suhteen. Päätin että kun se tulee hollille juoksen keinun suuntaisesti ja perään teen sokkarin, valssiin en ryhdy.

Joukkuerata

Sit lähdettiin. Päästin Sofin aika heti, en halunnut olla tiellä putkeen menossa, putkesta vedin sylivekkiin, katsoin olan yli, Sofi tippui siihen hyvin ja jatkettiin hypyn yli kohti aata, kontakti, rengas ja vastakäännös muurille että sain linjattua keinulle. Juoksin keinun suuntaisesti, sokkari, hypylle ja kepit. Pituudelle olin päättänyt etten juokse vaan käännän rytmittämällä, jos olisin lähtenyt juoksemaan en olis kuitenkaan ehtinyt valssiin, mutta Sofi olis kiihdyttänyt suoraan putkeen. Eli mentiin rytmittämällä, niisto, sokkari ja putkeen. Putkesta hypyn yli suoraan takaakiertoon, päällejuoksu ja putkeen. Siitä puomille ja Sofi haralle odottamaan, siitä matkaan ja okserille, en uskaltanut siinä kovasti rytmittää tai kääntää ettei rima tipu, se meni vähän pitkäksi, mutta kuuliainen koira kääntyi ihan äänellä ja oli hyvällä juoksulinjalla, hyppy, takaakierto ja maaliin. Oli hirmu helpon tuntuista, ei ongelmia, toisaalta ei tuntunut mitenkään huippunopealta. Jäkikäteen tajusin että oli nopea, sinne jäi taakse melkein kaikki, vain yhdellä ankkurikoiralla oli lopulta nopeampi aika!

Kiitos Susannalle videosta, se jää minulle kauniiksi muistoksi.

Tästä tuli valtavan hyvä mieli. Radalla näkyi myös se Sofin kaunis asenne mistä olen puhunut, se hoiti kaiken esim kontaktit, teki kaiken muunkin ihan täydelleen. Eikä se hauku pahuuttaan tai komenna, se tsemppaa minua ja sanoo että koitas nainen juosta että ehdit kertomaan seuraavaa. Joukkueen ankkurikoirana meni vielä Salli, mutta sille kävi nuoruuden pieniä kämmejä.

Illalla käytiin pitkällä kävelyllä Tahmelassa joka oli ihmeellinen paikka tällaisille tasamaan tallaajille. Yöllä ei oikein tullut uni, oli lauantai-ilta ja pientä iltahulinaa ulkona, myös ilmastoinnin hurina valvotti, tai sitten ei vaan nukuttanut.

Karsintarata

Sunnuntaiaamu lähdettiin varhain kisapaikalle, halusin olla paikalla ajoissa jotta ehdin tutustua rataan huolella. Rata tuntui aika akantapporadalta, siinä oli juoksusuoria joiden lopussa piti suorittaa joku temppu. Vähän pelotti kuin mun käy. Mutta rataantutustumisen jälkeen oli selvät sävelet, tiesin että takaakierron jälkeen täytyy lähteä heti juoksemaan lujaa, ja varvistaa, ja tahtoa lujasti että Sofi sinne menee. Ja kuin kävi, hukkasin radan kolmosesteellä (aika monella kävin näin, jännitys, neloshypyn joku omituisuus...) mutta löysin taas ja sain räpellettyä Sofin oikein ekaan takaakiertoon. Olin jäänyt siinä jo jälkeen ja takaakierto tuli niin lähetyksenä että pääsin juoksusuoralle aikaisemmin ja ehdin liiankin ajoissa, juoksin Sofin suorastaan ohi siitä takaakierrosta! Ja seuraavaksi minusta tuli kädetön! En himputti saanut merkattua kädellä sitä hyppyä, ei vaan mahtunut kaaliin. No elämä on aika hektistä Sofin kanssa aksatessa. Loppuradassa oli paljon hyvää, esim keppikulma ja kepeillä pysyminen. Mutta karsintaradalta siis hylly, eikä päästy jatkoon. Ehkä yritin liikaa, ehkä mulla oli liian iso lataus ''pakkoehtimisestä'' korvien välissä. Seuraavalla kerralla aion ottaa hitusen rennommin :)

Noin muuten kaikki oli vähintäänkin jees. Sofi oli täydellinen harrastuskaveri radalle mennessä, mutta muut ajat kiltti, rento, hiljainen, vaatimaton ja suloinen cockerityttönen. Kotiin lähdettiin maksien finaalin jälkeen, koska Zorro-vahtien piti lähteä töihin. Illalla käytiin vielä normi lempparilenkki.

Siihen ainokaiseen tulokseen olen tyytyväinen ja ihmettelen sitä vieläkin. Joukkueradalla oli liki 300 koiraa, joista vain yksi meni Sofia nopeammin. Siellä oli viime vuoden mestari ja tämä tuleva ja vaikka kuin hyviä koirakoita, no kaikki! Ja mullahan on se periaate etten suostu ottamaan agiakaan liian vakavasti, esim käy lenkillä. Että tällainen tavisohjaajakin voi ne voittaa kun on hyvä koira ja se sopivasti itselle opetettu :) Ja Sofihan on hirmu hyvä!

Sofin hieronta + kisat

Sofi ja uusi viilennystakki. 

Myös lintu on tässä vahvasti läsnä :)

Zorro raukkaa potuttaa. Se ei tykkää kun jäljestämisessä ei tapahdu mitään, sitä tympii ja se haluaisi äksöniä. Tein sille taannoin lyhyen harjoitusjäljen meidän lähimetsään, ajatuksena treenata keskittymistä. Mullahan on sellainen päähänpinttymä että työ työnä ja hetken täytyy pystyä keskittymään. Marko oli jossain työmatkalla ja otin kummatkin koirat mukaan metsään. Sofi odotti puussa kiinni kun Zorro jäljesti.

Eikä siitä tullut mitään, Zorro sähelisi eikä keskittynyt, ja mulla on tunnetusti aika lyhyt hermo, en jaksa katsella ihan älyttömyyksiä. Keskeytin Zorron touhut ja vaihdoin koiraa. Jäljestin Sofi-härvelillä aika lyhkäisellä liinalla koko jäljen, sehän toivoo joka askeleella että jostain pölähtäisi lintu lentoon. Sorkan Sofi kantoi Zorron luokse ja minä kehuin sitä ja syötin lihapullaa. Seurasi koiran vaihto ja nyt tuli se keskittyminen ja vaivannäkö jota toivoin, koko touhu oli ihan eri näköistä kuin ekalla kaahotuksella. Päästiin sorkalle ja Zorro sai kehunsa ja lihapullansa. On se vaan ihmeellistä mitä rehellinen kateus saa aikaan.

Sofi kävi hierojalla keskiviikkona. Aluksi katsottiin liikkeet joista tuli kommentti että vasen takajalka ottaa lyhyemmän askeleen kuin oikea. No siinähän on se ykkösen polvi. Tässä on syy miksi me ei riehuta pitkin poikin ja kisata hulluna, esim karsinnat jätetään ihan suosiolla väliin. En halua kuluttaa tuota pientä, vähän liian tosissaan pinkovaa eläintä. Se ei säästele itseään, siispä minä säästän sitä. Pientä jumintynkää löytyi ja ne hierottiin auki mutta käydään kohta uudestaan että Sofi saa liikkeensä puhtaaksi eikä riko itseään.

Jätettiin torstain treenit väliin, mutta lauantaina juostiin Ihahin kisat Vantaalla. Eka startti oli olevinaan ihan helppo, mutta tein siitä vaikean ja suuren taistelun, olin niin eksyksissä ja puujalka. Sofi oli kiltti se teki ihan täydelleen kaiken, mun peräänhuutelusta se pyörähti ympäri kysyäkseen ohjeita. Pyöräytin sen tosiaankin pariin kertaan ympäri ja käskin jatkamaan sinne minne oli menossakin. Tästä mun kaameasta taistelusta saatiin voittonolla.



Toka oli taas agirata jossa minä onnistuin ohjaamisessa kerrankin, paitsi yhdessä kohdassa missä aukaisin rintamasuunnan pienesti liian aikaisin. Siinä oli edellisellä radalla sijainnut loppusuora jolle Sofi lähti kun käännyin. Ihan oikein tehty Sofilta. Muuten tuli aika herkku rata.



Kolmas oli hypäri jossa jouduin huolehtimaan renkaaseen osumisen läsnäololla. Kepeille jouduin lähettämään ja Sofi lähti niin ahnaasti että aloitti väärin. Kepit oli silleen vähän vinossa ja sinne se paukkasi sisään melkein puoleen väliin. Nooh, harjoitellaan hieman niin eiköhän se tulevaisuudessa onnistu. Tästä sitten hylly, mutta paljon oli hyvääkin. Lähdöt esim joka startissa, enkä katsellut taakseni!



Ostin Sofille kisoista viilennystakin ja palkintokassissa oli prikuulleen samanlainen kotiinviemiseksi Zorrolle. Tuli myös uusi säkki hyvää Roburia, kyllä Sofi yhden Zorron näköjään pystyy ruokkimaan :)

Terve ja kisoissa

Mulla on ollut flunssa, niin paha että kävin oikein lääkärissä. Pelkäsin jo että sm-kisat oli nyt tässä, etten ehdi toipua, mutta toivuinpas! Kahden viikon treenit meni siinä potiessa ja kuntokuuri on vielä ajatuksen tasolla. Viime tiistaina treenasin ekan kerran. Marko oli tiukkana ja mutta sain luvan kun vannoin treenaavani vain vähän. Torstain treenit meni myös köhiessä.

Niinpä mulla oli lauantaina Ojangossa aika kuriton koira, olihan se ollut hunningolla kahden viikon ajan. Eka rata saatiin nollaksi, ei mikään hirmusiisti mutten viitsi kauhesti vähätellä kun oli voittonolla. Tokalla multa pääsi varsinainen aivotöräys heti alkuun, josta hylly. Loppuradalla tuntui ekan kerran että Sofi on kuriton. Mutta esim kepeille lähetys putken läpi oli kaunis ja sen Sofi hoiti niin hienosti että se riittää minulle muistoksi siltä radalta. Kolmas rata oli niin kuriton että lopetin sen kesken ja Sofi meni mietintämyssyn kanssa häkkiin.

Oli muuten kuuma ilma, 30 asetta varmaankin, mutta halli oli mukavan viileä sisältä.

Joella tehtiin noutoja vedestä ja vastarannalta, sekä kotona vielä omalla pihalla. Harjoittelivat vuorotellen, toinen sai odotella rauhassa kun toinen teki. Sofiahan minä siinä treenasin, että oppii odottelemaan rauhassa. Zorrokin osasi odottaa, tosin puuhun sidottuna ;)  Sofi oli aika hyvä noutoesimerkkierkki Zorrolle. Hyvin ne noutelivat kumpikin.

Sunnutaina käytiin kaneilemassa. Yksi harmittava peräänmeno, hiiltyminen ja lopuksi sitten hyvin. Sieltä ajettiin suoraan Mäntsälään hakemaan uudet putkenpainot. Kotimatkalla noutoja joella. Puutarhassa olis paljon tehtävää ja huhkittavaa, mutta nyt ei pysty, on ihan liian kuuma.

Menneellä viikolla osuttiin ojanreunan vesilintupesueeseen. Mun salamannopeilla reflexeillä selvittiin vaurioitta, ainakin meidän osalta. Ja se perinteinen jänövaavi tuli myös mennä viikolla. On ne jänöäidit hönöjä, ei voi mitään.