Leikkimässä, osteopaatilla ja kisoissa

Sofikin on hommissa mukana. Ollaan käyty kahdesti kanitarhassa hinkkaamassa hallintaa ja edellisenä viikonloppuna käytiin Mäntsälässä leikkikurssi. Siellä sain vahvistusta peräänmenoongelman ratkaisuajatukseeni (ei mitään uutta ja mullistavaa, samaa vanhaa vaan) metsästyksen ulkopuoliselta ihmiseltä, sellaiselta joka pelaa saalisvietin kanssa. Ja onhan se hyvä tietää leikittämisestä jotain jos vaikka tarvitsee neuvoja jaella, plus että oli koirayleissivistävää. Meillä oli kaksi leikkisessiota joista Sofi leikki ensimmäisessä hyvin, tokaan ei päästy koska minulle tuli ärtsy jysäri.

Maanantaina Sofi kävi osteopaatilla tarkastuksessa. Oletin ettei siinä ole mitään vikaa, mutta halusin olla varma. Hieman kireyttä rangan ympärillä oli, muuten varsin vetreä ja hyvässä kunnossa. Nyt on kireydetkin poissa. Hieno juttu että oli kropaltaan ja lihaksistoltaan priimakunnossa, eikä tarvittu uutta käyntiä :)

Sunnuntaina kisattiin Zorron kanssa Vuokkosilla. Hyppyradalla hukkasin alun, esteet palautui mieleen siinä mennessä mutta oli se karseeta haparoida sokkona eteenpäin. Viidennestä esteestä eteenpäin muistin ja loppu meni oikein erinomaisesti. Agiratojen kontaktit oli niin että pystyin pysättämään koiran haraan seisomalla sen edessä, enkä eleelläkään näyttynyt miten rata jatkuu. Tuli hyvä kisatreeni kontakteille ja tehtiin tuplanolla. Kolmannella radalla kävi ohjauskämmi, Zorro oli edelleen mainio. Hyllyn jälkeen olisin halunnut palkata kontaktille, mutta kun laitoin kättä taskuun sanoi tuomari että et palkkaa, suunnitelma muuttui ja jatkettiin rataa. Z oli varsin namunen ja meillä oli niin hauskaa :)

Rotumestaruuksissa Tampereella

Niin se vuosi vierähti ja taas oltiin cockereiden rotumestaruudesta kisaamassa Tampereella. Sikäli tyhmää mennä kun kontaktit hoituu tyylillä korkealta ja kovaa. Mutta ei sen ole niin väliä, ehjätään ne pikkuhiljaa, pidetään hauskaa ja vältellään paineita. Ja himputtiako me tehdään agituloksilla, hypäritulokset oikeastaan enää kiinnostaa.

Eka oli agirata. Minä opettelin väärän radan ja se me juostiin, ja Zorro loikki kontaktit. Hylly tuli. Seuraava oli hyppäri jossa Z rysäytti matalan ilta-auringon sokaisemana aika keskelle okseria. Pelästyin että se loukkasi itseään, mutta ei sentään, haukkui vaan että näytäs mamma seuraava este ni jatketaan.

Ei pärjätty kisassa mutta hyvä mieli jäi. Himputti kun siellä oli hienoja koirakoita, niin vaan ykkösluokan koirakot starttas kolmosten kisoissa. Eikä pelottanut, vitsit että oli upeeta! Onnittelut mestarille ja koko kärkikolmikolle!

Pentujen lyhyt elämä + kotiinpaluu

Koska pennut syntyivät kasvattajan luona ja minä olin vain ''etäkokija'' täällä kotona, ei ollut minun asiani kirjoittaa pentujen tarinaa. Nyt se on kirjoitettu kasvattajan blogiin.

http://ladysplits.blogspot.fi/2013/08/kun-lahes-kaikki-menee-pain-sanonko-mita.html

Pennut syntyivät ti 6.8. ja viimeinen lopetettiin ke 14.8. Hain Sofin kotiin silloin keskiviikkona. Illalla käytiin lempparilenkillä, ja vaikka kuinka yritin pitää Sofin maltillisena liikkujana (irtihän se oli) niin me vähän innostuttiin. Sofi oli kaiken kokemansa jälkeen jotenkin niin helpottunut, me kumpikin oltiin. Ja Sofi oli onnellinen ja me hekoteltiin jopa, kun kuitenkin oltiin hengissä ja terveitä. Niin se sitten juoksi vähän liikaa, ja satoi kaiken aikaa. Oli sillä sadetakki päällä ja lenkin päätteeksi käytiin lämpöisessä suihkussa sekä kuivateltiin hyvin. Illalla meille tuli vieraita, Sofi oli niin iloinen ja häntä huiski kovasti.

Myöhään illalla tuli ongelma. Sofi rupesi tärisemään, läähätti, häntä roikkuin ja koiruus oli todella kipeän oloinen. Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä yöreissulle Aistiin. Pelkäsin tietysti jotain ongelmaa kohdun kanssa, tai että liittyy kuitenkin siihen synnytykseen josta oli vasta viikko. Lekurissa otettiin kokeita, mutta mitään vikaa ei oikeastaan löytynyt. Saatiin kipulääkettä (Rimadyl) ja varulta antibioottikuuri (Clavubactin). Loppu yö meni hyvin. Aamulla tuli mieleeni että olin nähnyt ne oireet aiemmin ja silloin oli kyseessä vesihäntä. Eli oma diagnoosini on että Sofi sain sateesta ja kovasta hännän huiskeesta elämänsä ensimmäisen vesihännän. Se meni parin päivän kuluttua onnellisesti ohi. Luultavasti sai liikunnasta myös messeviä jälkisupistuksia. Nyt Sofi on 75 päivää tekemättä aksaa (synnytyksen takia) ja palaa niihin hommiin lokakuun alussa tekemään jotain pientä. Tai suurta, kuten harjoittelemaan lähtöä, eli istumista riman takana.