Eka metsästyleiri

Aamulla 4.45 herätys, tavarat oli valmiiksi pakattuna mutta silti myöhästyttiin lähdössä. Onneksi liikennettä oli vähän ja keli erinomainen. Päästiin kuitenkin paikalle ja ilokseni löysin sieltä tuttujakin, nimittäin Akanen jonka kanssa opiskeltiin kesällä muutaman kerran aksaa.

Siitä se lähti aamupalan jälkeen rullaamaan. Meidät jaettiin ryhmiin jotka hajautettiin ympäriinsä. Minä, Pekka (Kepa) ja Arto (clumberinspanieli, en nyt muista nimeä) lähdettiin ensimmäiseksi vesityöhommiin, ajoimme sinne autolla. Paikka oli hieno lotikko jossa oli romanttinen saari keskellä ja vastaranta Pekan heittokantaman päässä. Sofin tehtävä oli katsoa kun sivusta heitettiin dami melkein vastarannan vesirajaaan ja käskystä noutaa se. Taitava tyttö teki sen tietysti hienosti, luovutus oli edessä kuten tavallista. Sitten heitettiin vastarantaan kuivalle maalle ja Sofi ui lotikon yli, etsi ja nouti sen. Välillä muutkin koirat teki samoja juttuja ja Sofi meni autoon. Pieni pentu-raukka, rasvaton ja lihaton rääpäle ihan tärisi ja vapisi kylmästä. Onneksi olin ottanut pyyhkeen ja pari takkia sille mukaan, sain sen kuivattua ja takin alle lämpimään, mutta oli se aika horkassa. Ilma oli viileä ja vesi vielä kevätkylmää. Kohta otettiin Sofi taas esiin ja sille ammuttiin vastarannan vesirajaan dami joka sen piti noutaa. Enää se ei olisi halunnut mennä uimaan, mutta käskin sitä ja se nouti damin kun kerran oli pakko. Pyyhe oli jo ihan märkä, mutta onneksi takkeja oli muutama että saatiin pieni urhea koira pelastettua.

Uintipaikalta käppäiltiin hakuharjoitukseen jossa mentiin siksakkia ja dameja oli valmiina piilossa. Noo menihän se, ohjeeksi minulle sanottiin että saa kyllä kehua mutta ei niin paljoa. Minulla oli tietysti vähän kierroksia kun hermostutti.

Palattiin majalle ja syötiin, ruuat olivatkin erinomaisia koko leirin ajan ja nälkää ei tarvinnut nähdä. Iltapäivällä oltiin tupakkimiehen (oli hällä nimikin en nyt vaan muista)  hakuharjoituksissa. Tykkäsin tästä miehestä erityisesti ja hän osasikin kertoilla paljon selventäviä asianhaaroja. Tämä olin oppivinani; tehdään siksakkia, kääntyillään itse ja opetetaan koiraa hakeutumaan ohjaajan etupuolelle ja tekemään siinä hakukuviota. Jos koira edistää eteenpäin vihelletään pois ja koira oppii vähitellen että eteen ei saa mennä.

Lopuksi mentiin noutotreeneihin jossa opeteltiin erilaisia muistijuttuja ja lähetyksiä sekä noudettiin pakastefasua.

Ilta oli oikein mukava, laavulla juteltiin, paisteltiin makkaraa ja tuli juoneeksi muutaman oluen. Petipaikaksi sain liki oman yksiön, nukuin nimittäin kyökissä jääkaapin edessä ja Sofin häkki oli vieressäni. Se oli ruhtinaallinen paikka sillä toiset nukkuivat kuin sillit suolassa toisessa päässä huonetta. Yhtään ei häirinnyt vaikka yökukkujat kävivät ammentamassa olutta jääkaapista ja joutuivat reissuillaan kulkemaan ylitseni. Jossain vaiheessa yöllä heräsin ja jäin hetkeksi kuuntelemaan miten miehet kuorsasivat kukin omalla nuotillaan. Minulla oli onneksi korvatulpat ja nukuin ihmeen hyvin koko yön, samoin Sofi.

Sunnuntaina aamupalan jälkeen lähdettiin taas hakuoppiin. Tehtiin niin että heitettiin dami selän taakse, pistettiin koira hakuun edessä ja se teki suppeaa hakua ja kyseli kaiken aikaa että joko saa noutaa. Lopulta pistettiin noutoon. Idea oli se että haku ei leviä liian laajaksi kun koira haluaa noutaa, lisäksi samasta syystä se pitää hyvää kontaktia (odottaa noutokäskyä) ja bonuksena vielä muisti kehittyy siis sen täytyy muistaa missä dami on. Minä tein tässä treenissä sellaisen mokan että jätin pillin vahingossa majalle. Olin siis ilman pilliä ja tilanne oli hämmentävä Sofille sekä minulle.

Ajettiin takaisin majalle ja syötiin. Iltapäivällä lähdettiin tupakkimiehen hakuoppiin, hän yritti opettaa juttuja mitä kotona kannattaa tehdä. Näytti vielä muutaman noutoharjoitteen. Akane oli tässä hyvänä kaverina minulle, hän selitti kaiken aikaa mitä tehdään, mitä kannattaa opettaa, vihjesanat, rintamasuunnat ja lähetykset. Sofi teki jutun jonka nimi oli ykkösmarkkeeraus, sekä haki dameja eräänlaisesta esineruudusta jossa oli useita dameja, toipa sieltä yhden ihan hervottoman suurenkin damin.

Kotiin lähdettiin iltapäivällä ja autossa minulle iski ihan tajuton väsy, mutta pääsin kuitenkin onnellisesti kotiin.

Nyt osaan kotitreenata hakua ja noutoa. Tokosta en nyt oikein tiedä, sillä ei taida sittenkään olla mitään merkitystä metästysjutuissa. Perustottelevaisuus pitää tietysti olla, sivulla oloakin tarvitaan sekä seuraamista, mutta tokosivut ja seuraamiset pilaantuu silmiin tuijotuksella. Tarvitaan sivu mutta silloin pitää katsoa eteen ja/tai mitä ympärillä tapahtuu, mikä lentää ja mihin. Samoin seuraaminen, se tarvitaan mutta ei tokoseuraamista. Tokoa täytyy nyt miettiä että hylkäänkö sen turhana, varsinkin kun en siitä tykkää. Se tosin kuuluu mielestäni koiran yleissivistykseen, mutta ehkäpä tämä ajatus on vain typeryys päässäni.

Koko viikko yhtä hulabaloota, yritän tähän vähän muistella kun ei ollut ajoissa aikaa kirjoitella.

Tiistaina oli normaalit agitreenit, kummatkin koirat mukana. Minun piti piirtää rata, koska Sofikin veti sitä pikku pätkän, mutta en ole ehtinyt koneelle. Kaik joka tapauksessa ihan jees, ei tästä sen enempää. Sofin kanssa kokeiltiin taas pussia, eikä se ole unohtanut oppimaansa vaan innokkaasti suhahti.

Keskiviikkona normit tokotreenit. Nyt tehtiin eri juttuja, Zor vetäisi elämänsä ensimmäisen ihmisjäljen. Se oli yhden toisen ihmisen tekemä ja mentiin se niiden jälkeen. Z tykkäsi kovasti, kuten se tykkää noista jälkijutuista. Meni ihan täydellisesti. Sofille tehtiin esineruudun alkeet. Käytännössä se taisi olla noutajakielellä ykkösmarkkeeraus. Tyyppi pudotti esineen kauempana maahan niin että koira näki, sitten tyyppi tuli pois ja läheti Sofin noutoon, Sofi juoksi esineelle ja toi sen mulle. Tämä me osattiin hyvin. Zorrokin sai tehdä esineruudun niin että siellä oli kaikki kolme esinettä ja sokkona, eli ei tiedetty missä ne oli. Tämä oli multa typerä temppu, alue oli sellaisessa paikassa että se oli puhki ihan joka suuntaan. No ei siinä mitään, mutta Zor teki myös tyhmästi, se oli valikoiva ja minä taisin vähän suuttua. Siitä näki että se kävi yhdellä esineellä mutta ei ottanut sitä. Työ työnä perskules, sanon minä. Nousihan sekin lopulta mutta ensin jouduin käymään paikalla ja melkein potkaisemaan persuuksille ennen kuin tokeni.

Torstaina kävin Sofin kanssa harjoitusmetsällä. Yhdessä kohdin poikettiin tieltä ja käytiin pieni hakuharjoittelulenkki. Sofi toi dameja ja silleen. Palattiin takaisin tielle ja käppäiltiin edelleen. Jossain vaiheessa huomasin että minä penteleen räpelö oli tiputtanut yhden damin ja piuhan + kaulapannan johonkin. Käppäiltiin vaan edelleen ja tuumin että kotimatkalla varmaankin törmätään niihin. Käännyttiin eikä törmätty kadonneisiin tavaroihin, niiden täytyy olla siellä metsämetsässä ajattelin. Mutta ei hajuakaan että missä se hakupaikka mahtoi olla. Onneksi Sofilla on toi nenä. Yhdessä kohdin näin että se pörrää hajuilla ja mietin että se haistaa meidän omia jälkiä. Sinne mentiin. Kohta se tulikin remmin kanssa ja vähän kun jatkettiin niin nousihan se damikin sieltä!

Perjantaina oli Nina Frantsin extratreenit, hyvät treenit vetikin. No minä yritin ja kai se jotenkin meni, mutta ei niin ihanasti kun mielikuvissani. Zor oli vähän rämeturpa ja se menee liiasta karvasta ''tukkoon''. Minä olen tukossa läskistä ja muusta, mutta ikävä kyllä läski ei koneella lähde.

La aamulla kello soi 4.45 ja lähdettiin Sofin kanssa meidän ekalle metsästysleirille, mutta siitä kirjoitan oman tarinan.

Viikko pulkassa

Tiistaina treenailtiin aksaa Nahkelan kentällä. Nyt oli viileämpi ilma ja Zorro vauhdikkaampi. Meillä oli ratana sama jota hinkattiin Hyvinkäällä talvella ja nyt se sujui minultakin jo paremmin. Siinä oli sellainen pätkä jossa mentiin putkeen, rengas, persjättö ja hirveästi juosten välistävetoon. Talvella mämmin välistävedon mutta nyt muistin tehdä twistin. Muutenkin oli loistotreeit, olin tajuavinani yhden askeleen kääntävän merkityksen, tätä pitää hioa!!

Sofi meni muutaman kerran puomin ja teki loppuun hienot harat :)) Pöytää harjoiteltiin häkissä ja lopulta mentiin pöydälle putken kautta.  Pussia harjoiteltiin myös, tehtiin sitä vähän kiireellä koska pussi oli radan osana ja koiria radalla jatkuvasti. Ensin ei menannut tulla mitään, Sofi kiersi pussin namialustalle. Mulla oli ajatuksena että koira pussiin ja namit sitä kautta, ja kun toiminto olisi valmis lisäisin käskyn. Pyh, siitä mitään tullut, varsinkin kun mullahan on pussille sama käskysana kuin putkeen. Aivojen käyttö olisi joskus hyväksi. Lopulta hermostuin kun oli vähän kiire eikä meinannut onnistua. Sanoin sitten sen putkeen putkeen ja vot, sehän toimikin ihan täydellisesti. Pussi siis toimii eikä rätti haittaa yhtään :D

Keskiviikkona oltiin Sofin kanssa tokoilemassa, Zor jäi kotiin kun en ehtinyt siihen aikaisempaan ryhmään. Seuraamisessa ollaan edetty, täyskäännökset toimii aika hyvin varsinkin jos jättää remmin pois. Olen hukannut tokoremmin ja noilla tavisremmeillä kaikki on hiukan hankalaa. Luoksetuloa oli myös, se meni tietty hyvin.

Torstaina lähdin aikaisemmin töistä koska mulla on niin huono omatunto kun metsästysjutut on jääneet vähemmälle. En kehdannut poikia jättää taas keskenään kotiin, vaan lähdettiin ensin koko lössi metsälenkille Haukkikseen. Metsäilyn jälkeen syötiin ja levättiin. Levon jälkeen suunnattiin Sofin kanssa Eskon metsään, laukullinen dummyjä mukanamme. Metsässä huomasin kuitenkin että Sofi oli aika vaisu eikä se oikein irronnut. En ruvennut hinkkaamaan tai pakottamaan, ajattelin että se on metsälenkistä ja syömisestä väsy. Lisäksi laskeskelin sen ikää että olisiko sillä jo joku murkku/peikkoikä aluillaan. Käppäiltiin kuitenkin metsässä ja käytiin tekemässä pari noutoa vedestä, ne sujuivat hyvin. Kotiin tultiin vasta kymmenen maissa, rankkaa elämää pikku nartulla. Minun pitäisi varmaankin kulkea metsässä enemmän vain Sofin kanssa!

Metsälenkeillä viikon varrella harjoiteltiin pillistä istumisia ja luoksetuloja. Istumisia tein myös niin että Sofi oli pois päin syöksymässä ja hienosti se malttoi istua. Nämä käskyt koskee myös Zorroa ja hyvin sekin istuu.

Masin leuka on huulipoimuleikkausen jäljiltä älyttömän hyvä, se ei enää haise. Koska Masi on jotenkin märkäleukainen kaveri ja sillä on syönnin jälkeen suu vaahdossa, putsaan edelleenkin leuan syönnin jälkeen. Teen sen mielellän koska se on meidän halijuttu, mutta enää ei haittaa vaikka se jää joskus tekemättäkin, se pärjää tällä leualla hyvin.

Päiväni Bond-tyttönä

Pe meidän piti mennä teatteriin, mutta näytös peruttiin viime tingassa sairastapauksen johdota (samoin kävi viime kerralla jota tämä korvasi). Laura oli tilattu koiravahdiksi, mutta hän ystävällisesti antoi meidän viettää perjantaimme kotona eikä pakoittanut meitä ''johonkin''. Menin koirien kanssa metsään.

Lauantai meni aamusta iltaan puutarhajutuissa. Aamupissityksellä tuli turha haukkumisvälikohtaus. Naapuri meni koiransa kanssa Kaskelantietä ja me oltiin vähän matkan päässä omalla tontilla. Naapuri huusi moi, minä käännyin heilautin kättä ja menin tyhmä huutamaan myös moi. Siitä repesi haukkukonsertti. Yritin ensin huutaa hiljaa, mutta kun ei ollut tehoja käännyin raivona kotiin päin ja menin sisälle, jätin tyhmän laumani huutamaan keskenään. Hetken kuluttua otin koirat sisälle, olin tietysti  vielä raivona ja jätin koirat tuulikaappiin jossa saivat olla ainakin 15 min. Päästin lopulta pois ja ruokaa ei tullut. Sama koiran näkökulmasta: Tulee vieras pieni lauma, tyyppi nostaa kätensä ja sanoo hau, suuri valkoinen narttu (minä) kääntyy kohti, nostaa kätensä ja sanoo hau (minähän se tämänkin rähinän aloiti). Lupa on saatu ja yhtenä rintamana käydään puolustamaan raukkoja rajoja. Seuraavaksi suuri valkonen narttu käy jo tosi kiihkeänä vierasta laumaa kohti (huudan kiukkuisena koiria olemaan hiljaa), onpas kiihkeää tuumaa koirat ja haukkuu vaan.

Silloin harvoin kun tämä rajojen puolustaminen tapahtuu, on kaava aina sama, minun pitäisi pitää turpa kiinni, nähdä ja huomata kaikki, mutta olla cool, eikä ainakaan saisi huudella vieraille koirakoille mitään. Zorrohan sen taisi koirista aloittaa, mamman hanska kun on. Ruuan menettäminen ja emännän kylmyys pisti koiran miettimään ja nyt onkin oltu hiljaista ja kuuliaista.

Tuula ja Maarit kävivät päivällä hakemassa perennanalkuja ja Sofi sai leikkiä Nunnan kanssa. Leikit sujuivat tytyiltä vauhdikkaasti, nätisti ja hiljaisesti. Illalla tietty mentiin metsään. Masi tuli vielä pestyä.

Su klanasin Masin ensimmäistä kertaa, lopputulos on aika järkyttävä vaikka vedin seiska-terällä. Tein ensimmäsen kerran veteraanikorvat eli kaikki pois, Zorrollahan on ollut aina polkkatukkakorvat ja on ne edes vähän tyylikkäämmät kuin noi pelkät lärpykkeet. Muutenkaan Masista ei tullut mustaa Zorroa, siltä puuttuu pyöreät lihakset ja se on nyt vähän luisen ja alastoman näköinen. Seuraavaksi kerraksi täytyy kehitellä jotain muuta.

Su oltiin Sofin kanssa koiratanssikurssilla. Ensin käytiin läpi sääntöjä ja kaikkea asiaan liittyvää, ne muut oli kovin kiinnostuneita kun harrastivat lajia, mutta minulle se oli vähän pakkopullaa tosin kiinnostaa sikäli että oppimisesta, kouluttamisesta, palkkaamisesta yms. oli tietysti puhe. Sitten reenailtiin koiren kanssa paria juttua, mutta en niitäkään ottanut niin tosissaan, yritin olla sotkematta Sofia joka opettelee vasta tokon alkeita. Tehtiin Sofin kanssa jonkin verran sitä tokoa ja käytinkin kouluttajaa niihin vinkkeihin koska aina on hyvä saada eri näkökulmia.

Homma muuttui kuitenkin ratkiriemukkaaksi kun jouduttiin parin kanssa suunnittelemaan koiratanssiesitys, niin että toinen ohjaa ja toinen on koira. James Bondin teema oli musiikkina. No mehän väsättiin esitys, se oli vaan hiukka vaikeaa kun en ole koiratanssia koskaan nähnyt, eikä ollut mitään käsitystä mitä ne tekee. Lopulta kuitenkin vetäistiin tanssiesitys joka alkoi jaakaamisella, sisälsi hypyn ja pyörähdyksiä. Sitten musiikissa tuli sellainen ihme tyven mihin ei ajan puuttenkaan takia keksitty mitään järkevää. Ruvettiin siihen niiden leffanalkujen naisfiguureiksi jotka tanssii sillai hitaasti ja kummallisesti. Lopuksi väittivät että koiralle olisi hiukan vaikea opettaa moista leijutanssia, mutta vakuutin että Sofi leijutanssii kuitenkin paremmin kuin minä, taisivat uskoa. Kurssi oli hauska, ei ollut oppimispaineita, sääliksi kävi vain pariani kun olin niin autuaan tietämätön. En naureskellut siellä pienesti, vaan hekotin ja hirnuin ihan kybällä.

Markolla oli synttärit, niitä juhlitiin koko viikonloppu hyvien ruokien merkeissä (Marko teki). Suomi voitti jääkiekon MM-kisat, hienoa oli että pelaajat oli nuoria eikä niitä vanhoja NHL-partoja, nyt oli valkkukin suomalainen!! Kylvin lootiin persiljat, herneet ja tuoksuherneet. Viime viikonloppuna kylvin salaatit (neljä erilaista) sekä tillit (kahta). Marko ajoi ekan kerran nurmikon ja maanataina tuli vihdoin sade. Madotin koirat, Sofilta tuli myöhemmin oksennus, mutta siinä ei näkynyt mitään.

Flunssa vaivasi koko viikon, olin tosi väsynyt ja jouduin nukkumaan päikkärit joka ikinen päivä. Perjantaina keuhkot tuntui ihan omituisilta ja kipeiltä. Hetken jo mietin Porvooseen lekuriin lähtöä kun henki ei tuntunut kulkevan. Menin kuitenkin metsään. Lauantaina olin ihan kanttuvei ja nukuin aamu- sekä iltapäiväunet, mutta sunnuntaina helpotti. Josko tämä perhanan flunssa viimein lannistuisi.

Masin synttärit ♥

Viimekertaisesta vielä, kana olikin oikea mutta valkoinen fasaani ja ihmenouto oli ohjattu nouto :)

Seitsemän vuotta tuli tänään Masi-pojalle täyteen. Pennun hakureissua pääsinkin muistelemaan kun kävin Ninan luona poistattamassa tikkejä. Kun sinne ajelee ja laittaa auton parkkiin pääsee suoraan niihin fiiliksiin kun pientä Masia haettiin. Sama juttu Turun suuntaan, tietyissä kohdissa mutta vain kesäisin pääsen Zorron hakutunnelmiin. Myös Sofin kanssa on yksi tietty risteys missä se yritti kiivetä syliin, siinä risteyksessä sen pienen pennun aina muistaa. Vaikka pentuhan se meitin Sofi vielä on.

Maanantaina poistettiin tikit ja Masi on tosi terveen oloinen, mitään tulehduksia ei tullut. Hajut hälvenevät pikku hiljaa. Pitää vielä pestä se ja karvata ainakin leuka, täytyy myöntää että suunnittelen jo Masin totaalikarvausta.

Tiistaina oltiin seuran agitreeneissä. Olin surkea, Zor kärsi vähän helteestä. Mulla on selvästi jokin kyllästymisjuttu agin suhteen. Olen jo saanut kaiken mistä haaveilin enkä osaa haaveksia ihan hulluja. Käy vähän kuin ratsastuksessa, heti kun voitin seuran teinit (3. tai jotain) olin ihan kylläinen ja se jäikin siihen. Voi Zorro minkä teit, liian aikaisin ja liian helposti toteutit haaveeni. Kisapäivien itsensätoistavuus hieman syö. Aina samat koirakot, sitten odotellaan ja käydään vetäisemässä että kuka menee nopeimmin. Mitäs himputin väliä sillä sitten on? Vuodet vaihtuu, mutta tilanteet pysyy samoina. Olen ollut huomaavinani että viihdyn vähän liian hyvin kavereiden kanssa juoruamassa enkä niinkään  valmistumassa vuorooni. Kaverit onkin tämän harrastuksen suola, ja analysointi.

Keskiviikkona oltiin tokotreeneissä. Ensin taas Zor ja sitten Sofi. Minusta tuntuu että Sofi vähän jo hiffaa seuraamista, ainakaan ei pompi ja kurki/edistä enää niin paljoa. Olen kyllä surkea treenaaja enkä taaskaan tehnyt viikolla mitään, vasta ennen lähtöä otettiin parit muistinvirkistykset.

Sofi sai Expottinsa viime viikon lopulla, Zorro sai tänään, Masille viikonloppuna pesun jälkeen. La voisin madottaa koko konkkaronkan. Juoksemista en ole tehnyt, mutta olen polkenut kuntopyörää. Nyt lähden metsään, toivottavasti ei ole kärmeksiä tai myrkkysyöttejä.

Kiva päivä sisarusten seurassa

Tästäkö mä ottaisin kiinni

Ja sitten mennään...

...kohti äippää

Vähän mä olen hyvä!

Osaa se Zorrokin

Sofin kanssa kasvattajan luona pentuetreeneissä, oli ihan hirmuisen mukava päivä! Ilma oli mitä mainioin ja oli niin kiva nähdä Sofin sisarukset. Juteltiin alkuun niitä näitä ongelmista ja jo opituista taidoista. Sitten tehtiin hakuharjoitusta. Sofi meni kai ihan hyvin, pikkuisen liian laajaa hakua tuli, pitänee pienentää lenkkejä. Seuraavaksi oli luoksetuloa häiriökoirakujassa, hyvin meni. Sitten noutoja niin että Sofi istui ja Ulla heitti, siitä sitten noutoon ja luovutus eteen, nämä meni ok. Myös tehtiin (en nyt muista  mikä se oli)noutoa. Pistin Sofin istumaan kauemmas eteeni ja heitin parit dummyt kummallekin sivulleni, ja siitä ohjasin Sofin noutamaan kumman nyt sitten halusinkin. Kanaan tutustuttiin myös, mutta se oli vähän jäinen mötikkä eikä Sofi suostunut ottamaan sitä suuhunsa vaikka kiinnostunut olikin. Kun lähdettiin kotiin saatiin kana kotiin viemisiksi.

Kotona otin vasta Sofia autosta kun pojat jo pörhälsivät paikalle. Minä kun hyvin tiedän Sofin suuren ''sisarkateuden'' Zorroa kohtaan (Sofin on mielestään mamman harrastuskoira ja Zorro on ärsyttävä kun sekin muka harrastelee jotain), minuun meni pieni (hallittu) piru ja päätin käyttää tätä kateutta hyväkseni. Heitin kanan maahan ja silloin tuli Sofille kiire. Meidän yhteinen saalis, se hieno kana nousi saman tien ja tuotiin minulle käteen asti.

Pidettiin ihmisten ruokintatauko ja sitten lähdettiin taas kanaa noutamaan. Nyt ei Sofilla ollut  mitään ongelmaa kun se oli sitä jo kerran kantanut. Eikä tarvittu sisarkateuttakaan moottoriksi vaan tehtiin muutama nouto ihan kahden kesken. Kerran Sofi toi sen siipihangasta (vert. oksahanka) mutta muutoin taisi ottaa rinnuksista kiinni.

Zorro pääsi Sofin jälkeen noutohommiin. Oli ne jännästi erilaisia, hyvin Zorkin toi, mutta sillä oli selvästi mielessä syöminen. Jälkikäteen tuli mieleen että näinhän Zorro on melkein viisi vuotta borilerinsa saanut, tältä samalta nurmikolta. Ei kai se nyt heti hiffannut että kun kanalla on höyhenet niin se ei enää olekkaan hänen ruokaansa. Ei ole aina helppoa olla koirakaan.

Loppuun häpeäkamaluus: Lauantaina oltiin Jäkessä kisoissa ja me oltiin kolmas koirakko radalla. Ei tullut mitään, ekaan starttiin en ehtinyt valmistella itseäni enkä koiraa. Tuloksena ihan hirveä laahustamisnolla, hävettää vieläkin (mutta 4. sija). Toiseen starttiin pääsin jo valmistautumaan koska Marko pyöräili paikalle ja liikutti Zorroa. Toka startti olikin meidän paras, kolmasvika este vaan pääsi luiskahtamaan vääräksi koska tein hitaan valssin tai ainakin Zor lukitsi väärän esteen. Tästä hylly, mutta melko jees. Kolmas oli hyppäri pyörityksillä, ei todellakaan meidän rata. Liian hidas nainen ja koira valui joka suuntaan koko ajan pahemmin. Tehtiin hirveä yliaikanolla. Jee, tästä on hyvä jatkaa! No tänään sentään aloitin ne juoksemisharjoitukset, nyt vasta olin mielestäni tarpeeksi terve tämän perhanan kröhän jäljiltä.

Kisoissa Orimattilassa

Hyvässä seurassa mentiin kun hain ensin Outi Siirtolan kotoaan ja motarilla kuulumiset päivittäen huristettiin Orimattilaan.

Eka agirata meni muuten ihan jees, paitsi yhdessä kohdin kun tultiin putkelta ja mentiin takaa kiertoon. Sen jälkeen piti ehdottomasti tehdä valssi jotta sai koiran toiselle puolelle ja itse pinkaistua karkuun kohti välistävetoja. Minäpä ei sitä valssia saanut aikaiseksi vaan jäinkin tyylikkäästi väärälle puolelle ja auttamattomasti jälkeen. Välistävedot hoidin sitten karmeasti kiljuen ja takaaohjaten. Ei kaunista, ei hyvää, eikä nopeaa. Tuli otettua niin rajusti että Z tuli katsomaan että mitä se mamma kiljuu, sit se piti taas työntää seuraavalle ja taas rujosti kiljua. Hyvää tässä radassa oli upea avokeppikulma jonka Zorro hoiteli itsekseen.

Toka agirata meni paremmien kaikin tavoin, ehkä mullakin jalat jo toimi. Loppusuora oli sama kuin edellisessä, eli puomi ja sen jälkeen sama hyppy. Minä olin siinä vaiheessa jo pirskatin tyytyväinen enkä käskyttänyt loppuun asti ja Zor veti sitten kontaktin yli komealla loikalla, himputti. Minä tulin perässä kuin leppoisa lehmä niittyllä kukka suussa. Olisihan sille voinut jotain roiskaisusta sanoakin, mutta minä vaan hymyilin onnellisena. Mutta kun olin vaan niin hyvällä tuulella, oli kivoja kavereita, se uusi käyttis-cockeri ja kaikki niin hyvin. En päässyt kisafiilikeen ja tietty raivo puuttui. Kontaktista tuli siis femma, aika oli ihan jees.

0 6./40 ja 5 10./40 tuomarina Esa Muotka

Tokoilua

Marko on työreissulla joten päätin ottaa myös Zorron tokotreeneihin, Masi jäi Kaisan iloksi kotiin. Zorro on viimeksi tokoillut muistaaksen reilu vuosi sitten, mutta hyvin se muisti. Mentiin ryhmään nimeltä kotitottis, siinä oli vain kaksi muuta koiraa. Alkuun oli hieman seuraamista, se meni aika hyvin. Vähän Z pyrki edistämään, mutta kun järjestin sen siitä kiipeliin niin se korjasi tilanteen. Myös oli hieman muualle katselua, mutta siitäkin se jäi heti kiinni kun ei nähnyt kääntymismerkkiäni (katse tulevaan suuntaan). Mutta ihan hyvin ekaksi kerraksi, oltiinhan vaan tokoiluun totuttelemassa ja eihän se mikään kone ole. Ruutuun lähetystä namialustalle tehtiin myös. Tätä ollaan tehty viimeksi pari vuotta sitten cockerileirillä. Ekalla kerralla meni hyvin ruutuun ja komensin kaukokäskyllä maahan. Tokalla ja kolmannella kerralla meni hyvin ruutuun ja tarjosi itse maahanmenoa.

Oman esineen (siis sen puutikun) noutoa ei olla tehty ikinä. Heti treenien alkuun minulle oli tuotu pieni riman pätkä taskuun laitettavaksi. Kun muut rupesivat tekemään niitä (tunnistus-?) noutoja, minulle sanottiin että keksi käsky, heitä kapula ja laita koira noutoon. Minä seisoin koira perusasennossa ja valmistauduin tekemään niin. Samaan aikaan kouluttaja kävi kippaamassa kapulaläjän ämpäristä maahan ja haki siihen viereen toisen koirakon oman kapulan. Minä heitin Zorrolle meidän oman ja sanoin etsi oma, mutta Zor oli lukinnut sen kapulaläjän ja juoksi sinne. Mutta eipä ottanut sieltä mitään vaan juoksi  meidän omalle kapulalle ja toi sen hienosti. Kappas vaan, se meni ja oppi ihan kerta laakista oikean tominnon. Seuraavaksi kouluttaja vei meidän oman kapulan sen läjän viereen ja käskyllä oma Zorro kävi valkkaamassa omansa ja toi sen. Kauneusvirheenä oli kuitenkin Zorron tapa pureksia kapulaa, sitä kun ei ole opetettu siitä pois. Oppis se senkin helposti, nero kun on :D

Sitten tuli Sofin vuoro. Tämä oli meidän ensimmäinen pentutottiksen jälkeinen treenikerta ja ryhmä oli jatko alkeet. Ensin leikittiin ja tehtiin perusasentoa. Noutoja oli myös, niille muille annettiin puinen noutokapula, mutta minä en sitä ottanut, täytyy nyt ensin vähän miettiä mitä tekee. Jos ruvetaan joskus noutokapulajuttuihin täytyy ensin opettaa sen pitäminen. Minä siis heitin hanskan rämää, samaa joka oli meillä leluna. Perusasennosta heitin ja lähetin noutoon, Sofi meni hienosti, luovutus oli edessä. Tätäkin täytyy vähän miettiä, että mitähän sitä tekis ja mihin haluan luovutuksen. No tuskinpa sekoan tokoon tämän syvemmin, mutta tokotreeneissä kun oltiin Sofi sai noutamisesta namipalkan. Tein myös niin että jätin koiran perusasentoon, kuljin n. 5 m eteenpäin ja heitin hanskan sieltä, palasin koiran luo ja lähetin noutoon. Seuraamista tehtiin kahdessa eri suuntiin menevässä kehässä. Me oltiin ulkokehässä eikä me seuraamista vielä osata, mutta meni kyllä tosi hyvin. Hienosti Sofi jaksoi keskittyä minuun vaikka koiria tuli koko ajan vastaan, tai ei oikeastaan minuun vaan namiin.  Myös oli liikkeestä maahanmenoa, tätä ei oltu tehty koskaan, mutta opitaan kyllä. Ensimmäisen kerran tehtiin myös täyskäännöstä ja hyvin meni, mulla oli vaan väärä hihna ja onnistuin lähinnä solmimaan sillä jalkani yhteen.

Sofi on oikein innokas ja keskittymiskykyinen oppilas. Se ei väsy, eikä kyllästy. Se jaksaa napottaa silmiin ja sen kontaktin pito on todella hyvää. Mulla on tästä tosi hyvä kutina. Kiva kun on näin erinomaiset koirat!

Jälkihoitoa + agia

Masin haavoja putsaillaan säännöllisesti. Huulet hieman haiskahtaa vaikka ne putsataan monta kertaa päivässä. Pallittomuusalueella on kaikki hyvin. Kuuppa on päässä aina kun Masi on yksin sekä yöajat, mutta muuten Masi saa olla ilman mokomaa. Vaikkakin Masi tuntuu peräti nauttivan omasta yksiöstään, paitsi silloin kun Sofi tunkee ja änkee itsensä samaan ämpäriin, se kun ei henkilökohtaista aluetta kunnioita. Masi taas haluaisi olla mieluummin rauhassa, mutta on niin kiltti ettei pysty tarpeeksi napakasti sanomaan.

Zorron kanssa oltiin ti seuran harkoissa jossa oli extrakouluttajana Nina Frantsi. Olikin ihan hyvä. Lähtö oli meillä taas ihan puuroa, mutta ymmärtäähän sen kun koiralla on jähmeät 100 kg vastassa. Niistä minun kuljetusvalsseista oli taas puhe. Itse sanoisin niitä valuvalsseiksi, koska omakätisesti valutan koiraa vaikka tiukkaa kurvia olisi tarkoitus tehdä. Tästä on ollut puhe aiemminkin. Muuten meni aika jees, kun en ole nipo enkä aina jaksa haukkua itseäni. Sofi ei päässyt mukaan kun halusin keskittyä rauhassa. Muutenkaan Sofi ei ole agia tehnyt, sillä haluan sen pysyvän terveenä. Kepit jätin siihen kun se vähän jo tajusi. Keinua ei olla tehty pehmentävän lumen lähdettyä. Hyppyjä jos joskus tehdään niin rima on suurin piirtein maassa. Putkea tehdään, myös kontakteja harjoitellaan meidän pikku puomilla. Aata Sofi ei ole kiivennyt koskaan, mutta muutaman kerran on töröttänyt aan kontaktilla.

Myrkyt on ostettu, mutta en ole niitä vielä laittanut. En halua Masia nyt myrkyttää kun sillä on noita lääkkeitä niin tuhottamasti. Madotuksen ajattelin tehdä kaikille samaan aikaan. Expotit laitan kun Zor pääsee tämän viikon kisoistaan. Niin, kisoihin mennään ensin to Orimattilaan ja la Jäkeen. En odota mitään hyvää meidän osalta, hyvä jos minulla henki kulkee kun on ollut tätä kröhää. Orimattilassa pääsen näkemään ekaa kertaa käyttiscockerin radalla!! Sitä minä odotan! Koira on vielä laskujeni mukaan Sofin sisko, jännää.