Keskiviikkona olin Zorron kanssa Ojangossa. Voi vide että meillä oli hauskaa. Koulutin ensin alkeisryhmän ja jatkoin meidän ryhmän kanssa. Mutta nyt en kouluttanut kaikkia, vaan otin omaa aikaa ja valmistelin Zorron niinkuin se pitää valmistella. Ja Z kiitti, se oli vallan ihana, olin ihan sulaa vahaa ja täysin rakastunut sen kanssa. Päätin heittää länget jorpakkoon ja opetan sen taas pysähtymään, voi Z parkaa, mutta toisaalta se on niin tottunut mamman tempauksiin :)
Torstaina oli Sofin vika kerta Oreniuksella. Minä olin jotenkin niin skarppi ja päätin tehdä nollan ekalla yrittämällä. En sitten tehnyt, mutta opin taas paljon, ja osin mentiin hirmu mallikkaasti. Näitä treenejä jään ikävöimään, mutta onneksi Sofi saa jatkaa Lotan kanssa. Juha kysyi miksen ota myös itselleni treeniä, mutta ei mulla ole varaa ihan kaikkeen ja haluan ton jalan kuntoon.
Juoksemisesta. Keskiviikkona Zorron kanssa juoksin hyvin ja oikein, torstaina Sofin kanssa sama juttu :) Ihan toista kuin esim edellisellä viikolla, enää ei ollut hokkarit jalassa. Vielä minua pelottaa juosta ja varata vasemmalle, mutta se on tervettä pelkoa, juoksen hyvin sitten kun tulee lämpimät ilmat. Jos Sofin astutus olis onnistunut niin nyt sillä olis pennut alla, ja mun jalka näin hyvässä kuosissa, ja kaikki olis ollut pirun hyvin. Mutta eipä ole pentuja ja silti kaikki on pirun hyvin, tie oli vaan erilainen :)
Ja ollaan me metästysharkattukin kaiken aikaa, on ollut niin tavattoman hyvä talvi. Kuun puolivälissä lähetin Kennelliittoon hakemuksen jossa pyysin lupaa käyttää Zorro näyttelyssä. Pistin pienen selostuksen mukaan, kirjoitin vaan miten asia oli, saapa nähdä miten meidän käy.
