Lauantaina Ihahin kisoissa juostiin ensimmäiset kakkosten radat. Pelkäsin ennakkoon heidän kenttäänsä, mutta sepä oli ihan parhaasta päästä. Ratoina Johanna Nybergin mukavat aavistuksen vaativammat radat, ihan niin kuin kuuluukin. Päivä oli kylmä ja tuulinen muttei onneksi sateinen, vaikka aamulla vettä tuli kuin aisaa.
Eka rata oli kai helpoin, siitä saatiin hyvähkö nolla. Yhden kerran hukkasin koiran ja käännöksestä tuli kiljukäännös. Toka meni muuten hyvin paitsi kerran tein tosi huonon valssin eikä Sofille jäänyt hyppytilaa vaan joutui tekemään hypyn kiertona. Onneksi koirat ei tajuu tällaisia, eli hyvin meni :D Kolmas oli hyppäri jossa olis pitänyt olla nopea tai luova. Meikä ei vielä osaa aksata niin hyvin, mutta vauhdikaasti tämäkin meni, mitä nyt hylly tuli, mutta hyvä sellainen. Rimat pysyi, kontakteille jätin ja ne oli loistavat, jokaiseen mahdolliseen kontaktiin änkesin väkisin puolenvaihdon, lähdöt rauhalliset ja loistavat. Tuloksena voittonolla ekalta agiradalta, muut hyllyjä.
Kontakteista vielä, seuran epiksissä Sofi teki jotain ihan hirveää. Valui, tiesi että tuli virhe, seisahtui ja peruutti takaisin. Eeeei näin, ei mitenkään, täytyy miettiä, ja täytyy vahvistaa oikeaa. Ei sen puoleen, ei pitäneet Zorronkaan kontaktit. Onneksi tämä on vaan puolivakavaa, mutta tähän puututaan vielä...
Sunnuntaina Sofilla MH-kuvaus Oittaan majalla. Lähdin paikalle aamulla klo 8.00, mentiin Haukkiksen kautta ja annoin koiran vähän juosta. Suunnitelmissa oli katsoa kakkoskoiran kuvaus, Sofi oli 4. koira. Kun Sofin vuoro tuli, kulki se kahdella jalalla, luonto oli aika liki ja tuoksui kutsuvasti.
Kuvaus aloitettiin kopeloimalla, antoi tehdä sen väistelemättä ja hyvin, testiohjaajan mukaan ei lähtenyt mielellään. Seuraava osio oli leikkiminen, leluna oli järeä mikä lie. Ei Sofi jaksanut siitä kiinnostua, luonto tuoksui vieressä ja kun heitin lelun ohjaajalleni, meni peffa penkkiin kuten opetettu on. Siinä me heiteltiin ja Sofi istui. Lähdettiin viehekujalle, taas sama juttu, Sofi oli käskyn alla ja olisi tarvinnut vapaa-sanan, jota ei saanut antaa. Ensimmäisellä kerralla jäi vaan katsomaan viehettä, toisella kerralla lähti epäröiden perään, kävi vähän kattelemassa sitä, mutta karkasi luontoon. Tässä olin vähän helisemässä, kaksi minuuttia aikaa ja tiesin että kaikenhan se käy tarkastamassa kun kerran liian kauaksi pääsi. Seurasi huutelua ja vihellystä, mutta sain Sofin säädetyn ajan kuluessa takaisin. Tämän jälkeen, muissa väleissä se ei enää ''karannut'', vaan tuli hienosti luokse. Etäleikistä ei välittänyt tuon taivaallista, halusi vaan metästelemään.
Pelotteluosuudesta ensin oli haalari. Käveltiin eteenpäin ja kun haalari nousi tuli reaktio joka näytti taas opitulta, persaus penkkiin välittömästi. Heti se sieltä nousi ja Sofi kävi katsastamassa haalarin. Haalarihommelista tuli välitön reaktio ja yhtä nopea palautuminen. Räminästä taas sama juttu, ei mitään stressiä tai jäljelle jäävää pelkoa. Aaveille Sofi reagoi rajummin ja sillä oli kuulemma ollut niskavillat pystyssä. Tämän reaktion olisin halunnut nähdä, mutta katselin vain puiden latvoja :) Aaveista päästiin hyvin yli kun kävin paljastamassa niiden päät ja sieltä löytyi kilttejä tätejä. Loppuleikeissä Sofi oli tyypillinen teini ''älä hei mamma viitsi olla noin nolo ton riepus kanssa''. Ei leikkinyt. Laukauksista ei ollut moksiskaan.
Lopputulema kai näin: Sofi on hivenen pidättyväinen vieraita kohtaan, se ei välitä leikittämisestä, on rohkea, palautuu hyvin, ei stressaa, on vähän levoton kun mitään ei tapahdu.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muuta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muuta. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 3. kesäkuuta 2012
lauantai 17. maaliskuuta 2012
Pientä pintaremonttia
Nämä täytyy laittaa ylös että muistaa. Sofi siis nosti makkarin muovimaton ylös ja raateli riekaleiksi. Uuden muovimaton oston piti olla ihan pikkujuttu, mutta... Ensin valittiin yhdessä uusi matto, piti tehdä kotona tarkistusmittaukset ja tilata. Seuraavana päivänä hipsin takaisin kauppaan eteisen laataan kanssa ja totesin ettei ainakaan sitä valittua mattoa oteta. Kului aikaa ja ajelin ympäriinsä laatan kanssa ja viimein valitsin uuden maton. Käytiin yhdessä tilaamassa, mutta mattoa ei ollut olemassa joten toimitusaika oli aika pitkä. Aikanaan matto tuli ja on nyt rullalla tallissa.
Siinä odotellessa sain päähäni että makkarin tapetit pitää vaihtaa. Vanhojen irrotus piti olla ihan helppo juttu, kunhan kastellaan ja vedetään pois, varsinkin kun tausta on maalattua kipsilevyä. Ja näin mun piti homma Markolle myydä, mutta eihän siinä niin käynyt. Tapetin pentele ei vaan lähde, pinta ei kostu ja kun pinnan repii (pieninä palasina) pois niin loput kostuu mutta sekin lähtee vain pieninä palasina. Ihan älytön homma. Tämä on pahasti kesken, noin neliön verran olen nykertänyt, seuraavaksi aion kokeilla tapetinirrotusainetta.
Ollaan etsitty uutta tapettia. Ensin käytiin rautakaupassa, mutta mitään ei löytynyt ja mentiin Jäken ehkä parhaaseen eli Varastomaaliin. Etsittiin ja väännetiin, lopulta löydettiin pari vaihtoehtoa josta kumpikin piti. Saatiin näyterullat kotiin mallattaviksi. Ja taas, ei nyt ainakaa ne taptetit käyneet meille. Tästä tulee pitkä tie...
Siinä odotellessa sain päähäni että makkarin tapetit pitää vaihtaa. Vanhojen irrotus piti olla ihan helppo juttu, kunhan kastellaan ja vedetään pois, varsinkin kun tausta on maalattua kipsilevyä. Ja näin mun piti homma Markolle myydä, mutta eihän siinä niin käynyt. Tapetin pentele ei vaan lähde, pinta ei kostu ja kun pinnan repii (pieninä palasina) pois niin loput kostuu mutta sekin lähtee vain pieninä palasina. Ihan älytön homma. Tämä on pahasti kesken, noin neliön verran olen nykertänyt, seuraavaksi aion kokeilla tapetinirrotusainetta.
Ollaan etsitty uutta tapettia. Ensin käytiin rautakaupassa, mutta mitään ei löytynyt ja mentiin Jäken ehkä parhaaseen eli Varastomaaliin. Etsittiin ja väännetiin, lopulta löydettiin pari vaihtoehtoa josta kumpikin piti. Saatiin näyterullat kotiin mallattaviksi. Ja taas, ei nyt ainakaa ne taptetit käyneet meille. Tästä tulee pitkä tie...
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
Uudet kotisivut
Värkkäsin uudet kotisivut osoitteeseen www.anjankoirat.com
Edellisten pito jossakin maksoi jotakin, se harmitti ja kotonakin tuli sanomista.
Nyt on ilmaista, oli helppo tehdä ja päivitys sujuu kuten kuuluukin.
Domainista maksoin kympin kun sorruin hienosteluun :)
Edellisten pito jossakin maksoi jotakin, se harmitti ja kotonakin tuli sanomista.
Nyt on ilmaista, oli helppo tehdä ja päivitys sujuu kuten kuuluukin.
Domainista maksoin kympin kun sorruin hienosteluun :)
tiistai 22. marraskuuta 2011
Metästystreeniä + agia
Kiistaton todiste, Sofi istuu :)
kuva Akane Miura
Lauantaina harjoiteltiin riistatilanteita Pornaisissa. Fasuja oli ostettuna kaksi ja paikan ehdoton etu, sijainnin lisäksi, oli lintuheitin. Se oli pieni häkintapainen joka tyrkkäsi linnut suoraan ylös siivilleen, lisäksi linnut pysyivät siinä kiltisti paikoillaan. Paikalla oli monta tuttua ja päivä oli hieno vaikkakin kylmä. Täytynee siis käydä varustekaupassa.
Sofille tehtiin pientä hauntynkää liinassa kohti lintua, kakkoslinnulla se näyttikin lopulta jo joltain. Fasuille istui ja minä olin noutaja, Sofin tehtävänä oli pitää peffaa paikoillaan. Lisäksi Sami piti minulle pienet hakusulkeiset, kritisoi tekemisiäni ja yritti karsia hieman vikojani, tämäkin oli hieno juttu. Lisäksi yritin tympäänyttää Sofia lintuihin istuttamalla sitä viiriäishäkin viekussa, Sofi olis kyllä halunnut kimppuun.
Nyt juuri olen tulossa Rannikkoreeneistä. Reisilihakset on huutaneet hoosiannaa jo viime viikosta, olen kipeä mutta tyytyväinen. Tänään juostiin taas kenttää päästä päähän, oli leijeröintiä kepeille ja kaikkea mukavaa. Z oli oma ihana itsensä, kouluttaja sanoi että siinä on koira jolla on hyvä estevarmuus ja radanlukutaito. Oli ihan sama pistinkö takaakiertoon työntämällä vai poispäinkäännöksellä kaikki toimi. Leijeröinti sujui, kepit löytyi putkensuuhässäkästä ja Z kesti kepeillä vaikka itse juoksin karkuun. Sofille en saanut tänään ostettua mitään, mutta muutama treeni silläkin on ensi viikosta lähtien.
Viime sunnuntaina cockereiden agilitytoimikunta Sanna, Susanna ja minä jotenkin siihen liitettynä (mielipiteineni ei muuten), kokoontui meillä. Rouvilla oli homma hallussa, minä huolehdin kaffesta. Illalla kävin kouluttamassa cockereiden jatkoryhmää, olivat hyviä, tulin oikein iloiseksi :) Koulutukset kurssia varten on nyt kasassa.
Iloista puheenollen, Masilta jätettiin päälääke pois :) En tiedä johtuuko kastroinnista vai mistä, mutta se on ollut hyvin luottavainen ja positiivinen elämänsä suhteen, ja sen hermo pitää. Koko perhe nautitaan suuresti Masin masimaisesta (se on Persoona) seurasta <3
lauantai 30. heinäkuuta 2011
Meillä juostaan
Tehtiin pieni kesälomaturnee, perjantaista keskiviikkoon. Ensin mentiin Turkuun jossa ostettiin starttipistooli. Olisin halunnut jonkun muun pamahtavan asian, mutta edes yleisurheilupuolella ei oltu kehitetty mitään muuta lähetyspaukahdusta, vaan yhä vieläkin juoksijat ammutaan matkaan. Nöyrryin ja ostin aseen näköisen, eiköhän tähänkin totu. Asuntomessuilla käytiin Kokkolassa. Uutuutena tuntui olevan lasiset seinät. Ennen tehtiin seiniä jossa oli ikkuna, nyt bongattiin lasiseinä jossa oli pala kiinteää keskellä. Siis ikkuna jossa oli seinä.
Sunnuntaina kuului kotijoukoilta kummia, Sofilla alkoivat ensimmäiset juoksut ja tytöt joutuivat yhdessä pöksyostoksille. Meillä olikin reissua ennen vähän kissaperhemäinen olo, sillä Sofi pudotteli ahkerasti vähiä karvojaan. Aikataulu meni suurin piirtein näin, sunnuntaina alkoi tiputtelu, torstai-iltana Sofin ja Zorron ystävyys syveni suureksi rakkaudeksi kun Sofi pyysi Zorroa astumaan itseään. Sen illan Z vietti Sofin selässä, mutta pöksyt pysyivät visusti jalassa. Torstai oli siis hekumallinen, perjantaina ei astuttu (Pia ja Hertta kylässä koko illan) lauantai-iltana astuttiin. Nää on niin rakastuneita, mutta vain iltaisin, ja tiputtelu jatkuu.
Perjantai-iltana Pia ja Hertta kävivät kylässä ja aksattiin ekaa kertaa pitkään pitkään aikaan. Rata tehtiin Agirodun Open Class 2011 rataa mukaellen, mitä nyt vähistä esteistä saatiin aikaiseksi.
Kaikki kolme koiraa oli ihan superhyviä ja hiukkasen oli kivaa ja nautinnollista. Kunto vaan loppui kesken ja tuntui ääliömäiseltä opettaa koiraa hidastelemaan ja odottamaan ohjaajaansa. Nyt täytyy tehdä mulle kuntoa ja nopeutta!! Sofikin päräytti samaa rataa, mutta ilman keppejä. Sekin meni tosi hienosti, oli vaan liian nopea kun sen ei tarvinnut hypätä. Kroppaa se lukee hienosti ja kääntyvyys on ihan mahtava. Kontaktit kaikilla kolmella ihan täydellisiä, mutta niinhän kaikilla treenatessa on ; ) Oli kivaa fiilistellä, pohtia suuntia, sijainteja sekä kertoilevia jalkoja ja käsiä. Tämä hehkutus ei tarkoita että minä olisin ollut hyvä, mutta koirat ainakin oli. Mukava ilta vaihtui leppeäksi yöksi hyvästä ruuasta, viinistä ja seurasta nauttien.
Olen muuten ilmoittanut Sofin ensimmäiseen vesityökokeeseen, mulla puntit jo tutisee. No me reenataan ja kaikki menee varmasti hyvin :P
Paranin siis taudistani, harjoittelen liikkumista, mutta otan vielä varovasti ettei tule takapakkia. Rotumestaruuskisat jää meiltä nyt väliin, mutta kisataan niitä taas ensi vuonna. Loma loppui ja maanantaina joutuu töihin.
Sunnuntaina kuului kotijoukoilta kummia, Sofilla alkoivat ensimmäiset juoksut ja tytöt joutuivat yhdessä pöksyostoksille. Meillä olikin reissua ennen vähän kissaperhemäinen olo, sillä Sofi pudotteli ahkerasti vähiä karvojaan. Aikataulu meni suurin piirtein näin, sunnuntaina alkoi tiputtelu, torstai-iltana Sofin ja Zorron ystävyys syveni suureksi rakkaudeksi kun Sofi pyysi Zorroa astumaan itseään. Sen illan Z vietti Sofin selässä, mutta pöksyt pysyivät visusti jalassa. Torstai oli siis hekumallinen, perjantaina ei astuttu (Pia ja Hertta kylässä koko illan) lauantai-iltana astuttiin. Nää on niin rakastuneita, mutta vain iltaisin, ja tiputtelu jatkuu.
Perjantai-iltana Pia ja Hertta kävivät kylässä ja aksattiin ekaa kertaa pitkään pitkään aikaan. Rata tehtiin Agirodun Open Class 2011 rataa mukaellen, mitä nyt vähistä esteistä saatiin aikaiseksi.
Kaikki kolme koiraa oli ihan superhyviä ja hiukkasen oli kivaa ja nautinnollista. Kunto vaan loppui kesken ja tuntui ääliömäiseltä opettaa koiraa hidastelemaan ja odottamaan ohjaajaansa. Nyt täytyy tehdä mulle kuntoa ja nopeutta!! Sofikin päräytti samaa rataa, mutta ilman keppejä. Sekin meni tosi hienosti, oli vaan liian nopea kun sen ei tarvinnut hypätä. Kroppaa se lukee hienosti ja kääntyvyys on ihan mahtava. Kontaktit kaikilla kolmella ihan täydellisiä, mutta niinhän kaikilla treenatessa on ; ) Oli kivaa fiilistellä, pohtia suuntia, sijainteja sekä kertoilevia jalkoja ja käsiä. Tämä hehkutus ei tarkoita että minä olisin ollut hyvä, mutta koirat ainakin oli. Mukava ilta vaihtui leppeäksi yöksi hyvästä ruuasta, viinistä ja seurasta nauttien.
Olen muuten ilmoittanut Sofin ensimmäiseen vesityökokeeseen, mulla puntit jo tutisee. No me reenataan ja kaikki menee varmasti hyvin :P
Paranin siis taudistani, harjoittelen liikkumista, mutta otan vielä varovasti ettei tule takapakkia. Rotumestaruuskisat jää meiltä nyt väliin, mutta kisataan niitä taas ensi vuonna. Loma loppui ja maanantaina joutuu töihin.
tiistai 28. kesäkuuta 2011
Narttumaisuuksia
Sofi ja tädyke
Varaudu narttumaisuuksiin mulle sanottiin kun päätin ottaa narttukoiran. Ajattelin sen olevan sitä kun pissaavat tyynylle, pistävät 6-0 ja sitä rataa. Mutta tämä on niin hurmaava ja ihana. Kaikki toimii, uskoo kun sanotaan ja on kaikin puolin iloinen, tekevä ja toimiva pikku narttu.
Ollaan löydetty aikatauluihin sopiva treenausmuoto Sofin kanssa. Ensin käydään koko poppoo metsälenkillä, sitten laitan hurtat autoon ja käyn katselemassa sopivan hakuharjoittelupaikan. Haen hieman levänneen Sofin ja yhdessä treenailemme metsästysjuttuja. Tehdään siirtymisiä (paljon helpompaa kuin hevosella :D), hakukuviota, paikallaanoloa, pillikäskyjä ja noutoja. Olen yrittänyt painottaa näitä; Sofi oppisi hakeutumaan eteeni sekä pitämään kontaktia. Varsinkin kontaktiasia on minulle niin vaikea, pitäisi olla ihan coolisti ja nähdä milloin koira katsoo, reagoida siihen liikkeellä ja olla hiljaa. No joka tapauksessa Sofi tykkää kuin hullu puurosta.
Viikonloppuna käytiin tyttöjen kesken Lemmenlaakson joella josta Sofi nouti damia. Heittelin myös joen yli pöheikköön josta Sofi sitä innokkaana haki. Yhä useammin damit ovat olleet ''oikein'' päin Sofin suussa ja olinkin tosi jes kun joen toiselta puolelta korkean kaislan tai mitä nyt olikin ruohoa, seasta tuli koira jolla oli dami oikeaotteisesti hampaissaan.
Kotipihalla ollaan heitelty damia pitkin poikin, kohti koiraa, yli ja sivuitse ja vaikka miten, kun ollaan harjoiteltu paikollaanoloa sekä luoksetuloa tällaisen dami-ihanuuden keskeltä.
Sitten nämä penteleen kollit :(
Masi ja Z tappelivat sunnuntaina. Ruuasta se alkoi, oli liian ihanat luut mulla kädessä kun pojat osuivat yhtä aikaa oviaukkoon. Normisti nämä eivät ruuasta riitele, tietävät että ruoka häviää siltä päivältä jos tulee ärinää. Hävisi ruoka nytkin mutta tappelu leimahti rajuna eikä hevillä laantunut. Milläs siihen puutut, Z on johtaja ja kukkopoika ja Masi kun kiihtyy liikaa niin se ei osaa antaa periksi. Väliin ei uskalla mennä, jos sieltä nostaa Zorron niin Masi tulee päälle. Jos sieltä nostaa Masin niin se joka tapauksessa kiihkoissaan puree kaikkea mikä tielle osuu. Se on paha tilanne ja nyt päätin että pitää laittaa peitot hollille, peitoilla Masinkin saa erilleen. Sofi on normikoira kuten pitääkin, jos se tulee liian liki ihmettelemään niin se voi nostaa syliin ja viedä pois. Harmittaa kun noi kollit joutuu tilanteeseen jossa ne joutuu turhaan taistelemaan, kun toinen ei halua ja toiselta menee kyky alistua. Ja todellakaan Masi ei ole mikään johtajuutta himoitseva eläin, eikä se taistele ylemmästä asemasta laumassa, se vaan kiihtyy välillä ''tiloihinsa''.
Agista on kesätauko ja meidän kesälomat alkaa ihan kohta, enää kolme päivää pitäis lusia.
maanantai 16. toukokuuta 2011
Päiväni Bond-tyttönä
Pe meidän piti mennä teatteriin, mutta näytös peruttiin viime tingassa sairastapauksen johdota (samoin kävi viime kerralla jota tämä korvasi). Laura oli tilattu koiravahdiksi, mutta hän ystävällisesti antoi meidän viettää perjantaimme kotona eikä pakoittanut meitä ''johonkin''. Menin koirien kanssa metsään.
Lauantai meni aamusta iltaan puutarhajutuissa. Aamupissityksellä tuli turha haukkumisvälikohtaus. Naapuri meni koiransa kanssa Kaskelantietä ja me oltiin vähän matkan päässä omalla tontilla. Naapuri huusi moi, minä käännyin heilautin kättä ja menin tyhmä huutamaan myös moi. Siitä repesi haukkukonsertti. Yritin ensin huutaa hiljaa, mutta kun ei ollut tehoja käännyin raivona kotiin päin ja menin sisälle, jätin tyhmän laumani huutamaan keskenään. Hetken kuluttua otin koirat sisälle, olin tietysti vielä raivona ja jätin koirat tuulikaappiin jossa saivat olla ainakin 15 min. Päästin lopulta pois ja ruokaa ei tullut. Sama koiran näkökulmasta: Tulee vieras pieni lauma, tyyppi nostaa kätensä ja sanoo hau, suuri valkoinen narttu (minä) kääntyy kohti, nostaa kätensä ja sanoo hau (minähän se tämänkin rähinän aloiti). Lupa on saatu ja yhtenä rintamana käydään puolustamaan raukkoja rajoja. Seuraavaksi suuri valkonen narttu käy jo tosi kiihkeänä vierasta laumaa kohti (huudan kiukkuisena koiria olemaan hiljaa), onpas kiihkeää tuumaa koirat ja haukkuu vaan.
Silloin harvoin kun tämä rajojen puolustaminen tapahtuu, on kaava aina sama, minun pitäisi pitää turpa kiinni, nähdä ja huomata kaikki, mutta olla cool, eikä ainakaan saisi huudella vieraille koirakoille mitään. Zorrohan sen taisi koirista aloittaa, mamman hanska kun on. Ruuan menettäminen ja emännän kylmyys pisti koiran miettimään ja nyt onkin oltu hiljaista ja kuuliaista.
Tuula ja Maarit kävivät päivällä hakemassa perennanalkuja ja Sofi sai leikkiä Nunnan kanssa. Leikit sujuivat tytyiltä vauhdikkaasti, nätisti ja hiljaisesti. Illalla tietty mentiin metsään. Masi tuli vielä pestyä.
Su klanasin Masin ensimmäistä kertaa, lopputulos on aika järkyttävä vaikka vedin seiska-terällä. Tein ensimmäsen kerran veteraanikorvat eli kaikki pois, Zorrollahan on ollut aina polkkatukkakorvat ja on ne edes vähän tyylikkäämmät kuin noi pelkät lärpykkeet. Muutenkaan Masista ei tullut mustaa Zorroa, siltä puuttuu pyöreät lihakset ja se on nyt vähän luisen ja alastoman näköinen. Seuraavaksi kerraksi täytyy kehitellä jotain muuta.
Su oltiin Sofin kanssa koiratanssikurssilla. Ensin käytiin läpi sääntöjä ja kaikkea asiaan liittyvää, ne muut oli kovin kiinnostuneita kun harrastivat lajia, mutta minulle se oli vähän pakkopullaa tosin kiinnostaa sikäli että oppimisesta, kouluttamisesta, palkkaamisesta yms. oli tietysti puhe. Sitten reenailtiin koiren kanssa paria juttua, mutta en niitäkään ottanut niin tosissaan, yritin olla sotkematta Sofia joka opettelee vasta tokon alkeita. Tehtiin Sofin kanssa jonkin verran sitä tokoa ja käytinkin kouluttajaa niihin vinkkeihin koska aina on hyvä saada eri näkökulmia.
Homma muuttui kuitenkin ratkiriemukkaaksi kun jouduttiin parin kanssa suunnittelemaan koiratanssiesitys, niin että toinen ohjaa ja toinen on koira. James Bondin teema oli musiikkina. No mehän väsättiin esitys, se oli vaan hiukka vaikeaa kun en ole koiratanssia koskaan nähnyt, eikä ollut mitään käsitystä mitä ne tekee. Lopulta kuitenkin vetäistiin tanssiesitys joka alkoi jaakaamisella, sisälsi hypyn ja pyörähdyksiä. Sitten musiikissa tuli sellainen ihme tyven mihin ei ajan puuttenkaan takia keksitty mitään järkevää. Ruvettiin siihen niiden leffanalkujen naisfiguureiksi jotka tanssii sillai hitaasti ja kummallisesti. Lopuksi väittivät että koiralle olisi hiukan vaikea opettaa moista leijutanssia, mutta vakuutin että Sofi leijutanssii kuitenkin paremmin kuin minä, taisivat uskoa. Kurssi oli hauska, ei ollut oppimispaineita, sääliksi kävi vain pariani kun olin niin autuaan tietämätön. En naureskellut siellä pienesti, vaan hekotin ja hirnuin ihan kybällä.
Markolla oli synttärit, niitä juhlitiin koko viikonloppu hyvien ruokien merkeissä (Marko teki). Suomi voitti jääkiekon MM-kisat, hienoa oli että pelaajat oli nuoria eikä niitä vanhoja NHL-partoja, nyt oli valkkukin suomalainen!! Kylvin lootiin persiljat, herneet ja tuoksuherneet. Viime viikonloppuna kylvin salaatit (neljä erilaista) sekä tillit (kahta). Marko ajoi ekan kerran nurmikon ja maanataina tuli vihdoin sade. Madotin koirat, Sofilta tuli myöhemmin oksennus, mutta siinä ei näkynyt mitään.
Flunssa vaivasi koko viikon, olin tosi väsynyt ja jouduin nukkumaan päikkärit joka ikinen päivä. Perjantaina keuhkot tuntui ihan omituisilta ja kipeiltä. Hetken jo mietin Porvooseen lekuriin lähtöä kun henki ei tuntunut kulkevan. Menin kuitenkin metsään. Lauantaina olin ihan kanttuvei ja nukuin aamu- sekä iltapäiväunet, mutta sunnuntaina helpotti. Josko tämä perhanan flunssa viimein lannistuisi.
Lauantai meni aamusta iltaan puutarhajutuissa. Aamupissityksellä tuli turha haukkumisvälikohtaus. Naapuri meni koiransa kanssa Kaskelantietä ja me oltiin vähän matkan päässä omalla tontilla. Naapuri huusi moi, minä käännyin heilautin kättä ja menin tyhmä huutamaan myös moi. Siitä repesi haukkukonsertti. Yritin ensin huutaa hiljaa, mutta kun ei ollut tehoja käännyin raivona kotiin päin ja menin sisälle, jätin tyhmän laumani huutamaan keskenään. Hetken kuluttua otin koirat sisälle, olin tietysti vielä raivona ja jätin koirat tuulikaappiin jossa saivat olla ainakin 15 min. Päästin lopulta pois ja ruokaa ei tullut. Sama koiran näkökulmasta: Tulee vieras pieni lauma, tyyppi nostaa kätensä ja sanoo hau, suuri valkoinen narttu (minä) kääntyy kohti, nostaa kätensä ja sanoo hau (minähän se tämänkin rähinän aloiti). Lupa on saatu ja yhtenä rintamana käydään puolustamaan raukkoja rajoja. Seuraavaksi suuri valkonen narttu käy jo tosi kiihkeänä vierasta laumaa kohti (huudan kiukkuisena koiria olemaan hiljaa), onpas kiihkeää tuumaa koirat ja haukkuu vaan.
Silloin harvoin kun tämä rajojen puolustaminen tapahtuu, on kaava aina sama, minun pitäisi pitää turpa kiinni, nähdä ja huomata kaikki, mutta olla cool, eikä ainakaan saisi huudella vieraille koirakoille mitään. Zorrohan sen taisi koirista aloittaa, mamman hanska kun on. Ruuan menettäminen ja emännän kylmyys pisti koiran miettimään ja nyt onkin oltu hiljaista ja kuuliaista.
Tuula ja Maarit kävivät päivällä hakemassa perennanalkuja ja Sofi sai leikkiä Nunnan kanssa. Leikit sujuivat tytyiltä vauhdikkaasti, nätisti ja hiljaisesti. Illalla tietty mentiin metsään. Masi tuli vielä pestyä.
Su klanasin Masin ensimmäistä kertaa, lopputulos on aika järkyttävä vaikka vedin seiska-terällä. Tein ensimmäsen kerran veteraanikorvat eli kaikki pois, Zorrollahan on ollut aina polkkatukkakorvat ja on ne edes vähän tyylikkäämmät kuin noi pelkät lärpykkeet. Muutenkaan Masista ei tullut mustaa Zorroa, siltä puuttuu pyöreät lihakset ja se on nyt vähän luisen ja alastoman näköinen. Seuraavaksi kerraksi täytyy kehitellä jotain muuta.
Su oltiin Sofin kanssa koiratanssikurssilla. Ensin käytiin läpi sääntöjä ja kaikkea asiaan liittyvää, ne muut oli kovin kiinnostuneita kun harrastivat lajia, mutta minulle se oli vähän pakkopullaa tosin kiinnostaa sikäli että oppimisesta, kouluttamisesta, palkkaamisesta yms. oli tietysti puhe. Sitten reenailtiin koiren kanssa paria juttua, mutta en niitäkään ottanut niin tosissaan, yritin olla sotkematta Sofia joka opettelee vasta tokon alkeita. Tehtiin Sofin kanssa jonkin verran sitä tokoa ja käytinkin kouluttajaa niihin vinkkeihin koska aina on hyvä saada eri näkökulmia.
Homma muuttui kuitenkin ratkiriemukkaaksi kun jouduttiin parin kanssa suunnittelemaan koiratanssiesitys, niin että toinen ohjaa ja toinen on koira. James Bondin teema oli musiikkina. No mehän väsättiin esitys, se oli vaan hiukka vaikeaa kun en ole koiratanssia koskaan nähnyt, eikä ollut mitään käsitystä mitä ne tekee. Lopulta kuitenkin vetäistiin tanssiesitys joka alkoi jaakaamisella, sisälsi hypyn ja pyörähdyksiä. Sitten musiikissa tuli sellainen ihme tyven mihin ei ajan puuttenkaan takia keksitty mitään järkevää. Ruvettiin siihen niiden leffanalkujen naisfiguureiksi jotka tanssii sillai hitaasti ja kummallisesti. Lopuksi väittivät että koiralle olisi hiukan vaikea opettaa moista leijutanssia, mutta vakuutin että Sofi leijutanssii kuitenkin paremmin kuin minä, taisivat uskoa. Kurssi oli hauska, ei ollut oppimispaineita, sääliksi kävi vain pariani kun olin niin autuaan tietämätön. En naureskellut siellä pienesti, vaan hekotin ja hirnuin ihan kybällä.
Markolla oli synttärit, niitä juhlitiin koko viikonloppu hyvien ruokien merkeissä (Marko teki). Suomi voitti jääkiekon MM-kisat, hienoa oli että pelaajat oli nuoria eikä niitä vanhoja NHL-partoja, nyt oli valkkukin suomalainen!! Kylvin lootiin persiljat, herneet ja tuoksuherneet. Viime viikonloppuna kylvin salaatit (neljä erilaista) sekä tillit (kahta). Marko ajoi ekan kerran nurmikon ja maanataina tuli vihdoin sade. Madotin koirat, Sofilta tuli myöhemmin oksennus, mutta siinä ei näkynyt mitään.
Flunssa vaivasi koko viikon, olin tosi väsynyt ja jouduin nukkumaan päikkärit joka ikinen päivä. Perjantaina keuhkot tuntui ihan omituisilta ja kipeiltä. Hetken jo mietin Porvooseen lekuriin lähtöä kun henki ei tuntunut kulkevan. Menin kuitenkin metsään. Lauantaina olin ihan kanttuvei ja nukuin aamu- sekä iltapäiväunet, mutta sunnuntaina helpotti. Josko tämä perhanan flunssa viimein lannistuisi.
torstai 12. toukokuuta 2011
Masin synttärit ♥
Viimekertaisesta vielä, kana olikin oikea mutta valkoinen fasaani ja ihmenouto oli ohjattu nouto :)
Seitsemän vuotta tuli tänään Masi-pojalle täyteen. Pennun hakureissua pääsinkin muistelemaan kun kävin Ninan luona poistattamassa tikkejä. Kun sinne ajelee ja laittaa auton parkkiin pääsee suoraan niihin fiiliksiin kun pientä Masia haettiin. Sama juttu Turun suuntaan, tietyissä kohdissa mutta vain kesäisin pääsen Zorron hakutunnelmiin. Myös Sofin kanssa on yksi tietty risteys missä se yritti kiivetä syliin, siinä risteyksessä sen pienen pennun aina muistaa. Vaikka pentuhan se meitin Sofi vielä on.
Maanantaina poistettiin tikit ja Masi on tosi terveen oloinen, mitään tulehduksia ei tullut. Hajut hälvenevät pikku hiljaa. Pitää vielä pestä se ja karvata ainakin leuka, täytyy myöntää että suunnittelen jo Masin totaalikarvausta.
Tiistaina oltiin seuran agitreeneissä. Olin surkea, Zor kärsi vähän helteestä. Mulla on selvästi jokin kyllästymisjuttu agin suhteen. Olen jo saanut kaiken mistä haaveilin enkä osaa haaveksia ihan hulluja. Käy vähän kuin ratsastuksessa, heti kun voitin seuran teinit (3. tai jotain) olin ihan kylläinen ja se jäikin siihen. Voi Zorro minkä teit, liian aikaisin ja liian helposti toteutit haaveeni. Kisapäivien itsensätoistavuus hieman syö. Aina samat koirakot, sitten odotellaan ja käydään vetäisemässä että kuka menee nopeimmin. Mitäs himputin väliä sillä sitten on? Vuodet vaihtuu, mutta tilanteet pysyy samoina. Olen ollut huomaavinani että viihdyn vähän liian hyvin kavereiden kanssa juoruamassa enkä niinkään valmistumassa vuorooni. Kaverit onkin tämän harrastuksen suola, ja analysointi.
Keskiviikkona oltiin tokotreeneissä. Ensin taas Zor ja sitten Sofi. Minusta tuntuu että Sofi vähän jo hiffaa seuraamista, ainakaan ei pompi ja kurki/edistä enää niin paljoa. Olen kyllä surkea treenaaja enkä taaskaan tehnyt viikolla mitään, vasta ennen lähtöä otettiin parit muistinvirkistykset.
Sofi sai Expottinsa viime viikon lopulla, Zorro sai tänään, Masille viikonloppuna pesun jälkeen. La voisin madottaa koko konkkaronkan. Juoksemista en ole tehnyt, mutta olen polkenut kuntopyörää. Nyt lähden metsään, toivottavasti ei ole kärmeksiä tai myrkkysyöttejä.
Seitsemän vuotta tuli tänään Masi-pojalle täyteen. Pennun hakureissua pääsinkin muistelemaan kun kävin Ninan luona poistattamassa tikkejä. Kun sinne ajelee ja laittaa auton parkkiin pääsee suoraan niihin fiiliksiin kun pientä Masia haettiin. Sama juttu Turun suuntaan, tietyissä kohdissa mutta vain kesäisin pääsen Zorron hakutunnelmiin. Myös Sofin kanssa on yksi tietty risteys missä se yritti kiivetä syliin, siinä risteyksessä sen pienen pennun aina muistaa. Vaikka pentuhan se meitin Sofi vielä on.
Maanantaina poistettiin tikit ja Masi on tosi terveen oloinen, mitään tulehduksia ei tullut. Hajut hälvenevät pikku hiljaa. Pitää vielä pestä se ja karvata ainakin leuka, täytyy myöntää että suunnittelen jo Masin totaalikarvausta.
Tiistaina oltiin seuran agitreeneissä. Olin surkea, Zor kärsi vähän helteestä. Mulla on selvästi jokin kyllästymisjuttu agin suhteen. Olen jo saanut kaiken mistä haaveilin enkä osaa haaveksia ihan hulluja. Käy vähän kuin ratsastuksessa, heti kun voitin seuran teinit (3. tai jotain) olin ihan kylläinen ja se jäikin siihen. Voi Zorro minkä teit, liian aikaisin ja liian helposti toteutit haaveeni. Kisapäivien itsensätoistavuus hieman syö. Aina samat koirakot, sitten odotellaan ja käydään vetäisemässä että kuka menee nopeimmin. Mitäs himputin väliä sillä sitten on? Vuodet vaihtuu, mutta tilanteet pysyy samoina. Olen ollut huomaavinani että viihdyn vähän liian hyvin kavereiden kanssa juoruamassa enkä niinkään valmistumassa vuorooni. Kaverit onkin tämän harrastuksen suola, ja analysointi.
Keskiviikkona oltiin tokotreeneissä. Ensin taas Zor ja sitten Sofi. Minusta tuntuu että Sofi vähän jo hiffaa seuraamista, ainakaan ei pompi ja kurki/edistä enää niin paljoa. Olen kyllä surkea treenaaja enkä taaskaan tehnyt viikolla mitään, vasta ennen lähtöä otettiin parit muistinvirkistykset.
Sofi sai Expottinsa viime viikon lopulla, Zorro sai tänään, Masille viikonloppuna pesun jälkeen. La voisin madottaa koko konkkaronkan. Juoksemista en ole tehnyt, mutta olen polkenut kuntopyörää. Nyt lähden metsään, toivottavasti ei ole kärmeksiä tai myrkkysyöttejä.
maanantai 25. huhtikuuta 2011
Onnen päivä
Loma on tietysti ihanaa ja hyväksi ihmiselle. Siis nämä neljä päivää ei enempää, mutta pienestäkin kannattaa iloita. On ollut aikaa sairastaa, parannella itseään, tehdä puutarha- ja koirajuttuja, sekä olla vaan ja levätä. Minulla onkin nyt paljon parempi olo ja luulen että tautikin tajuaa jo lähteä.
Onnen päivän tästä teki Sofin eka uintiretki. Masi ja Marko olivat aamupäivällä herrasmiesretkellä (eivät tapa) Lempparissa, minä puolestani vein Sofin ja Zorron Haukkavuorelle ja siellä joenmutkaan uintireissulle. Muuten en uskalla sitä metsää käyttää kun fb toitottaa siellä suunnalla olevan rotanmyrkkyä. Eihän se varmasti tämä metsä ole eikä koko stoori välttämättä totta, mutta pistää se hieman arkailemaan. Joenmutkassa koirat saivat melskata kahden ja Zorro olikin pian uimassa, mutta joen ranta on seillä hieman jyrkkä eikä Sofi uskaltautunut kuin kahlailemaan. Teki se lopulta muutaman pellehypyn jokeen, mutta ei se minusta ylen onnelliselta näyttänyt.
Myöhään iltapäivällä vein Sofin meidän harjoittelumetsään ja siellä samoiltuamme löysimme Eskon tekemän pienen lammen, siinä oli muutaman neliön saarikin keskellä. Istahdin lammen rantaan ja annoin Sofin tehdän omiaan, pian se olikin uimassa ja ihan selvästi etsi veden pinnalta jotain noudettavaa, toi sieltä kukkajämiä ja kaiken näköistä roipetta. Heitin sille kepin ja Sofi toi sen hienosti. Jätettiin asia hautumaan ja käytiin pienellä metsähyppelyllä. Tultiin kohta takaisin ja päätin heittää pentudummyn noudettavaksi, en ollut varma kelluuko se joten heitin sen sille saarelle. Sofi istui vieressäni, heitin dummyn, annoin käskyn nouda ja sinne se meni. Sofi ui tosi hienosti suoraan saareen, haki dummyn ja ui se suussaan kiiruusti luokseni. Silloin minulta pääsi namipalkka. Se oli niin hieno ja upea suoritus että minun oli pakko kertoa se Sofille. Sofi tuli siis uiden, nousi rantaan, tuli ihan eteeni ja piti dummyn hienosti suussaan, otin siitä kiinni ja sanoin irti. Sitte se nami ja kehut, Sofi oli innoissaan ja me oltiin yhdessä ihan jess ja jippii. Kun juhlat oli juhlittu, vasta sitten se ravisteli.
Metsästyjuttua minä en oikein uskalla, tai en ole kovasti tehnyt. Tai sanotaanko näin, että en vielä ole ryhtynyt. Meillähän oli ensin se Lempparimetsä ja siellä kun alkuun yritettiin niin eihän siitä mitään tullut. Metsä oli täynnä koiran pissaa ja kakkaa, koiria ja ihmisiä tuli ja meni. Sofi oli selvästi stressaantunut ja pälyili. Nyt kun saatiin tämä oma harjoittelumetsä haluan ensin sille rennon ja turvallisen metsäolon, enkä ala sitä vielä kovasti äkseeraamaan. Mutta Sofi perskutarallaa osaa jo jotain, se on niin hassua kun se osaa ja minä en. Kun me kuljetaan metsässä niin yhtäkkiä se joutuu johonkin työmoodiin, kai sen joku haju laukaisee. Vauhti kasvaa ja se poukkoilee pitkin poikin selvästi töissä. Silloin otan pillin ja ''ohjaan'' sitä. Lähettelen muutaman kerran puolelta toiselle, vihellä pillillä piip piip ja Sofi kääntyy, ohjaan sen toiselle puolelle ja lopuksi hommaan sille jotain löydettävää. Eli heitän dummyn ja sen se löytää ja tuo. Mutta Sofi tuntuu olevan pettynyt dummyyn, varsinkin kun se ei saa siitä muuta kuin kehuja (mun namittomuusprotestia). Taidanpa ottaa linnunsiiven seuraavalla kerralla ja kanidummyn.
Onnen päivän tästä teki Sofin eka uintiretki. Masi ja Marko olivat aamupäivällä herrasmiesretkellä (eivät tapa) Lempparissa, minä puolestani vein Sofin ja Zorron Haukkavuorelle ja siellä joenmutkaan uintireissulle. Muuten en uskalla sitä metsää käyttää kun fb toitottaa siellä suunnalla olevan rotanmyrkkyä. Eihän se varmasti tämä metsä ole eikä koko stoori välttämättä totta, mutta pistää se hieman arkailemaan. Joenmutkassa koirat saivat melskata kahden ja Zorro olikin pian uimassa, mutta joen ranta on seillä hieman jyrkkä eikä Sofi uskaltautunut kuin kahlailemaan. Teki se lopulta muutaman pellehypyn jokeen, mutta ei se minusta ylen onnelliselta näyttänyt.
Myöhään iltapäivällä vein Sofin meidän harjoittelumetsään ja siellä samoiltuamme löysimme Eskon tekemän pienen lammen, siinä oli muutaman neliön saarikin keskellä. Istahdin lammen rantaan ja annoin Sofin tehdän omiaan, pian se olikin uimassa ja ihan selvästi etsi veden pinnalta jotain noudettavaa, toi sieltä kukkajämiä ja kaiken näköistä roipetta. Heitin sille kepin ja Sofi toi sen hienosti. Jätettiin asia hautumaan ja käytiin pienellä metsähyppelyllä. Tultiin kohta takaisin ja päätin heittää pentudummyn noudettavaksi, en ollut varma kelluuko se joten heitin sen sille saarelle. Sofi istui vieressäni, heitin dummyn, annoin käskyn nouda ja sinne se meni. Sofi ui tosi hienosti suoraan saareen, haki dummyn ja ui se suussaan kiiruusti luokseni. Silloin minulta pääsi namipalkka. Se oli niin hieno ja upea suoritus että minun oli pakko kertoa se Sofille. Sofi tuli siis uiden, nousi rantaan, tuli ihan eteeni ja piti dummyn hienosti suussaan, otin siitä kiinni ja sanoin irti. Sitte se nami ja kehut, Sofi oli innoissaan ja me oltiin yhdessä ihan jess ja jippii. Kun juhlat oli juhlittu, vasta sitten se ravisteli.
Metsästyjuttua minä en oikein uskalla, tai en ole kovasti tehnyt. Tai sanotaanko näin, että en vielä ole ryhtynyt. Meillähän oli ensin se Lempparimetsä ja siellä kun alkuun yritettiin niin eihän siitä mitään tullut. Metsä oli täynnä koiran pissaa ja kakkaa, koiria ja ihmisiä tuli ja meni. Sofi oli selvästi stressaantunut ja pälyili. Nyt kun saatiin tämä oma harjoittelumetsä haluan ensin sille rennon ja turvallisen metsäolon, enkä ala sitä vielä kovasti äkseeraamaan. Mutta Sofi perskutarallaa osaa jo jotain, se on niin hassua kun se osaa ja minä en. Kun me kuljetaan metsässä niin yhtäkkiä se joutuu johonkin työmoodiin, kai sen joku haju laukaisee. Vauhti kasvaa ja se poukkoilee pitkin poikin selvästi töissä. Silloin otan pillin ja ''ohjaan'' sitä. Lähettelen muutaman kerran puolelta toiselle, vihellä pillillä piip piip ja Sofi kääntyy, ohjaan sen toiselle puolelle ja lopuksi hommaan sille jotain löydettävää. Eli heitän dummyn ja sen se löytää ja tuo. Mutta Sofi tuntuu olevan pettynyt dummyyn, varsinkin kun se ei saa siitä muuta kuin kehuja (mun namittomuusprotestia). Taidanpa ottaa linnunsiiven seuraavalla kerralla ja kanidummyn.
torstai 7. huhtikuuta 2011
Sofin keppitreeniä II
Oikealla kädellä onnistuttiin keppiopeissa, vasemmalla avokulmaan ei. Tämä on minulle tuttuakin tutumpi ongelma, Zorron kanssa kävi ihan samoin. Taitaa olla ohjaajan vika, kun ongelma säilyy vaikka koira vaihtuu. Onneksi Sofi ratkaisi sen tarjoamalla itsenäisiä keppejä. Laitettiin namipalkka loppuun ja häivytettiin nainen pois. Nyt sujuu hienosti kuudella kepillä + ohjureilla, ja lähettää voi mistä vaan. On tää pirskatin paljon helpompaan kun on pelit ja vehkeet. Ohjurit on ihan ehdoton juttu, päästiin heti kiinni oikeisiin suorituksiin. Vielähän ne täytyy toki häivyttää...
Eilen oli pentukurssin kaupunkiosuus. Ensin kerrattiin aiemmin opittuja Westermarckin aukiolla. Sen jälkeen lähdettiin kaupungille käppäilemään. Tämä oli meille hieno juttu, päästiin harjoittelemaan ohituksia niin että häiriökoiria oli paikalla. Ihan hyvin meni. Vielä yksi kerta tätä kurssia ja sitten jatketaan rivikoulutuksessa ja yritetään saada seuraaminen kuntoon. Se on ihan pielessä vielä ja voi olla että annan Sofin ensin vähän huilata ja kasvaa.
Koirilla on ollut kovasti hauskaa kun lumi on huvennut. Zorro ja Sofi on niin samanhenkisiä, ne juoksee, tonkii, kaivaa ja metsästää kuopista jotain juttuja. Kumpikin kyttäilee toisiaan että onkohan se toinen löytänyt hyvän apajan, ja sitten loikitaan hulvattomasti ympäriinsä ja vaihdetaan kuoppia. Masi näyttää huojentuneelta kun pienet loikkii keskenään ja se saa olla rauhassa. Masi on niin hyväntahtoinen, kiltti ja mukava koira. Mitään se ei pyydä eikä vaadi, toisin kuin nuoremmat jotka poksahtaa jos ne ei saa liikettä ja hommia.
Ah, tätä kevään tulon ihanuutta. Kaiken näköistä on jo nousemassa, lamoherukka uhkaa ruveta lehtimään ja kevätkaihonkukkakin on jo pitkällä. Kylvin tänään naapurista saamani jättiverbanat. Puolet kylvin kuten Sirkka käski, puolet pistin pakkaseen kylmäkäsittelyyn kuten kirja käskee. Saapa nähdä kummat onnistuu, vai onnistuuko kummatkaan. Paineet on kovat, tämä nainen tulee vielä tarkastuskäynnille ja tuntee kasvinsa, ostotaimilla ei näitä voi siis korvata.
Eilen oli pentukurssin kaupunkiosuus. Ensin kerrattiin aiemmin opittuja Westermarckin aukiolla. Sen jälkeen lähdettiin kaupungille käppäilemään. Tämä oli meille hieno juttu, päästiin harjoittelemaan ohituksia niin että häiriökoiria oli paikalla. Ihan hyvin meni. Vielä yksi kerta tätä kurssia ja sitten jatketaan rivikoulutuksessa ja yritetään saada seuraaminen kuntoon. Se on ihan pielessä vielä ja voi olla että annan Sofin ensin vähän huilata ja kasvaa.
Koirilla on ollut kovasti hauskaa kun lumi on huvennut. Zorro ja Sofi on niin samanhenkisiä, ne juoksee, tonkii, kaivaa ja metsästää kuopista jotain juttuja. Kumpikin kyttäilee toisiaan että onkohan se toinen löytänyt hyvän apajan, ja sitten loikitaan hulvattomasti ympäriinsä ja vaihdetaan kuoppia. Masi näyttää huojentuneelta kun pienet loikkii keskenään ja se saa olla rauhassa. Masi on niin hyväntahtoinen, kiltti ja mukava koira. Mitään se ei pyydä eikä vaadi, toisin kuin nuoremmat jotka poksahtaa jos ne ei saa liikettä ja hommia.
Ah, tätä kevään tulon ihanuutta. Kaiken näköistä on jo nousemassa, lamoherukka uhkaa ruveta lehtimään ja kevätkaihonkukkakin on jo pitkällä. Kylvin tänään naapurista saamani jättiverbanat. Puolet kylvin kuten Sirkka käski, puolet pistin pakkaseen kylmäkäsittelyyn kuten kirja käskee. Saapa nähdä kummat onnistuu, vai onnistuuko kummatkaan. Paineet on kovat, tämä nainen tulee vielä tarkastuskäynnille ja tuntee kasvinsa, ostotaimilla ei näitä voi siis korvata.
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Sofin keppitreeniä
Kepit on nyt tajuttu, tai ohjurit, samapa tuo. Eilen alettiin ohjuritreeni, ehdin välissä jo epätoivoistua, kun olen siinä niin nopea. Sofi totes lopulta että onpa pikkusieluista hommaa, kun ei saa yli hyppiä eikä toisaalta alikaan mennä, et pitää sit vaan mennä oikein. Nyt sujuu kuudella kepillä ja oikealla kädellä. Ikää Sofilla nyt viisi ja puoli kuukautta. Tehtiin myös keinua muutaman kerran. Lumi keinun olla on sulanut taas lisää, eli keinu heilahtaa enemmän. Tätä joutuu nyt päivittäin veivaamaan ettei Sofi huomaa eroa. Myös puomia tehtiin muutama kerta, luvalla sai lähteä, hienon ja rauhallisen haran teki loppuun, jossa olin nameineni vastassa.
Pilliä käyteltiin myös tänään. Teen niin että vihellän Sofin istumaan ja heti kun pepa koskee maata heitän namin maahan Sofin lähelle. Seuraa rauhallista kehumista ja silmiin tuijotusta, paikkaakin voin vaihdella, vapaalla saa sen namin. Noutotouhuihin ei olla nameja sotkettu. Pari siksak-metsätysjuttua tehtiin myös, mutta meidän piha on nyt niin liukas etten viitsinyt siinä kovin urheilla. Pihan ainoa hiekkakohta onkin, kappas vaan, keppien alla.
Viikonlopun pääprojekti oli kuitenkin Masin karvaaminen. Sen piti hoitua jo eilen, mutta jouduinkin naapuriin puutarhajutuissa ja siinä meni aikaa. Karvaaminen siirtyi siis sunnuntaille. Koko touhu alettiin koiran väsyttämisellä, ensin reilu tunti tonkimista pihamaalla (tehtiin vesinoroja ja pihankuivatusta), heti perään reilu tunti metsälenkillä. Kaikista uuvuttavinta oli kuitenkin pesu, siinä Masi sähläsi ja poltteli hermojaan ihan kunnolla. Seurasi kuivattelua ja hetki lepoa. Sitten ylimääräinen ruoka, itse aisassa kummallekin, sillä verensokerin pitää olla kunnossa ennen Masin kanssa painimista. Alkuun Masi olikin aika rento ja kaikki tuntui sujuvan, mutta toinen etutassu oli sille ihan mahoton juttu. Kolme se antoi tehdä asiallisesti, mutta neljäs oli sitten jo liikaa. Yritin ensin hyvällä, mutta ei siitä mitään tullut. Hermohan mulla meni sitten ihan kunnolla. Kun joka väliin huusin, uhkasin ja kirosin niin koirakin toimi paremmin. On se niin ihmettä, että vaikka kuinka petaa rauhallisen ja mukavan hetken, niin lopulta joutuu hulluna räyhäämään että homma sujuu. Minusta ei ole yhtään hauskaa olla aivan helvatin vihainen. No, se tuli siis pestyä, karvattua ja kynnet leikattua.
Sofi nyt viisi ja puoli kuukautta, 37 cm ja 9 kg
Pilliä käyteltiin myös tänään. Teen niin että vihellän Sofin istumaan ja heti kun pepa koskee maata heitän namin maahan Sofin lähelle. Seuraa rauhallista kehumista ja silmiin tuijotusta, paikkaakin voin vaihdella, vapaalla saa sen namin. Noutotouhuihin ei olla nameja sotkettu. Pari siksak-metsätysjuttua tehtiin myös, mutta meidän piha on nyt niin liukas etten viitsinyt siinä kovin urheilla. Pihan ainoa hiekkakohta onkin, kappas vaan, keppien alla.
Viikonlopun pääprojekti oli kuitenkin Masin karvaaminen. Sen piti hoitua jo eilen, mutta jouduinkin naapuriin puutarhajutuissa ja siinä meni aikaa. Karvaaminen siirtyi siis sunnuntaille. Koko touhu alettiin koiran väsyttämisellä, ensin reilu tunti tonkimista pihamaalla (tehtiin vesinoroja ja pihankuivatusta), heti perään reilu tunti metsälenkillä. Kaikista uuvuttavinta oli kuitenkin pesu, siinä Masi sähläsi ja poltteli hermojaan ihan kunnolla. Seurasi kuivattelua ja hetki lepoa. Sitten ylimääräinen ruoka, itse aisassa kummallekin, sillä verensokerin pitää olla kunnossa ennen Masin kanssa painimista. Alkuun Masi olikin aika rento ja kaikki tuntui sujuvan, mutta toinen etutassu oli sille ihan mahoton juttu. Kolme se antoi tehdä asiallisesti, mutta neljäs oli sitten jo liikaa. Yritin ensin hyvällä, mutta ei siitä mitään tullut. Hermohan mulla meni sitten ihan kunnolla. Kun joka väliin huusin, uhkasin ja kirosin niin koirakin toimi paremmin. On se niin ihmettä, että vaikka kuinka petaa rauhallisen ja mukavan hetken, niin lopulta joutuu hulluna räyhäämään että homma sujuu. Minusta ei ole yhtään hauskaa olla aivan helvatin vihainen. No, se tuli siis pestyä, karvattua ja kynnet leikattua.
Sofi nyt viisi ja puoli kuukautta, 37 cm ja 9 kg
lauantai 26. maaliskuuta 2011
''Metsästystä'' kotioloissa ja agia
To illalla Zorro ja Sofi olivat selvästi menossa ulos, mentiin siis yhdessä vähän jaloittelemaan (pissalle). Ulkona oli jo pimeää ja vein ne talon päätyyn, sanoin että toi suunta kiitos. Lähtivät ihan villisti laukkaamaan kohti tontin rajaa ja valmistauduin kääntämään ne ennen kuin Sofi joutuu naapurin puolelle. Vihelsin perään, seurasi kahden koiran äkkikäännös ja hirmuinen kiire mamman luo. Mutta nyt niitä olikin kolme. Tajusin siinä odotellessani että jäniksen hajulle ne olivat sännänneet, ja että jänis oli lähtenyt pakoon minua kohti. Koirat ei vaan tajunneet. Sieltä ne rynnisti kolmisin, jänis koirien keskellä juosten. Fiksu jänis hidasti vauhtiaan ja koirat posotti siitä ohi. Zorro ja Sofi tulivat vauhdilla luokseni ja myönnän että vähän tuli hekoteltua hienoille metsästykoirilleni. Kyllä koiratkin hiljaksiin älysivät ja kummaltakin kuului pientä ihmettelevää vuh, täh, mitäs ihmettä tapahtui ääntä.
Kepit tuli maanantaina. Uusi 7-terä tuli perjantaina. Nyt kun tulis vielä kevät ja lumi lähtis helkkariin. Ehkäpä viikonloppuna otan osaa keväänteko-talkoisiin kera Zorron ja uuden trimmerin.
Pe iltana oltiin agitreeneissä. Sofi oli meidän mukana ja alkulenkitys sujui nyt paljon paremmin kuin viime viikolla. Tosin kun koiria tulee vastaa Sofi saa hepulin, sillä käy nenä hulluna ja se yrittää päästä kavereiden luo, ikinä ei ole päässyt. Mun kunto on ihan liian surkea, en näillä keleillä ole päässyt oikein liikkeelle. On ollut liian liukasta ja kovaa ihan kaikkeen. Kenttä on lumimassojen alla eikä pihassakaan ole hiekkaa näkynyt, ei olla tehty yhtään mitään urheiluun liityvää. Metsässä ollaan toki käyty, mutta se tuntuu olevan liikuntaa lähinnä koirille. Niillä on hankikanto, mutta meikäläisen alla rupeaa polutkin sortumaan, pitää siis kulkea varovasti ja hitaanlaisesti.
Treenit oli ihanat ja vaativat, kuten aina noiden mun treenikavereiden kanssa :D Juoksukuntoa pitää saada mulle lisää ja meinaan saadakin, kunhan tulee paremmat kelit. Sofin kanssa tein viimeiseksi pientä rataa (ihan eka kerta), meillä oli hyppy, u-putki ja hyppy. Hypyissä oli rimoina halkaistu putki maassa. Niitä me varioitiin niin että tuli jopa kuuden esteen rata. Sofi tykkää ihan kybällä!! Keppejä kokeiltiin kanssa mutta ei siitä mitään tule. Tilaan ohjurit ja opetan kotona, kunhan lumesta ja jäästä päästään.
Kepit tuli maanantaina. Uusi 7-terä tuli perjantaina. Nyt kun tulis vielä kevät ja lumi lähtis helkkariin. Ehkäpä viikonloppuna otan osaa keväänteko-talkoisiin kera Zorron ja uuden trimmerin.
Pe iltana oltiin agitreeneissä. Sofi oli meidän mukana ja alkulenkitys sujui nyt paljon paremmin kuin viime viikolla. Tosin kun koiria tulee vastaa Sofi saa hepulin, sillä käy nenä hulluna ja se yrittää päästä kavereiden luo, ikinä ei ole päässyt. Mun kunto on ihan liian surkea, en näillä keleillä ole päässyt oikein liikkeelle. On ollut liian liukasta ja kovaa ihan kaikkeen. Kenttä on lumimassojen alla eikä pihassakaan ole hiekkaa näkynyt, ei olla tehty yhtään mitään urheiluun liityvää. Metsässä ollaan toki käyty, mutta se tuntuu olevan liikuntaa lähinnä koirille. Niillä on hankikanto, mutta meikäläisen alla rupeaa polutkin sortumaan, pitää siis kulkea varovasti ja hitaanlaisesti.
Treenit oli ihanat ja vaativat, kuten aina noiden mun treenikavereiden kanssa :D Juoksukuntoa pitää saada mulle lisää ja meinaan saadakin, kunhan tulee paremmat kelit. Sofin kanssa tein viimeiseksi pientä rataa (ihan eka kerta), meillä oli hyppy, u-putki ja hyppy. Hypyissä oli rimoina halkaistu putki maassa. Niitä me varioitiin niin että tuli jopa kuuden esteen rata. Sofi tykkää ihan kybällä!! Keppejä kokeiltiin kanssa mutta ei siitä mitään tule. Tilaan ohjurit ja opetan kotona, kunhan lumesta ja jäästä päästään.
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
Hihnassa käyttäytymistä
Oltiin Sofin kanssa pentutokoilemassa JKKn koulutuskentällä. Aiheena oli meille sopivasti hihnakäyttäytyminen, tässä nimittäin riittää petrattavaa. Sofi kulkee muuten nätisti, mutta kun koira tulee vastaan siitä tulee oikea idiootti. Ei osaa ohittaa nätisti, ei sitten millään. Nenä käy ja leikkimään pitäisi päästä. Treeneissä käytiin ongelman kimppuun. Meillä oli kaverina oletettavasti amstaffi ja me pyörittiin toistemme ympäri seuraamisen alkeita tapaillen. Tosi hyvin Sofi veti, seuraaminenkin on aika hyvällä alulla.
Päivällä käytiin taas metsässä. On siinä pikkukoirassa vauhtia, se on ihan tulta ja tappuraa. Eilen kun lähdettiin metsälenkille ja oltiin vasta tiellä, nousi Ellun pihasta kaksi fasaania lentoon. Komensin koirat istumaan ja siinä me istuttiin fasujen alla ja katsottiin niiden hienoa lentoa, käskystä vasta lähdettiin. Tänään koirat saivat iltapuhteeksi sian sorkat. Nyt on Sofillakin hienot isot hampaat ja sorkan syöminen kävi niillä hiukka paremmin kuin niillä edellisillä piikeillä. Toivottavasti kukaan ei oksenna ensi yönä.
Päivällä käytiin taas metsässä. On siinä pikkukoirassa vauhtia, se on ihan tulta ja tappuraa. Eilen kun lähdettiin metsälenkille ja oltiin vasta tiellä, nousi Ellun pihasta kaksi fasaania lentoon. Komensin koirat istumaan ja siinä me istuttiin fasujen alla ja katsottiin niiden hienoa lentoa, käskystä vasta lähdettiin. Tänään koirat saivat iltapuhteeksi sian sorkat. Nyt on Sofillakin hienot isot hampaat ja sorkan syöminen kävi niillä hiukka paremmin kuin niillä edellisillä piikeillä. Toivottavasti kukaan ei oksenna ensi yönä.
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Ostoksilla
Sain viimeinkin tilattua trimmerin, valitsin Andis 2-speedin. Koneessa oli mukana 10-terä ja lisäksi halusin 7-terän sillä se jättää pidemmän karvan. Zorrosta turkista tulee kesäksi klani, syksyksi ja kevääksi vähän pidempi, talveksi jätetään lämmintä ylle, silloin Z kulkee ''pitkässä karvassa''. Eläköön Suomen neljä vuodenaikaa. Tilasin koneen + terän lauantaina ja posti toi ne jo tiistaina. Pesin toiveikkaana Z:n ja kun piti ruveta hommiin huomasinkin ettei 7-terä sovi siihen koneeseen. Mikä pettymys. Piti palauttaa terä ja nyt odottelen uutta.
Viime la käytiin Leenan kanssa Kodin 1:ssä ostamassa päiväpeitto sekä selkänojatyynyjä Leenan huoneen sänkyyn. Mulle kävi laskuvirhe, tyynyjä tuli yksi liian vähän ja päiväpeiton väri oli väärä. Ti kävin hakemassa varaamani tyynyn sekä vaihtamassa päiväpeiton. Taas tuli väärä väri. Tänään kävin vaihtamassa päiväpeiton, nyt tuli hyvä. Vaikeaa tämä sisustus, eikä olla vielä edes tapeteissa.
Ostin agi.fin kautta käytetyn pituuden ja kävin hakemassa sen tänään. Masille olen varannut kastroinnin sekä huulipoimuleikkauksen. Operaatioon mennään kuukauden kuluttua ja sen tekee Mäntsälässä Nina.
Eilen oltiin agitreeneissä. Sofi oli pitkästä aikaa mukana, se sai näin juhlia 5-kuukautispäiväänsä. Alan pitää sitä enemmän mukana, sillä se oli ihan maalaisserkku. Ennen reenejä olin ruokkinut sen ja alkukäppäilyn aikana se teki normi kakat, kuten kuuluukin. Zorron reenaamisen jälkeen tein Sofin kanssa putkea, keinua ja hieman keppejä. Putkella sille iski kakkahätä ja se rupesi pukeltamaan siihen ruohomatolle. Minä otin äkkiä nenäliinan taskusta ja noukin kikkareen matolta ja loput tuloillaan olevat yritin saada siihen nenuliinan päälle kouraani. Eihän se nessu mihinkään riittänyt ja lopulta lähdettiin vessaa niin että mulla oli koura täynnä kakkaa, kivaa. Kohta vein sen ulos, kun kokemastani herkkänä odottelin pissaa. Taas se teki läjän. Ei ruokaa ennen treenejä, ei vaikka olis pentukoira!
En ole tehnyt Sofilla ulkonoutoja enkä sitä puskiin usuttamista. Syy on se että Sofi tuntuu hieman vierastavan lumisia juttuja suussaan, enkä halua opetusvaiheessa teettää töitä jotka arveluttavat sitä. Ajattelin säästää tämän puskistanoudon siihen kun lumi lähtee, toivottavasti pian.
Tänään oli maanjäristys, talo tutisi, kuului jyminää ja koirat tulivat hulluiksi. Minä missasin tämän tyysti kun oli kaupoilla. Kotiin tullessa kävin uudessa eläinruokakaupassa F-animalissa. Ostin sieltä muun muassa sian sorkkia ja jotain jättikieliä. Tarkoitus oli saada Sofin vanha kulmuri pois uuden hienon tieltä, mutta kun tänään iltasella sitä katsoin se olikin jo lähtenyt. Nyt on hampaat hyvällä mallilla.
Viime la käytiin Leenan kanssa Kodin 1:ssä ostamassa päiväpeitto sekä selkänojatyynyjä Leenan huoneen sänkyyn. Mulle kävi laskuvirhe, tyynyjä tuli yksi liian vähän ja päiväpeiton väri oli väärä. Ti kävin hakemassa varaamani tyynyn sekä vaihtamassa päiväpeiton. Taas tuli väärä väri. Tänään kävin vaihtamassa päiväpeiton, nyt tuli hyvä. Vaikeaa tämä sisustus, eikä olla vielä edes tapeteissa.
Ostin agi.fin kautta käytetyn pituuden ja kävin hakemassa sen tänään. Masille olen varannut kastroinnin sekä huulipoimuleikkauksen. Operaatioon mennään kuukauden kuluttua ja sen tekee Mäntsälässä Nina.
Eilen oltiin agitreeneissä. Sofi oli pitkästä aikaa mukana, se sai näin juhlia 5-kuukautispäiväänsä. Alan pitää sitä enemmän mukana, sillä se oli ihan maalaisserkku. Ennen reenejä olin ruokkinut sen ja alkukäppäilyn aikana se teki normi kakat, kuten kuuluukin. Zorron reenaamisen jälkeen tein Sofin kanssa putkea, keinua ja hieman keppejä. Putkella sille iski kakkahätä ja se rupesi pukeltamaan siihen ruohomatolle. Minä otin äkkiä nenäliinan taskusta ja noukin kikkareen matolta ja loput tuloillaan olevat yritin saada siihen nenuliinan päälle kouraani. Eihän se nessu mihinkään riittänyt ja lopulta lähdettiin vessaa niin että mulla oli koura täynnä kakkaa, kivaa. Kohta vein sen ulos, kun kokemastani herkkänä odottelin pissaa. Taas se teki läjän. Ei ruokaa ennen treenejä, ei vaikka olis pentukoira!
En ole tehnyt Sofilla ulkonoutoja enkä sitä puskiin usuttamista. Syy on se että Sofi tuntuu hieman vierastavan lumisia juttuja suussaan, enkä halua opetusvaiheessa teettää töitä jotka arveluttavat sitä. Ajattelin säästää tämän puskistanoudon siihen kun lumi lähtee, toivottavasti pian.
Tänään oli maanjäristys, talo tutisi, kuului jyminää ja koirat tulivat hulluiksi. Minä missasin tämän tyysti kun oli kaupoilla. Kotiin tullessa kävin uudessa eläinruokakaupassa F-animalissa. Ostin sieltä muun muassa sian sorkkia ja jotain jättikieliä. Tarkoitus oli saada Sofin vanha kulmuri pois uuden hienon tieltä, mutta kun tänään iltasella sitä katsoin se olikin jo lähtenyt. Nyt on hampaat hyvällä mallilla.
torstai 17. maaliskuuta 2011
Miten ihania koiria :)
Aamusella olin koirien kanssa pihalla ja nuorimmaiset juoksi ihan villinä. Niillä on kahdestaa tosi hauskaa. Sofi pärjää Zorrolle jo aika hyvin vauhdissa, kesällä varmasti jo massansakin puolesta. Nyt juoksevat ensin lujaa vierekkäin ja lopulta Sofi-raukka kierii maassa.
Aamupäiväksi suljin koirat meidän makkariin, Sofikin saa nykyään olla ihan vapaana. Puolen päivän aikoihin tulin kotiin ja makkarista löytyi haukottelevia, venytteleviä ja hyvin levänneitä koiria. Syönnin jälkeen ulkoiltiin taas omalla pihalla, juostiin ja touhuttiin. Sofi kokeili tänään ekaa kertaa keppejä - vaikeuksia luvassa. Iltapäiväksi laitoin koirat makkariin ja töistä kotiin tullessa olivat taas hyvin levänneitä. Pissoja tai tuhoja ei ole ollut pitkiin aikoihin, aikas mukavaa.
Kotiin tultuani purin hieman Sofin paineita, tehtiin taas keppejä ja lisäksi muutama nouto. Kepit oli ihan kauheita, mutta pikkuhiljaksiin ajan pujottelurytmiä Sofiin. Noutoja tehtiin niin että jätin Sofin istumaan, kävin kauempana heittämässä lelun vähän piiloon. Palasin Sofin luon, kädellä ja nouda-käskyllä päästin matkaan. Sofi juoksi, etsi, toi ja käskystä irroitti. Poikien kanssa mentiin vielä metsälenkille, Sofi jäi kotiin.
maanantai 14. maaliskuuta 2011
Koirapuistossa
Olin kauppareissulla pikkukoirat mukanani. Zorro ja Sofi tykkäävät kulkea kanssani ja autoilevat mielellään vaikka eivät mihinkään pääsisikään. Masi taas tykkää olla kotosalla eikä hinkua mukaan. Kävin ruokaostoksilla lähikaupassa ja kotiin lähtiessä sain hienon idean, että käynpä pikkukoirien puistossa katsomassa olisko siellä mukavia koiria. Olihan siellä ja maakin oli sopivasti kevään lämmössä pehmennyt niin, että uskalsin viedä Sofin sinne leikkimään. Zorron jätin autoon sillä se ei ole toisille mukava koira, se pärisee liiaksi ja esittelee erinomaisuuttaan. Oikeasti se taitaa olla epävarma ja hormoonihirviönä tuli oppineeksi pärinätavan. Isojen koirien puistossa se ei pärise, ei se ihan tyhmä ole.
Sofi oli alkuun vähän sätkynä, mutta suli nopeasti. Kavereina oli kiltti nelikuinen staffipentu, russeli ja joku pieni seurakoiratyyppinen valkoinen karvaturri. Alkuun oli myös bostoninterrieri joka hieman ärisi ja näykki. Onneksi sillä oli fiksu isäntä, joka ekasta mun pienestä perkeleestä nosti koiransa kainaloon. Sofi leikki sitten näiden muiden kanssa ja sillä oli oikein mukavaa. Ei me kauaa oltu, sen verran vain että saatiin hyvät leikit ja rento fiilis. Ihan hyvä eka koirapuistoilu siis.
Sofi oli alkuun vähän sätkynä, mutta suli nopeasti. Kavereina oli kiltti nelikuinen staffipentu, russeli ja joku pieni seurakoiratyyppinen valkoinen karvaturri. Alkuun oli myös bostoninterrieri joka hieman ärisi ja näykki. Onneksi sillä oli fiksu isäntä, joka ekasta mun pienestä perkeleestä nosti koiransa kainaloon. Sofi leikki sitten näiden muiden kanssa ja sillä oli oikein mukavaa. Ei me kauaa oltu, sen verran vain että saatiin hyvät leikit ja rento fiilis. Ihan hyvä eka koirapuistoilu siis.
sunnuntai 13. maaliskuuta 2011
Tokoa
Aika outoa että tuli tuokin sana kirjoitettua. Oltiin kuitenkin Sofin kanssa pentukurssilla eli tokon alkeitahan me tehtiin. Tänään oli vuorossa peruskäskyt istu, maahan ja seiso, näitä me sitten veivattiin. Lisäksi tehtiin omiamme eli hivenen sivulla oloa sekä ihan uutena seuraamista. Sofi on näissä ihan jees, minun on vaan niin vaikea innostua tokoilusta, mutta yritän kuitenkin.
Perjantaina oltiin Zorron kanssa agitreeneissä, ihan hyvin meillä meni. Vaihteeksi oli pelkkä hyppyrata, mutta ei mikään yli helppo. Mennessä käytiin Zorron kanssa moikkaamassa Jennyä, Miikaa ja Bellaa heidän uudessa hienossa kerrostaloasunnossaan Hyvinkäällä.
Metsässä ollaan tietysti oltu päivittäin. Sofi on ollut mukana ja siksi ollaan pidetty koko lauma tiukasti kuosissa. Kuljemme niin että Marko menee 20-30 metriä edellä, sitten tulevat koirat siinä välissä ja minä kuljen viimeisenä. Sofi tykkää kulkea minun kanssani, eikä Zorro ole onnistunut viemään sitä liesuun kun ei se raukka pääse edes itse kierroksilleen.
Sofin suu näyttää jo aika hyvältä. Hampaat ovat melkein kaikki jo vaihtuneet, yksi vanha kulmahammas töröttää vielä ilkeän näköisesti vaikka sillä on uusi jo vieressä. Onneksi vanha kulmuri heiluu jo, eiköhän sekin kohta lähde.
Perjantaina oltiin Zorron kanssa agitreeneissä, ihan hyvin meillä meni. Vaihteeksi oli pelkkä hyppyrata, mutta ei mikään yli helppo. Mennessä käytiin Zorron kanssa moikkaamassa Jennyä, Miikaa ja Bellaa heidän uudessa hienossa kerrostaloasunnossaan Hyvinkäällä.
Metsässä ollaan tietysti oltu päivittäin. Sofi on ollut mukana ja siksi ollaan pidetty koko lauma tiukasti kuosissa. Kuljemme niin että Marko menee 20-30 metriä edellä, sitten tulevat koirat siinä välissä ja minä kuljen viimeisenä. Sofi tykkää kulkea minun kanssani, eikä Zorro ole onnistunut viemään sitä liesuun kun ei se raukka pääse edes itse kierroksilleen.
Sofin suu näyttää jo aika hyvältä. Hampaat ovat melkein kaikki jo vaihtuneet, yksi vanha kulmahammas töröttää vielä ilkeän näköisesti vaikka sillä on uusi jo vieressä. Onneksi vanha kulmuri heiluu jo, eiköhän sekin kohta lähde.
sunnuntai 6. maaliskuuta 2011
Zorro on vuoden 2010 agilitycockeri
Siinä lukee:
1
Cockerspaneilit ry
VUODEN
AGILITY-COCKERSPANIELI 2010
Aamusella lähdettiin Sofin kanssa Järvenpään Koirakerhon pentukoulutukseen, tämä oli eka kerta. Aluksi puhuttiin kenttäkäyttäytymisestä ja koiran oppimisesta. Koulutus eli hulabaloo alkoi kun otettiin koirat autosta ja mentiin kentälle. Siellä sitä oli riekkujaa kerrassaan ja metakka oli alkuun kova. Sofikin oli vähän sätkynä sillä eihän meillä maalla ole sellaista. Jaettiin lauma ryhmiksi, meidän ryhmässä taisi olla neljä koirakkoa, enpä tullut niitä muita juuri katsoneeksi saati laskeneeksi. Seurasi kontaktiharjoitusta sekä koutsin tervehtiminen nätisti aloillaan. Sofi jätti enempi tervehtimättä kun tapitti minua vaan silmiin, kouluttaja ei ollut sille ongelma. Hyvin Sofilla meni, minä hain sille vaan hyvää ja turvallista ensikokemusta, ja että tajuaa olevansa vain minun kanssani muista välittämättä. Olin tyytyväinen.
Samaan aikaan Marko oli poikain kanssa lenkillä. Kun kotiuduttiin lähdettiin Hämeenlinnaan palkinnon hakuun. Illalla ajelin poikien korvat ja parrat, sillä niillä on kennelyskärokotukset tiistaina. Masi oli aivan ihmeellisen hienosti, kehuin ja kiittelin sitä vaan kaiken aikaa. Zorro oli tietysti hienosti. Sofi käy poikain mukana myös eläinlääkäriä moikkaamassa, löysin siltä jonkun patin kaulasta ja haluan sen tarkistuttaa.
lauantai 5. maaliskuuta 2011
Aksaa ja muuta
Oltiin taas Zorro-pojan kanssa agistelemassa Hyvinkäällä. Ennen reenejä olin väsy ja päätäkin särki, ei siis oltu kovin hyviä. Yritin opettaa kroppaani tekemään jaakotusta niin että siinä olis nopeutta ja infoa koiralle, vähän vaikeaa tällä kropalla. Sanomista tuli paitsi jaloista, myös käsistä. Olen jo kuvista ollut huomaavinani että olen varsinainen koukkukäsi, mikä siinä on muka niin vaikeeta laittaa käsi suoraan. Täytyy harjoitella tätäkin. Tästä tuleekin mieleen puutarhansuunntelmani silloin joskus, tiesin sitä tehdessäni että joudun harjoittelemaan hassunnäköisiä juttuja ilman koiraa ja siksi halusin tievallin kentän ja tien väliin. Ei tarvii ohikulkijoiden tai naapurien pällistellä, että mitä se nyt tekee jos säntäilen sinne tänne ja vähän oion käsiäni. Zorro oli reeneissä ihan jees, paitsi että sillä oli selvästi kuuma (ulkona +2).
Sofi oli viikolla Lempparissa poikain kanssa. Minulla oli Sofi flexissä ja pojatkin olivat paremmin liki kun oli jotain jännää. Sitä paitsi ne kummatkin tykkäävät vauvanartusta kovasti, kaikkihan me siitä tykätään. Marko kävi ekalla hihnalenkillä Sofin ja Masin kanssa perjantaina, kun minä ja Z oltiin agistelemassa, hyvin oli heilläkin mennyt. Tuhoja ei tälläkään viikolla ole ollut, tähän auttaa Kaisan hidastempoinen lukiossa käynti, Markon etätyöt sekä häkki. Yhtäkään pissaa saatikka muita köntsiä ei ole sisältä siivottu, voisiko tuota siis sanoa jo melkein sisäsiistiksi.
Ruokakuppi tulee nyt kaikilta käteen. Pojat tuovat sivulle ja irtikäskyllä irroittavat, Sofi tuo eteen (ei tottiseteen vaan noin eteen) ja luovuttaa myös vasta käskystä. Me ollaan vähän reenattu tätä luovutusasiaa, koska mulla oli sellainen tunne että heti kun ollaan ''tekemässä'' jotain niin kaikki tippuu Sofilta suusta kun se on niin tohkeissaan. Opeteltiin sit erikseen tuo pito/rauhassaolo/luovutus ja nyt Sofi tietää mitä siltä haluan ja tekee sen rauhassa ja hyvin. Eikä muuten pureksi pitäessään yhtään. Tästä on varmaan helppo pudottaa istuminen pois kun lähdetään metsästyshommiin.
Kirjoitinkohan jo että tilasin kepit. Valitsin taviskepit Agimetistä. Mietin alumiinikeppejä, mutta päädyin puukeppeihin koska ne ovat niin paljon puutarhaan istuvammat. Kujakepit ajattelin tarvittaessa tehdä
piikkipäisistä irtokepeistä. Sofin opettamisprosessia hidastaakseni tilaan ohjurit vasta kun kepit joskus kesän korvilla tulevat, vaikka tiedän jo että halkaisija on 32 mm. Yritän malttaa ja olla hötkyilemättä etten riko hyvää koiraa.
Sofi oli viikolla Lempparissa poikain kanssa. Minulla oli Sofi flexissä ja pojatkin olivat paremmin liki kun oli jotain jännää. Sitä paitsi ne kummatkin tykkäävät vauvanartusta kovasti, kaikkihan me siitä tykätään. Marko kävi ekalla hihnalenkillä Sofin ja Masin kanssa perjantaina, kun minä ja Z oltiin agistelemassa, hyvin oli heilläkin mennyt. Tuhoja ei tälläkään viikolla ole ollut, tähän auttaa Kaisan hidastempoinen lukiossa käynti, Markon etätyöt sekä häkki. Yhtäkään pissaa saatikka muita köntsiä ei ole sisältä siivottu, voisiko tuota siis sanoa jo melkein sisäsiistiksi.
Ruokakuppi tulee nyt kaikilta käteen. Pojat tuovat sivulle ja irtikäskyllä irroittavat, Sofi tuo eteen (ei tottiseteen vaan noin eteen) ja luovuttaa myös vasta käskystä. Me ollaan vähän reenattu tätä luovutusasiaa, koska mulla oli sellainen tunne että heti kun ollaan ''tekemässä'' jotain niin kaikki tippuu Sofilta suusta kun se on niin tohkeissaan. Opeteltiin sit erikseen tuo pito/rauhassaolo/luovutus ja nyt Sofi tietää mitä siltä haluan ja tekee sen rauhassa ja hyvin. Eikä muuten pureksi pitäessään yhtään. Tästä on varmaan helppo pudottaa istuminen pois kun lähdetään metsästyshommiin.
Kirjoitinkohan jo että tilasin kepit. Valitsin taviskepit Agimetistä. Mietin alumiinikeppejä, mutta päädyin puukeppeihin koska ne ovat niin paljon puutarhaan istuvammat. Kujakepit ajattelin tarvittaessa tehdä
piikkipäisistä irtokepeistä. Sofin opettamisprosessia hidastaakseni tilaan ohjurit vasta kun kepit joskus kesän korvilla tulevat, vaikka tiedän jo että halkaisija on 32 mm. Yritän malttaa ja olla hötkyilemättä etten riko hyvää koiraa.
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
Kisoissa Hyvinkäällä
Sofi ja talventörröttäjät
Zorron kanssa käytiin Hyvinkäällä päräyttämässä hyppäri sekä agirata. Eka hyppäri meni muuten hienosti mutta toiseksi viimeisellä hypyllä piti tekemäni takaaleikkaus josta kääntö viimeiselle hypylle. Minä pässinpää ohjasin esteen väärällä kädellä, eli koiranpuoleisella enkä vastakkaisella kuten olen koiralle opettanut. Zorro teki presiis oikein, hyppäsi ja lähti etenemään, minä rääkäisin perään, Z veti liinat kiinni, kääntyi ja käytiin hyppäämässä viimeinenkin este. Ikävä kyllä lopun herpaantuminen maksoi meille hyppysertin josta jäätiin vajaa sekunti. Minua hieman harmitti, ei niitä hyppysertejä liikaa ole ollut jaossa. Oltiin sentään kolmansia, kakkonen sai sen sertin.
Seuraavan agiradan mämmin jo heti alkuun. Siinä oli tiukkaa käännöstä ennen aata ja ajattelin tekeväni hienon sylivekin. Zorrosta se ei ollut niin hieno, eikä se oikein lähtenyt vekkiin mukaan, seurasi räpellystä, esteet meni oikein mutta minä hätiköin ja kiirehdin aalle niin että unohdin ohjata koiraa. Zorro tuli sitten kurkkimaan minua silmiin että mihin nyt? Tästä tuli hylly, mutta muuten meni ihan jees. Kaiken kaikkiaan Zorro oli oikein hieno pikku ukko!
Marko kävi Masin kanssa metsälenkillä. Jos tulin eilisessä tekstissä kirjoittaneeksi että Masi kulkee kuin juna ja menee omia aikojaan metsässä, niin sanottakoon että niin käy kun olemme porukalla Masi, Zorro, minä ja Marko, tai minä ja pojat. Mutta kun Marko on kaksin Masin kanssa niin Masi on hienosti liki ja Marko pitääkin Masia ainoana meidän koirista jota hän uskaltaa pitää irti.
Minä kävin Sofin kanssa Lempparissa pisimmällä metsälenkillä koskaan. Oli ihanan lämmintä ja kevätlinnut lauloivat, muutenkin tänään oli kevättä hurmaavasti ilmassa!
Tulokset: hyppyrata 0 3./28 (Allan Mattsson) ja Savikon agiradalta hylly
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)