Hillan eka ylösajo

Maija, Hilla, Peltsi, Minttu ja Lumia

vain Pii puuttu, muuten on koko sisarussarja

Kuukausi sitten opiskeltiin metsästysjuttuja kolmen kennelin riistatreenissä Lohjalla, Hillan kasvattajan luona. Jakauduimme pienryhmiin, me osuttiin kivasti Lahjakas-ryhmään. Lähdettiin lintutilalle jossa asusteli fasuja ja kyyhkysiä. Ensimmäinen rasti oli tilan pihapiirissä, koirat istuivat ringissä ja niille näytettiin kyyhkysiä. Tilanne oli rauhallinen, linnut lepattivat siipiään ja ne päästettiin lentoon koirien katsoessa. Seuraavaksi lähestyttiin lintua hakukuviolla, tehtiin ylösajo ja istuttiin. Tämä onnistui meillä hienosti, Hilla oli kuuliainen ja todella rauhallinen ylösajon jälkeen. Siirryttiin luontoon, ojan penkalle oli laitettu fasu. Hilla ja Maija lähestyivät sitä haulla ja istuivat kumpikin hienosti kun lintu pölähti lentoon. Oli rento meininki.

Iltapäivä meni noutotreenissä. Tehtiin muistamisharjoitusta, eteenlähetystä sekä markkeerattuja noutoja. Ihan hienosti Hilla nouti, rivityöskentely oli uutta ja mukavaa, hieman saatettiin pulista. Meidän ryhmä oli niin taitava että saatiin extrana laukauksesta istumista. Siinä kävi perinteisesti eli Hilla ei tykännyt, se jättäytyi jälkeen, mutta nouti kyllä hyvin. Vaikka Hillaa jänskättää ampuminen, se ei onneksi vähennä noutointoa. 

Sunnuntaiaamuna lähdettiin maastoon kertomaan Hillalle mitä hyötyä/iloa laukauksesta on. Mentiin pellolle tarkoituksena tehdä ylösajo, sekä tiputtaa ja noutaa fasu. Hilla teki vuorollaan hienoa hakua, innokasta ja tottelevaista. Fasu oli laitettu heinien alle talteen. Tultiin fasulle ja tajuttiin ettei se sieltä märän heinätuppaan alta mihinkään pääse. Kaivoin sitä esiin, oli aika hassu tilanne. Lisäksi lintu oli ihan märkä eikä olis lähtenyt lentoon. Käskin ''kiinni'' ja Hilla pölläytti sen lentoon. Pum, osuma ja lintu tippui metsään. Hilla liikkui muutaman metrin, mutta istui sitten nätisti ja rauhassa. Minä sen sijaan olin pyörällä päästäni. Mietin menikö Hilla liikaa perään ja miten siihen pitäisi reagoida. Onneksi ampuja puuttui tilanteeseen ja sanoi että hänen mielestään olen epäreilu nuorelle koiralle ja että se oli täydellinen ylösajo. Sepäs helpotti ja lähetin Hillan noutoon. Hilla painui metsään ja tuli kohta fasun kanssa takaisin. Voi sitä onnea, meidän eka fasu.

Iltapäivällä oli vielä hakureeniä. Hilla alkoi ehkä vähän jähmeästi mutta toisella vetäisyllä oli jo melko täydellinen. Minulla oli helppoa kun koira ehti istua itse kouluttajan heittoihin ja laukauksiin. Minulla oli pidemmät piuhat, se tuli näin todistetuksi. Oli hieno reenisessio koko viikonloppu, tykkäsin kovin.

Lisää tykkäämisen kohteita. TuuKK vuokrasi Jaun entisen aksahallin. Ollaan tehty jonkun verran talkootöitä, paikattiin vanha matto ja asennettiin sen päälle uusi hieno Jutagrass matto. Kyllä nyt kelpaa reenailla. Lisäksi hommasin vapaareenikortin, mistähän sitä vapaata aikaa sais vielä järjestettyä. Lokakuussa alkoivat viikkoreenit. Koulutan ja reenaan Hillan kanssa maanantaisin, Sofi reenaa tiistaisin. Tiistaina on kai aina joku ulkopuolinen kouluttaja, nyt ekalla kerralla oli Maiju Korhonen. Tykkäsin hänestä, oli kiva rata, hyvät ohjeet ja koirakin oli hieno.

Oltiin viime viikonloppuna pitkästä aikaa kisoissa. Taas meinasi tulla tupla, kuten viimeksikin (rima tippui). Nyt minulta pääsi pieni peruutus ja jäin jälkeen, tuloksena hylly. Seuraavalta radalta saatiin hulvattoman hauska nolla, törttöiltiin sen verran väljässä kohdassa ettei tullut virhettä. Muutenkin oli hienot kisat, maajoukkueen medit viimeistelivät siellä kisakuntoaan. Fiilis oli huipussaan kun saatiin katsella heidän upeita vetojaan. Tsempit maajoukkueelle viikonlopun MM-kisoihin!

Vapun ajan rientoja

Oli siellä jäniksen käpäläkin, sanois Hilla

Kaikki kuvat Henna Kyllösen hienoja otoksia!

Torstaina oli talviryhmän viimeinen viikkotreeni jonka kunniaksi pidettiin hulppeat agiepikset Reettan ja mun ryhmien kesken. Sekkarin paikallaolo ja pieni ''nollalla muuten voittaa'' vihjailu sai ohjaajilla höyryn nousemaan korvista. Tahtotila oli hirmuinen ja hienoja nollia tehtiin lopulta kaksi kappaletta (radassa oli haastetta). Näin terveellisissä mutta hulvattoman hauskoissa merkeissä meni vapunaatto.

Perjantaiksi tulivat Leena, Laura, Ale ja Raija-anoppi kyläilemään, ja sehän on aina niin mukavaa.

Varhain lauantai-aamuna lähdin tyttöjen (narttujen) kanssa ajelemaan kohti Längelmäkeä. Oli olevinaan pitkä matka, mutta yllättäen ei sitten tuntunutkaan siltä, ei edes palatessa. Mulla on ehkä joku aikuistumisprosessi käynnissä autossa nukkumisen suhteen. Perillä odotti lauma sokkerityyppejä, ihmisiä sekä koiria, ja luvassa oli agia ja metästystreeniä positiivisessa hengessä.

Sofi ja pakkopulla, niin ihana!

Aamulla oli esittelyt, radanrakennus sekä rataantutustuminen yhdessä. Meidän ryhmä lähti majoituspaikan maastoihin pallonhakureeneihin Terhin (Hillan kasvattaja) hyvässä opastuksessa. Ensin etsittiin palloja maastosta ja seuraavalla rundilla etsittiin palloja hajustetussa maastossa. Hilla oli mamma pieni pallonnoutaja-apulainen, etsi tuttuun tapaansa noudettavaa ja pallon nousivat hyvin. Haku oli edelleen sellaista josta puuttuu se ahaa-elämys. Sofi haki ja totteli hyvin, mutta ne pallot, ne oli taas ihan pakkopullaa. Mutta tuo oli tosi hyvä aloitus,  siinä tuli määrättyä työ, eikä koira päässyt luirimaan mihinkään, vaan kaikki oli nostettava.

Ruuan jälkeen oli meidän aksavuoro Hannan opissa (joka ensimmäisenä sokkeristina lähtee edustamaan Suomea maailmalle, tästä olen innoissani!). Ei minulla tästä oikein jäänyt muuta muistikuvaa kuin se että alusta oli aika jännä eikä Sofi saanut siihen tuntumaa. Käännökset se juoksi silleen tönk tönk koiraa rikkoen, ettei me lopulta viitsitty juuri kääntyillä. Ei kaikilla ollut ongelmia, mutta mun koirilla oli. Lisäksi parille koiralle ennen meitä tuli mystisesti haava anturaan (ei johtunut alustasta, tiedettiin lopulta) niinpä ei kauheasti pärräytelty. Hilla oli myös oikein hieno, hieman oli sitä tönk-kääntymistä hälläkin ja tehtiin enempi suoria osuuksia.

Majapaikkana meillä oli hirmu hieno vanha hirsitalo, jossa oli sauna pihassa ja siinä se ilta kului hyvässä seurassa. Muutama lintunoutokin tehtiin, siellä oli lehtokurppa ja kyyhkynen ja hyvin ne noudettiin. Kauhean käteviä koiria nämä meidän sokkerit kun kaikki nukkuivat yön hyvin ja hiljaa vaikka häkit oli ladottu päällekkäin. Sofi ja Hilla nukkuivat toisessa kerroksessa Hillan velipojan päällä. Minulla oli hieman ohut patja, mutta niinhän se  tuppaa aina olemaan, nukuin silti.

Sunnuntai-aamu alkoi radanrakennuksella jonka jälkeen lähdettiin taas mettästelemään. Meillä oli käytössä Lotan vinttikoiraviehesysteemi. Sepä olikin hieno peli, aivan loistava vekotin liikkeestä pysähtymiseen. Ensin tehtiin parit hallitut istumiset. Sofi lähestyi viehettä hakukuviolla, Hillan kanssa mentiin remmissä, Sofille myös ammuttiin. Kumpikin koira istui hyvin. Myöhemmin mentiin hajustettua rataa jossa haettiin palloja sekä istuttiin lentäville palloille ja nouseville linnuille. Loppuhuipennuksena oli heinikosta lähtevä viehe. Hilla oli taas hieman hoomoilasena, mutta teki kaiken tietysti hyvin ja istui vieheelle, hää on niin kiltti. Sofi teki mielestäni tosi hyvää hakua ja kierroksetkin oli aika ylhäällä, muttei liikaa. Istui kun piti, vähän joutui tietty äkseeraamaan, muttei pahalla ollenkaan. Viehettä lähestyessä jouduin jo puhumaankin kun käännökset alkoivat venyä eteenpäin. Sain puheella haun kuosiin ja vieheelle istui, perskules!

Iltapäivällä ruuan jälkeen taas aksattiin. Aloitin Hillalla, jonka kanssa oli helpompaa aksata vatsa pullollaan. Nyt oli suoraviivaisempi rata, eikä niistä käännöksistä tarvinnut enää niin huolestua, ei myöskään anturoiden palamisista kun sitä ei sitten ollut tapahtunutkaan. Kauhean hauskaa oli mennä Hillan kanssa, tässäkin hää on niin kiltti ja hyvä! Sofin kanssa mennessä taisin tehdä vaikutuksen. Ei nää oikeat aksatyypit olleet kai kuulleet meidän ''juosta ja huutaa'' -agista. No nyt ne kuuli. Saattoi siellä hieman leuat loksahtaa kun me alettiin hommiin ;) No mutta, meillä oli Sofin kanssa ihan hemmetin hauskaa kun saatiin juosta päräyttää sitä ihanaa rataa. Sofi oli viimeinen koira ja niin hyvän juoksun jälkeen käytiin pitkä loppulenkki jonka aikana muut ehtivätkin jo siivota kämpän ja lähteä kotimatkoilleen.

Tykkäsin siis tästäkin koulutuksesta tooodella paljon, toivottavasti tulee pian jatkoa. Kaunis kiitos järjestäjille sekä ihanille kouluttajille.

Seuraavana päivänä eli maanantaina, saatiin jatkoa kun ruokiksella tapahtui seuraavaa. Oltiin tuossa tievallin kupeessa hegailemassa. Tievalli on Sofilta kiellettyä aluetta koska siinä usein lymyää fasuja, ja tosiaankin, tie on sen toisella puolella. Tievallilta lähti kana lentoon, nopea skannaus ympärilleni eikä Sofia näkynyt missään, toisaalta ei kuulunut dramatiikan ääniä. Huusin Sofia, ei tullut. Komensin Hillan ja Zorron istumaan ja lähdin etsimään Sofia. Ylläri oli iso mutta mieluinen, kun löysin sen istumasta pajuangervojen lomassa, siitä oletetulta ylösajopaikalta. Sofi istui ja oli rauhallisen oloinen, eikä mitään ongelmaa tai pakkoa päästä mihinkään. Oi onnea!

Hilla ja herkkupulla

Kulta mussukka

Hillan kanssa metsästyskoulutuksessa 18.4.

Siinä se nyt on, Hillan eka fasu!

Hieno kokemus kaikin puolin. Tukikohtana Jokelan takana oleva vanha koulu, josta ohimennessäni olen usein pohtinut että mitähän siellä nykyään on. Oli oikein viihtyisä hostelli. Vanhaa koulua oli jätetty sopivasti näkyville ja muutenkin varsin hurmaava paikka. Tykkään tästä nykytrendistä missä huonekalut saa olla rehvakkaasti erilaisia ja eri kausilta. Tykkäsin siis sisustuksesta ja ruuasta tykkäsin, ja kahvit oli ajallaan. Mitäpä ihminen muuta tarvisee viihtyäkseen.

Kouluttajana oli Jukka Paroinen ja tykkäsin hänestäkin. Rauhallinen ja letkeän humoristinen tyyppi. En jaksa kaikesta kauhean kattavasti kirjoittaa mutta tässä omalta kantilta tärkeimmät.

Tehtiin noutotreeniä maastossa. Hilla meni mielestäni ihan hyvin, lähti hyvin, palautti suoraan ja hyvin. Ohjatut noudot tehtiin hieman suppeammin koska vieressä oli oja jossa en juoksuista Hillaa halunnut uittaa. Eteenlähetykset oli lopulta hieman nahkeita koska Hilla alkoi muutaman pysäytyksen jälkeen ennakoimaan. Laukaukset pelottivat Hillaa, huomasin sen jo kun edellisille koirille ammuttiin. En ole juuri ampunut, muttei meillä mielestäni ole ollut ongelmaa asiasta. Laitan tämän juoksujen piikkiin, Hilla on ollut nyt hieman herkkässä tilassa. Oli aika hauskaa kun Jukka ampui ja lähetin Hillan noutoon, niin lähtö oli hieno, mutta Jukan ohi mennessään hidasti hieman ja saattoipa jopa mulkaista pahasti. Damin haki ja palautti kuitenkin hienosti, ja tykkäsi lopulta kovasti kouluttajastakin.

Tehtiin hakua samassa maastossa. Rauhallista ja kuuliaista menoa, Hilla on niin helppo ja kevyt koira ohjata. Löydettiin dameja ja sorkka. Luulin ensin että jäi jotain kepakkoa ihmettelemään ja komensin pois. Kouluttaja puhui jotain sorkasta ja tajusin että sehän se olikin. Koira sinne uudestaan ja sieltä nousi sorkka. Saatiin ohjeita kotitreeniin.

Käytiin koululla syömässä ja kaffettelemassa. 

Tehtiin hakua koulun pihalla pakastefasuhajustetulla nurmella jossa oli puskia toisella sivulla ja toisella sivulla puskia satunnaisesti. Puolessa välissä aluetta oli fasu puskassa ja toinen alueen loppumetreillä. Haussa Hilla oli hieman kuriton. Paljaalla ruoholla oli liian hyvä näkyväisyys ja Hilla olisi halunnut noutaa kaikenlaista mitä oli näkevinään tai toivoi näkevänsä. Hyvää hyvyyttään siis vähän poukkoili. Hilla tuli ensimmäiselle fasulle ja pysähtyi ihmettelemään. Minä olin kauempana, ehkä kahdeksan metrin päässä ja aloin juttelemaan koiralle ''mikäs sieltä löytyi ja onpa hieno fasu sulla siellä''. Hillan häntä rupesi vipottamaan ja niin vaan nappasi fasusta kiinni ja toi sen minulle ihmeteltäväksi. Olin niin onnellinen ja ylpeä. Jukka otti fasun ja oli laittamassa laukkuun, mutta pyysin sen takaisin, se oli sentään meidän fasu. Yhdessä vietiin meidän eka fasusaalis autoon. Eikä jatkettu enää reeniä vaan jätettiin siihen hienoon onnistumiseen. 

Sitten taas kaffettelua ja Ullan perinteinen luento. Hieno päivä, kiitos järjestäjille!

Samikset Hilla ja Lakka

Seuraavana päivänä oli seuran puuhapäivä jossa doboiltiin ja temppuiltiin Sofin ja Zorron kanssa. Ja sitä seuraavana päivänä mun reidet huusi hoosiannaa doboilun jäljiltä.

Hillan juoksut etenee näin

13.4. alkoi tiputtelu

25.4. alkoi astuminen
29.4. alkaa olla ohi

Madotin koirat ja hierojalla ollaan käyty Sofin ja Zorron kanssa.

Metsästysleirillä Korpilahden Surkeenjärvellä

Eikä menny ees hermot - ollaan siis edistytty!

Oli muuten hieno koiraharrastuspaikka, varsinainen koiraharrastuskeidas keskellä ei mitään. Majapaikkana uusi hieno talo, kunnon sängyt ja kaikki. Ruuat oli talon puolesta ja nekin maittavat ja runsaat. Varhain lauantai-aamuna lähdettiin Sofin kanssa taipaleelle jossa kilometrejä piisas, ysiltä alkoi treenit. Spanieleita oli runsaasti ja oli mukavaa nähdä uusia ihmisiä koirineen.

Aloitettiin noutotreenillä. Sofi oli jännä, pelitti muuten oikein hyvin, mutta selvästi ajatteli liikaa. Käytti ainakin ensimmäisen paluutaipaleensa omaksi hyödykseen, ''nuuh, mä tulen täältä nyt vähän kaartaen ja nuuhkaisen tuulihajut tullessani''. Markkeerauksessa esitti toopea, ''nyt mä en muka nähny mihin se dami tippui, niinpä mun täytyy vähän nuuh etsiskellä täällä''. Sofi vaan on niin kovin fiksu, siitä saa nauttia hyvässä ja pahassa. On tietysti mahdollista etten nähnyt tilannetta oikein ja että Sofi ei oikeasti tiennyt damien paikkaa, mutta olin huomaavinani tuollaisen kaavan. Taisi vähän höynäyttää mammaa. Muuten meni hyvin, hienot luovutukset ja oli loistavasti ohjattavissa.

Sitten kun joku lähtee-istumista. Minä oli koiraparkkina, eikä juuri tehty pallosta istumisia. Myös meidän seuraaminen on jo sillä mallilla ettei me sitä juuri treenattu. Seuraavaksi tehtiin ensimmäistä kertaa bolting rabbit -istumista, eli kun jotain lähtee pitää istua. Bolting rabbit on kanidami pitkän kuminauhan päässä, se laukaistaan kun koira on hollilla, ja se lähtee aika pirun vinhaan. Me tehtiin se ensin paikoillaan istuen, Sofi pysyi hyvin. Seuraavaksi yritettiin hakukuviolla, mutta Sofilla on niin kiire kanille, ettei se ollut mulla hyppysissä, joten kania ei laukaistu.

Illalla oli vielä Ullan luento ja Tiina kertoi sääntöuudistuksesta. Yö meni hyvin, Sofi käyttäytyi hienosti, ei ääntäkään ja oli ihan rauhassa.

Sunnutaina meidän ryhmä teki hakua. Kuultiin paljon mielenkiintoisia juttuja, kokeiltiin tiehakua. Tehtiin metsässä pallonhakua ja tästä tuli meille ongelma. Hitsi kun en ole koskaan haetuttanut tennaria. Sofi jo nuorena kertoi ettei niistä piittaa, joten meillä ei olla palloja käytetty. Ja mulla on tietysti selitys valmiina. Hakuhistoriassa Zorro hakiessaan ukkoja toi tyhjältä pistolta usein pullon tai tölkin tullessaan. Ajattelin ettei nää metsästystuomariukot paljoa arvosta jos kokeessa koira tuo mitä milloinkin, ja reppu täyttyy rojuista. Vaikka eihän noissa oikeissa metsissä tunnu rojua olevan, ne on vaan nämä meidän kaupunkimetsät joissa sitä on vähän liikaakin. Nyt me siis haettiin Sofin kanssa palloa, se tiesi missä se on, muttei piitannut pätkän vertaa ja pallo nousi pakon kautta. Seuraavaksi tehtiin hakua jossa jotain lentää ja ammutaan. Tämän Sofi pelitti aika hyvin, ekalla kerralla tuli istuminen, mutta jotain tapahtui ja koira nousi. Tehtiin uudestaan ja meni pirskatin hyvin. Tätä istumassa pysymistä täytyy vahvistaa.

Viimeisenä ohjelmanumerona oli Working Test, eli eräänlainen metsästyskoirien temppu-/testirata. Me otettiin osaa novice-luokkaan koska advanced-luokassa oli se kumpparikani, enkä halunnut Sofille peräänmenoa. Ensin katseltiin parempien menoa ja niillehän tapahtui keikenlaista.

Meidän osuudella oli ensin markkeeraus ja nouto. Sofi markkeerasi hyvin, mutta jo istuessa sen mieli paloi vasemmalle, sinne päin missä se kuminauhakani oli lauantaina ollut. Väärän suunnan Sofi antoi todella hyvin pois. Sen kuono seurasi kättäni ja kun oli oikealla linjalla käskin noutoon, ja lähti ihan tarkalleen sinne minne pitikin. Mutta, piru vie olin näkevinäni sillä ajatuskuplan pään päällä ''dami on näköjään tossa, mutta vasemmalla on jotain hauskaa, pörrään kuitenkin ensin vähän täällä ni saan nautiskella hajuista, sitten palaan ja löydän damin''. Ja näin se teki, luovutus oli ihan hyvä. Hakuosuudella se olis halunnut sitä kanipaikkaa kohti ja mulla oli täysi työ pitää se tottelevaisuusalueen sisällä. Haku ei ollut mitenkään hienoa, se oli pikemmikin hinkua kauemmaksi ja minä pillitin äärilaitoja. Pallon se löysi vaikkei sitä etsinytkään, mutta ei tuonut, eikä noutanut, paitsi viimein pakon edessä. Silloinkin sylkäisi sen eteeni, pistin uudestaan noutoon ja nyt teki luovutuksenkin hyvin. Onneksi olin sitkeä enkä huolinut väärää toimintaa. Haku jatkui ja tuli laukaus, sille istui superhyvin ja täysin itsenäisesti (mä mitään tajunnu). Kohta nousi jostain syystä, komensin ja pysyi. Haku jatkui ja tämä viimeinen pätkä oli hyvä. Ei tarvinnut enää olla laitavahtina, Sofi pysyi lähellä ja teki hyvää hakua.

Leirin paljastamat korjaustarpeet:

• Pallojutut hakuun ehdottomasti. Se luultavasti sitoo koiran ohjaajan lähelle, kun läheltä löytyy. Siinä on selkeä tehtävä jossa kannattaa pörrätä lähellä, tonkia alta, pitää nenä auki ja keskittyä. Ja loppuu se levoton kauemmaksi hinkuaminen. Toivottavasti loppuu myös meidän erilaisten intressien välinen taisto ja päästään hyvään yhteistyöhön.
• Nouto kuntoon, ei pöllöilyä eikä koiran omaa hommaa, vaan ainoastaan minun hommelit.
• Istuminen kuntoon, siellä pysytään kunnes toisin sanotaan.
• Oman vuoron odottaminen hiljaa ja leväten (oli levoton ja piippasi).

Ja mikä meni hyvin:

• Kaikenmoinen muu oleminen oli rauhallista, myös häkissä vaikken ollut paikalla.
• Sofin kanssa oli helppo liikkua ja se pysyi lähellä.
• Noudot ja luovutukset (paitsi se oman hauskan pito).
• Haku osin.
• Seuraaminen ja tottisosuus olivat aika hyviä ja luotettavia.
• Laukauksesta istuminen oli hyvää ja itsenäistä.

Olipas mukavaa huomata että olitiin edistytty edes vähän. Nyt siellä oli uudet tyypit joiden nuoret koirat kyllä kotona osaa, mutta leirillä kaikkien ärsykkeiden keskellä, asiat ei täysin toimineetkaan. Oli heidän vuoronsa järkyttyä. Jokainen vuorollaan, heh.

Agitörötystä ja metästystreeniä

Pahuksen talvi tuli, eikä tässä rutinat taida auttaa, lusittava se on. Mutta kun kenttäkin on jäässä :(

Keskiviikkona oli taas seuran treenit. Alkeiskurssi etenee mukavasti, tekevät jo ihan rataa. Nyt pystyn suunnittelemaan peräkkäiset treenit niin että homma toimiin jouheasti, eikä aika hukkaannu suuriin muutoksiin. Ja kas kummaa, radat ovat olleet törötysratoja, pientä liikettä sivusuunnassa ja paljon lähettämistä. Tai kyllä noi muut juoksee, mutta minä lähettelen. Zorro on opetellut juoksukontakteja längistä etupalkalla. Eikä siitä tule mitään... juoksee puomin hyvin, pysähtyy haraan, eikä suostu jatkamaan vaikka mitä tekisin, luvasta vasta lähtee. Meinaan kuolla nauruun sen kanssa :D No eipä hätää, olkoon ne länget siinä heti seuraavana, että pysyy ajatus alaspäin. Kyllä se kisoissa sitten lähtee...

Torstaina Lotta oli Sofin kanssa Juhalla, hyvin oli kai taas mennyt. Niin ja ovat menossa kisoihin! Itepäisyyspäivänä Janakkalassa on tosi mielenkiintoiset kisat, paljon hienoja koirakoita Sofin ja Lotan lisäksi, enkä minä pääse edes katsomaan. Mutta mulle on luvattu videota, vihdoinkin näen mitä ne siellä aksassa tekee.

Lauantaina pääsin cockeritiimin treeneihin Pornaisiin. Tehtiin hausta ylösajoa. Meidän ongelmahan on että Sofi lähtee paukkuun, niin lähti nytkin. Siinä oli vaan salamana vaihdettava tunteet raivosta iloon. Paukusta lähteminen nosti raivon, mutta noudon haluasin innokkaana käteen ja sain myös. Uusi yritys toi saman tuloksen, Sofi istui ylösajosta, mutta paukusta lähti. Siinä oli jengiä aika paljon sitä pysättämässä, mutta Sofi selvitti syöksyilevät ja karjuvat esteet, ja haki linnun. Mahtaa se pitää meitä ihmisiä vähän kummallisina! Tehtiin sille ylösajoa kuolleella linnulla, jo kolmannella kerralla sain sen siivosti istumaan :P Tuolle paukulle pitää tehdä jotain, se niin tietää mitä siitä paukusta seuraa.

Noin muuten, se haku oli vähän vallatonta. Kun toka sessio alkoi taas vallattomasti, niin mulla meni hermo, suutahdin totaalisesti ja nakkasin sen autoon. Koira ehti olla autossa vain noin minuutin, sitten tuli meidän vuoro, mutta se minuutti auttoi ja Sofilla oli korvat. Ihan hyvä muistutus mulle, kun siinä on pyssymiehet ja hajut hollilla, niin sillähän näköjään saalistushimot nousee.

Eka nolla Juhan treenissä

Ollaan metästystreenattu Sofin kanssa ja tuntuu että ollaan saavutettu jotain uutta ja ihanaa. Nyt mennään hymyssäsuin kumpikin, Sofi pysyy lähellä ja huiskuttelee hännällään, minä ohjaan kiittäen ja kehuen. Istuminen sujuu, mutta ampuasia on vielä ihan tekemättä. Toisaalta haluan hetken nauttia tästä uudesta rauhasta ja kauniista yhteistyöstä.

Viime viikon Orenius-treenissä koettiin Sofin kanssa ensimmäinen 0-rata. Ei ollut mikään turhan helppo rata, eikä vauhti ollut mitenkään hiljainen, silti saatiin nolla, eräänlainen elämän kohokohta siis :) Sofiahan on todella helppo ohjata, se reagoi nopeasti, on estehakuinen ja lukee rataa hyvin. Mutta tämä ohjaajan tolvana järjestää aina jotain turhaa äksöniä, välillä ei malta, välillä ei saa itseään liikkeelle, vaikka rytmitys on koko homman a ja o. Yleensä en piirrä noita reenarien ratoja, mutta menköön tämän kerran. Siinä on jotain tosi pielessä, mutta jotenkin noin se meni.

Ja vielä pitää pistää koirien lauantaiaamuinen leikki tänne talteen :)

Kanikuuri

Menneen viikon torstaina oltiin taas kaniaitauksessa. Homma alkoi ihan hyvin ja Sofi totteli nopsaan. Mutta nyt edettiin aina kaneille asti ja sepä kuumotti Sofin aika raisuksi. Ensimmäisellä kerralla lähti ihan hulluna perään, mutta onneksi Veeti-veljen isäntä sai kopin Sofista, joka palautettiin ''istu''-vihellyspaikalle. Seurasi kuumia tunteita, sekä se ensimmäinen äänenpäästö näissä metsästysjutuissa :( Toinen peräänjuoksu tapahtui kun päästiin taas näköyhteyteen kanin kanssa, mutta silloin minä sain jotenkin vihellettyä sekä kopattua perään juoksevan koiran, seurasi taas palautus istumaan. Istuttiin ja yritettiin rauhoittua. Onni onnettomuudessa oli että kummastakin peräänjuoksusta koira saatiin saman tien kiinni ja palautettua. Ehkä/toivottavasti se tästä vielä iloksi muuttuu. Heti seuraavana päivänä minä nostin (vahingossa) fasun meidän tievallilta ja olin valmis koppaamaan tilanteeseen syöksyviä koiria, mutta paikalle ja ohi tuli vain Zorro, sillä Sofi istui jo.

Treeniä kaniaitauksessa

Torstaina hain Hyvinkäältä Ullan perheineen, koirista mukaan pääsivät Miina ja Eddie-iskä. Määränpäänä kanitarhatreenit Timon luona Kylmäkoskella. Meille tämä oli ensimmäinen kerta ja ajattelin että luvassa on kuumia tunteita ja tottelemattomuutta, mutta rajatussa tilassa ja hyvässä opastuksessa.

Sofipa yllätti, se teki homman kuten opetettu on. Pienen alkusäätämisen, ohjaajan kalibrointi - mikä on sopiva matka eteen ja sivuille, ja sen koiralle kertomisen, jälkeen homma toimi hyvin. Sofi haki innoissaan ja hyvin, kävi juttujen alla ja näki vaivaa, lisäksi totteli hyvin ja nopeasti. Enkä minäkään kai suuresti mämminyt. Lopputulemana hyvä mieli kummallakin. Kanit jäivät tällä kertaa ylösajamatta, mutta säästetään se seuraavaan kertaan ja edetään maltilla. Meni kuulemma ihan hyvin agilitykoiraksi :)

Aika paljon aksaa

Maanantaina cockereita kouluttamassa, tiistaina oman seuran treenit, keskiviikkona Orenius. Torstaina oli vika ilmoittautuminen Ihahin kakkosiin, missasin sen mutta jälki-ilmosin perjantaina. Järkytyin kun tajusin että heidän kenttänsä on se ahtaan oloinen postimerkki josta ahdistuin kun kävin mittauttamassa Sofin. Mutta kun mietin, mikä on pahinta mitä kakkosissa voi tapahtua, en keksinyt muuta kun nousu kolmosiin ;) Eli sinne siis hyllyjä tekemään. Perjantai oli aksavapaa, lauantaina seuran talkoot, sunnuntaina alueellinen ja myöhemmin vielä seuran naisten kesken opiskeltiin Sagin tulosohjelmaa. Tuleva viikko on samanmoinen hirviö :( ma cockerikouluttamien, ti treenit, ke orenius, to seuran epikset (töihin ja kisaamaan), pe lepopäivä, la kisat ja su Sofin mh-kuvaus.

Orenius oli ihan riittävän vaikea, suurimmaksi osaksi mämmittiin, mutta muutama onnistunut kohtakin oli. Sofi on ruvennut hyppäämään paremmin, enää ei tarvitse rimoja nostella, tosin eihän ne tapissa ole treenatessa.

Alueellinen pidettiin Koivukylän oikein viihtyisällä ruohokentällä. Oli mukavaa nähdä viimein myös muita koirakoita. Aika paljon seurailtiin mitä muut teki, oma sessio oli varmaankin 2 x 10 min. Odotteluajat Sofi oli varjon puolella aidassa kiinni kuten muutkin koirat. Kaiken aikaa huutavien shelttien, bc:n ja muiden joukossa oli rauhassa makoileva ja istuskeleva, hiljainen pieni spanieli :) Treenit meni meidän osalta oikein hyvin, pientä viilaamista toki tuli kotiläksyksi. Parasta oli että pidin Villen ohjaustavasta, sitä opin mielelläni :)

Metästysjuttuja ollaan tehty vähän. Sofi on mielestäni aika hyvällä mallilla tällaisen maallikon koiraksi. Paitsi kun ollaan paikassa jossa oikeasti on/on ollut riistaa, silloin on aika hottia. Noutoja vedestä ja joen vastarannalta ollaan tehty. Mielenkiitoista on ollut että jos koira on vedessä, tai vastarannalla ja vihellä pip pip, niin Sofi katsoo ohjeet ja kun kädellä annan suunna se lähtee tarkkaan sinne. Jokaisella kerralla se on myös löytänyt keppinsä vedestä tai daminsa pöpeliköstä ohjeiden mukaan. Tekee myös hyvin itsenäisen haun vastarannalla.

Zorron kanssa ollaan oltu vain tiistaitreeneissä ja niissäkin mennään vain minien rataa. Vähän ollaan tahkottu kotonakin, mutta on ollut niin kuumat ilmat että olen liikuttanut sitä metsälenkein ja uimalla. En viitsi helteessä aksata kun oppii vaan säästämään itseään, tai osaa sen jo, mutta haluaisin siitä pois. Nyt se pitäisi taas karvata, turkki tukkii sen totaalisesti, mutta kun ei ole aikaa :( Z ja Sofi ovat vaihtaneet Roburin Virbaciin.

Kevään eka metästystreeni

Sofin kanssa metästysreenailtiin pitkästä aikaa :) En harrasta umpihankihyppyyttämistä, ainakaan nuorella koiralla, saavat leikkiä hangessa mielin määrin mutta hommiin en laita. Eipä juuri olla tehty noutoharjoituksiakaan. Sofin osaa kyllä sen mitä tällä erää täytyy ja noudattaminen tekee sitä itsenäisemmäksi ja vie minusta poispäin, nyt haluan sen lähelle ja tarkaksi pillityksen suhteen.

Hanget olivat nyt parahultaiset, niin että mentiin ja kokeiltiin. Seuraaminen paikan päälle sujui hyvin. Alkuun pientä viivettä kääntymisessä kun ehti liian kauas, mutta istumisen kautta onnistui. Kalibroin vähän omaa silmää ja onnistuin helposti pitämään Sofin sopivalla etäisyydellä. Meni ällistyttävän hyvin, tehtiin hakua metsätiellä, koirien ulkoiluttamispaikan parkkiksella ja lopulta jopa tavallisella hiekkatiellä. Sofin halusi olla hyvä, ja oli myös :) Ne muutamat kerrat kun jouduin sanomaan, se otti moitteet hyvin vastaan ja korjasi reagointinopeuttaan. Koiraparkkiksella jouduin sanomaan kahdesti samasta asiasta, mutta lopputulos oli loistava. Istuminen onnasi joka kerta, lähellä ja kaukana. Oli oikein mukavaa, hermot vaan lepäili :)

Jänis ja fasut

Eilen kun käytin koiria aamupissalla, sai Sofi jotain nokkaansa ja lähti patiokumpua kohti. Minä vähän jäädyin enkä osannut sanoa mitään ja koira meni menojaan. Patiokummun takaa alkoi kuulua haukuntaa ja minä olin ihan ihmeissäni sillä eihän Sofi normisti esim fasuille hauku. Pojat ei tajunneet tapahtumista mitään ja sain ne näppärästi vietyä sisälle. Lähdin hakemaan Sofia mutta se tulikin niska- ja perskarvat pystyssä vastaan heti etuovella. Pakko oli lähteä katsomaan mitä ihmettä siellä puutarhassa oli ja pitkältä kummulta löysin aivan älyttömän suuren valkoharmaan jäniksen. Eikä totisesti ollut mikään arkajalka, sille joutui ihan urakalla möykkäämään että se suostui siirtymään naapurin puolelle. Se oli luultavasti sama jänis joka on syönyt meiltä tänä talvena omenapuun, rautatienomenapuun, vadelmat, ruusuja ja tosi monta norjanangervoa, samalla se on ruokkinut koiria pipanoillaan, joita ne alituiseen etsivät ja ahmivat. Nyt sain kauniin kiitoksen ruokinnasta kun jänis ilmeisesti antoi Sofille köniin, tai ainakin se pysyi paikoillaan eikä Sofin saalisvietti päässyt roihahtamaan.

Tänä aamuna 3 komiaa fasukukkoa tepasteli patiokummulla. Tulivat joelta päin ja kävelivät tontin halki häviten naapuriin. Koirat ovat jo pitkään haistelleet joelta päin tulevia tuulahduksia, mutta hysteriaa ei ole ollut lainkaan. Nyt laitoin Sofin liinaan ennen kuin uskalsin ulos, mutta sepä yllätti olemalla aivan tyyni ja rauhallinen. Ei mitään ongelmaa hajuista, jos joutui leikeissään etäämmälle, tuli heti kun kutsuin. Muutenkin Sofi on ollut hyvin rauhallinen, mukava ja hauska, entisaikojen tahdonjuostafasunperässä-levottomuudesta ei ole tietoakaan. Kyllä me vielä metästysnäytetään ;)

Metästysleirillä Urjalassa

Perjantaina pakkasin kaiken valmiiksi, tarkoitus oli lähteä lauantai-aamuna klo 5 ajamaan kohti Urjalaa. Menin ajoissa nukkumaan, Marko jäi sulattelemaan tallin jäätynyttä vesijohtoa. Yhden jälkeen yöllä Marko kömpi nukkumaan ja sanoi että johto on edelleen jäässä ja Saabin lohkolämmitin on vainaa. Hetken sain vielä nukuttua, mutta kolmelta heräsin murehtimaan pakkasmurheita. Esim mitäs jo pyörähdän, menee taju, kukaan ei näe ja jäädytään autoon. Tai jään jaloistani kiinni, puhelin menee rikki, tai ei osu käteen, niin miltä tuntuisi jäätyä kuoliaaksi. Oma osansa oli varmaankin viime päivien ketjukolareilla ja niiden videoilla. Kehittelin loppuyön hienoja selviytymisstrategioita, kuten mihin taskuun pistän kännykän ja ne ihme lämpöjutut jotka aktivoituu ilmasta ja pelastaa meidät. Miten pakkaan Sofin reppuun jos joudutaan kävelemään, mitä otetaan mukaan, ja kaikkea tällaista kätevää. Kun kello tuli viisi, en vaan uskaltanut lähteä ajamaan ja menin takaisin nukkumaan. Pakkasta aamulla oli reilu -28 ja päiväksi luvattu -21.

Vietettiin hauska lauantai kotosalla. Käytiin lenkillä, tehtiin yhdessä ruokaa, sulateltiin se pirun vesiputki ja vielä saunottiin. Illemmalla lähdin ajamaan kohti Urjalaa, perillä olin noin seitsemän aikaan. Jaoin yläkerran huoneen aksakentiltä ulkonäkötutun Sadun kanssa.

Sunnuntai alkoi toko-osuudella, se meni meiltä hienosti, Sofi oli nopea ja tottelevainen. Lähdettiin ajamaan hakupaikalle, se oli samassa paikassa kuin vuosi sitten, silloin oli vain katsomassa ilman koiraa. Ensimmäiset tekivät hakuosuuttaan ja me mentiin vähän harjoitusäkseeraamaan metsän puolelle. Siellä oli paljon eläinten jälkiä, kun siinä oli ruokintapaikka vieressä. Sofi vallan hullaantui ja juoksemiseksihan se meni, lopulta olin jopa yksinäni muutaman minuutin.

Meidän ensimmäinen haku+lintu oli vähän niin ja näin... pöhköä ohjausta, kuritonta hakua, lopulta linnulla ja siitä paukkunouto. Mutta Tuomo pysyi rauhallisena ja korjattiin mitä pystyttiin. Sofi haettiin linnulta, käskin sen istumaan ja hain itse sen penteleen linnun (eihän se linnun vika ollut, raukka parka). Kehuin koiran istumisesta ja poistuttiin paikalta ei niin tyylikkäästi hakukuviolla päinvastaiseen suuntaan.

Käytiin kaffella ja palattiin hakuilemaan toinen lintu. Sofi oli paremmin kuulolla, pidin sen väkisin lähellä, vaadin käteen ja päästin irti, ohjasin ihan aksana ja se toimi. Kun Sofi pysyi lähellä pääsin jopa puuttumaan ylösajoon. Linnulla Sofi pyllähti kauniisti istumaan, no varmasti, kun mamma vähän perskarvoista avitti. Hain linnun itse ja poistuttiin taas ei ihan tyylikkäästi hakukuviolla.

Mentiin yksikseen hakuharjoittelemaan ja kun heti ensimmäisestä tottelemattomuudesta vähän kurmootin niin johan rupes Sofi pelittämään. Tehtiin hakua pitkin poikin, koira totteli ja hyvin meni. Se toinen päivä perään olisi ollut ehdottomasti hyvä juttu, se ei nyt vaan onnannut niin.

Eteenlähetyksiä

Suorin vartaloin mätkähdyksen seurauksena pään ripustukset kärsi. Jo to illalla kaula ja etujänteistö + lihaksisto oli tosi kipeänä. Yöllä tuntui että jos halusi päätän kääntää niin se oli käsin käännettävä. Perjantaina en olisi koko päivää jaksanut pitää pollikkaa pystyssä ja autossa se täytyi tukea niskatukeen kun kaula + rinnuslihakset oli niin kipeänä.

Kaikesta huolimatta pe iltana mentiin Sofin kanssa Hyvinkäälle aksaamaan. Heini teki valmennus-kotiläksyjään ja mentiin rataa ohjaten pelkästään takaaleikkauksin ja myöhemmin samasta aihiosta valssaten. Meillä ei mennyt liian hyvin, mutta iloisiakin asioita oli esim kepit.

La aamuna Sofin kanssa mettään. Lunta oli jo paljon, mutta hakua treenattiin kanipallon avulla, mielestäni meni aikas hyvin. Lopuksi heittelin kanipalloa hankeen, vähän niin kuin markkeerausmuistin aktivoimiseksi. Yhden kerran pallo ei ottanut löytyäkseen ja kutsuin Sofin pois, se ei luoksetuloa totellut ja lähdin juoksemaan. Sofi lähti heti perään, mutta yritti karata takaisin työmaalleen. Siinä tohinassa vihelsin sen istumaan, ja se istui, jippii! Muuten meillä meni oikein hyvin. Kotimatkalla erään pellon halki menevällä suoralla uralla tehtiin muutama eteenlähetys. Siinä kulkiessamme jätettiin polulle kanipallo, kuljettiin kotva eteenpäin, käännyttiin ja lähetin Sofin eteenkäskyllä noutamaan. Pari kertaa tehtiin näin ja onnistui hyvin, kolmannella kerralla matka oli pidempi ja Sofi ei edennyt tarpeeksi kauas. Vihelsin sen sinne istumaan ja lähetin uudelleen eteen, Sofi kääntyi taitavasti ja lähti eteenpäin. Sitten taas usko loppui ja se jäi paikoilleen etsiskelemään, vihelsin taas istumaan  ja lähetin uudelleen eteen, nyt löytyi pallokin. Taitava ja ihana tyttönen :)

La olivat serkkukoirat Jakke, Nappi ja Papana kylässä. Voi sitä riekkumista ja erilaisen eritteiden määrää, urosserkut olivat aika sekaisin Sofin ihanasta hajusta. Lopuksi ehdittiin vielä lumiseen metsään lenkille.

Hevonpeelenkki

Pe iltana Sofin, Zorron ja Hertan kanssa treenailtiin aksaa Hyvinkäällä. Pidettiin mukavat ja vauhdikaat treenit ja ratkottiin kaikenlaisia aksaongelmia mitä lähiajat ovat mukanaan tuoneet. Niitähän sentään riitti. Käännöksiä harjoiteltiin kovasti. Koirat olivat ihan loistavia.

La aamuna metästyharkattiin Sofin kanssa. Oltiin vanhassa paikassa missä muinoin jo yritin peltohakua, mutta Sofi turhautuneena jätti minut hakuilemaan itekseen. Nyt ei tullut keskaria eikä hatkoja :) Hakuitiin ensin pellolla, haluaisin että lopputulema olisi se että pistän pillin ja kädet taskuun, ja koira tekee kunnes toisin sanotaan. Hakuiltiin ensi pellolla ja sitten metsässä, mutta siellä oli niin paljon konkeloita etten oikein viihtynyt. Lopuksi taas peltoa.

Kiitokseksi hyvästä työstä päästin Sofin vapaaksi, eikä ollut mitään ongelmaa lähellä pysymiseen. Sofi pörräs ympäriinsä omia juttujaan, mutta pysähtyi välillä katsomaan olisko mammalla ohjeita. Käppäiltiin metsätietä ja Sofi otti hevonläjästä ison puolijäisen palleroisen. Kuljetteli sitä aarteenaan ja pysähtyi aina välillä syömään. Päätin kokeilla auktoriteettiani, kun Sofi katsahti minuun levitin käteni luoksetuon merkiksi. Hetpaikalla Sofi läksi, nappas hevonpaskan suuhunsa ja toi sen minulle :) Entisellä hevostytöllä ei ollut mitään ongelmaa ottaa hevonpeetä kätee, kun taas linnun ottamisessa on. Mukava, rento reeni, kumpikin tultiin tyytyväisenä kotiin.

Lenkeillä ollaan opeteltu olemaan innostumatta kaiken maailman turhista hajuista, siis niistä Sofin ilmavainuista jotka tekevät minut hulluksi. Ollaan opeteltu hylkäämään niitä, parempaa kohti ollaan selvästi menossa.

Jos katsoo taaksepäin Sofin ensimmäistä vuotta, on vauhti ollut suorastaan hirmuinen. Yhdessä vuodessa se on kasvanut pennusta isoksi koiraksi. Opiskellut lauman elintavat ja käyttäytymissäännöt koirien sekä ihmisten suhteen. Kokenut kasvumyrskyt, sekä narttukoiran hormonimyrskyt. Opiskellut kaksi koiranvirkaa, aksan sekä ihmisen kanssa metästyksen.

Hyvä vuoden avaus

Ihan vuoden alkuun Masi, vanha jäärä ja perkuleenmoinen trimmattava, päätti että no olkoon ei hän enää jaksa pitää trimmishowtaan. Liian harvoin tulee sitä trimmailtua, sattuneista syistä, mutta nyt oli jo pakko. Sepä oli täysin rento jätkä, ei minkäänlaista ääntä, potkimista, rimpuilua, ei edes pientä nykimistä vaikka ajelin tassuja. Kynnet menivät samalla hyvällä mielellä. Olin ihan ällistynyt, mutta hyvä näin :)

Tiistaina oltiin CB-treeneissä. Surkee minä, koirat parempia. Zorrolla huonot haralleirtoomiset, niitä pitää treenata lisää, Sofilla paremmat. Sofia pitää vähän valvoa, rupeaa kuumumaan liiaksi.

Torstaina ekaa kertaa Ojangon uudessa hallissa, valitsin koiraksi Sofin kun me vaan tarvitaan enemmän treeniä. Treenitilanne oli kaoottinen, ei sellainen missä haluan olla mukana, mutta eiköhän se aikanaan selkene. Osaksi siksi meillä meni kunnolla plörinäksi, kuumu ohjaaja ja kuumu koira. Radan reunalla opiskeltiin sentään ''kisarengasta'' joka näyttää vähän erilaiselta (helpompi tehdä väärin) kuin mitä kotona tai seuralla on. Halli oli hyvä.

Perjantaina aamulla lähdettiin Sofin kanssa F-metsään siihen samaan ruokintapaikkaan. Siirtyminen sinne hihnassa ja kävelle oli siisti, vetämätön ja rauhallinen. Metsätiellä laskin irti ja sanoin pissalle, Sofi pysyi ihan lähellä ja pissasi, huikkasin vielä että teeppä kakka, Sofi teki, pyysin luokse ja pistin kiinni. Siististi, hallitusti ja hyvällä mielellä. Siirryttiin hakupaikalle, koira irti ja aloitettiin haku. Ekalla kerralla kääntyi hyvin pillistä, tokalla ei kääntynyt, kutsuin sen luokse (tuli, ei näyttänyt keskaria kuten tavallisesti) ja pidettiin pienet lähisulkeiset hyvällä mielellä. Aha, sanoi Sofi ja loppuaika meni tyylikkäästi niin että Sofi vastasi jokaiseen pillitykseen välittömästi. Ei tehty pitkän pitkää pätkää, kun halusin meille kummallekin onnistumisen. Kotiin käppäiltiin tyylikkäästi. Vitsit että oli hienoa!

Joulu ja uusi vuosi

Järvenpää tarjosi ilotulituksen jo klo 19

Perjantai-iltana reenailtiin ainoina, mutta vaihteeksi kummankin koiran kanssa Hyvinkäällä. Hyvä treeni Sofille joka kehittelee lähtöongelmaa, ei vaan mukamas voi pysyä paikoillaan. Haahuilusta joutui seinälle, haahus silti ja ''ongelma'' jatkuu edelleen. En aio tuohon kovasti reagoida, se nyt vaan on siinä vaiheessa että tämäkin täytyy elää. Aksaaminen ja kontaktit kuitenkin ihan huippuhienoa ja intoa liki liikaakin. Zorro tietysti taas loistava.

Aattoilta vietettiin Ullan ja Timon herkkujen ääressä Porvoossa, isä ja Kirsti olivat myös, sekä Sanna ja Joni. Meiltä oli kaikki tytöt ja koirat. Minulle Pukki toi uuden sini-valkoisen putken. Ihan itse järkkäsin, sen piti osua jo synttäreille mutta Englannista on ilmeisen pitkä matka. Markolle Pukki toi trukkipiikit.

Tiistaina sain ostettua Sofillekin CB-treenit. Myrsky oli vienyt puolet hallin katosta, peltejä oli pitkin pihoja. Jäljelle jääneet kattopellit paukkuivat tuulessa ja alusmuovin riekaleet lepattivat ja räiskähtelivät katossa. Osa joutui jättämään treenaamisen väliin, koska eivät halunneet koiriaan säikyttää. Mutta minullahan on metästysrotuiset koirat, niiden ei paukkeesta ja lepatuksesta pidä välittää, eikä ne mitään huomiota mokomaan kiinnittäneetkään :)

Z meni ensin, alussa oli minulle vaikeaa tiukkaa valssia. Kepit oli radan toisessa päässä, muurin, renkaan ja parin hypyn kautta piti päästä toiselle puolelle hallia, tarkasti kääntävään takaaleikkaukseen ja osua neljästä putkenpäästä oikeaan. Z oli tietysti helppo, kun se tekee itsenäiset kepit ja pääsin juoksemaan karkuun. Se on myös hyvin rataa lukeva ja kiltisti hyppi kaikki hypyt välistä, vaikken juoksukiireiltäni ehtinyt niitä sanomaankaan. Osuminen oikeaan putkenpäähän oli silti vaikeaa, takaaleikkauksen paikkaa jouduin hakemaan, mutta juokseminen oli hauskaa. Kaikista ihanin asia oli kuitenkin kolme perättäistä takaakiertoa jotka opin tekemään sokkareilla, se oli ihan huippua ja niin kaunista.

Sofilla tehtiin hieno alkupää, siis lopulta. Kepille löysi pienestä hapuilusta huolimatta, mutta keppien jälkeinen elämä meillä ei onnistunut. Sofia en voinut jättää itsekseen kepittämään, juoksusuora oli liian nopea ja renkaan osumatarkkuus vielä huono. Sillä ei vielä riitä omatoimisuus ja itsevarmuus jäädä itsekseen rataa suorittamaan. Mutta muuten oikein hyvin, aa oli lopussa ja tehtiin sekin, kontaktit oikein hyvät.

Perjantaina metsästeltiin aamupäivällä Forsbergin metsässä (ap metsästystä, sen perään metsälenkki ja illalla aksaatia). Oltiin paikassa jossa oli joku ruokinta, iso hirvenluukin siellä makoili ja hajuissa varmasti löytyi. Alkuun meni melko hyvin, mutta sitten Sofilla keitti ja se otti hatkat. Meikä kuusen sisään piiloon ja odottelemaan. Vähänkö tunsin itseni tyhmäksi. Sofi kierteli ympärillä ja kävi lähellä, se tasan tiesi missä mamma on. Kävi pitämässä omaa hauskaa ja tuli taas tarkistamaan että onhan mamma vielä kuusessa, taisi hirnua naurusta koko koira. Pakkohan minun oli kerätä ylpeyteni rippeet ja tulla esiin, sitten taas yritettiin yhteistyötä. Seuraavan kerran kun se jätti tottelematta kääntymiskäskyäni minulla meni jo hermo ja muutuin lennosta King Kongiksi. Otin kuusenkarahkan ja huusi kuin hyeena ja ajoin Sofin niin sanotusti helvataan. Kaameasti sadatellen marssin pyörälle ja lähdin ajamaan pois. Yhden mutkan taakse jäin väijyyn odottelemaan. Hämmentynyt Sofi tuli laukalla perässä, hyökkäsin uudestaan ja ajoin sen tiehensä (pois laumasta). Kurkkasi taas mitä se tekee, Sofi istua törötti tiellä. Annoin sen istua ja miettiä kotvan, sitten kutsuin sen luokseni, mitään en puhunut ja seurautin samaan paikkaan mistä episodi alkoi. Johan pentele toimi, kaiken kuuli ja osasi.

Minulla on siis kaksi harrastuskoiraa jotka toimivat parhaiten sen jälkeen kun olen suuttunut kunnolla. Mitä tähän sanoisi joku kallonkutistaja? Olenko normaalisti ihan liian kiltti ihminen joka vain toivoo, että kaikki menisi hyvin?

Ei kun ihan oikeasti, tuo Sofi-tyttyönen on vasta vuosi ja kaksi kuukautta. Se osaa jo mahdottoman paljon erilaisia asioita ja siinä on hirmuisesti tekemisen iloa. Minulla on sellainen tuntu että siitä tulee ihan pirun hyvä koira kunhan tässä vielä esim vuosi mennään eteenpäin.

Nyt me vietellään vuodenvaihdetta. Koirat eivät ole poksunnasta moksiskaan, Sofilla oli ehkä normaalia enemmän askaa mammalle kun käytiin ulkona, onneksi sillä on esimerkillisen relat koirakaverit. Skumppapullo on avattuna ja lapset maailmalla. Olisin halunnut juhlia Sofin terveystuloksia mutta niitä ei ole meille vielä suotu.

Jotain kivaakin välillä

Sofin eka nollarata (vähän pidempi harjoitusrata kisanomaisesti) tapahtui perjantai-iltana Hyvinkäällä. Rata oli ihan simppeli ja suoritettiin se pari kertaan muuten oikein, mutta rimat lensivät taas pitkin poikin. Vikaan kertaan hain koiran seinästä ja ohjasin ihan tyynesti ja jopa rauhoittelin Sofia matkan aikana. Syy tähän oli se ikävyys että Sofi haukkui mennessään :( Se piti sellaista kimakkaa ajohaukkua ja ääntelyä, ei kaiken aikaa, mutta kuitenkin. Tällä rauhoitteluasenteella saatiin rimatkin pysymään, vauhtiin sillä ei tuntunut olevan vaikutusta, Sofi juoksee kybällä. Viitoskepit ohjasin oikealla kädellä, loppuun tein persjätön. Tämä harjoitus oli mm-kisojen jälkimaininkeja sikäli että kepit päättyivät vähän kuin seinään (putkeen). Kisoissa monet olivat jättäneet kepit kesken, Sofi ei ''seinään'' reagoinut. Ikää nyt vuosi ja kaksi kuukautta.

Tiistaina aksattiin kummankin kanssa Ninan rataa ja mulla oli mahdottoman hienot koirat sielläkin. Keskiviikona Sofin sisuksiin kurkattiin Mäntsälässä, nyt odottelen kärsimättömästi lonkka- ja kyynärtuloksia. Vasemmasta polvesta sai ykkösen, oikea meni nollana. Ilmoitin Sofin Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssille, kurssi on viikonlopun pituinen joskus helmikuussa.

Sofin kanssa ollaan vietetty jääkautta, josko siihen saatais vähän tolkkua. Tänään metästysharkattiin Haukkiksessa. Aika hyvä alku, sitten vähän uppiniskaisuutta, ei jättänyt turhuuksia (ehkä myyrän haju), ei totellut pilliä, siis minua! No mitä siihen sanoo tai tekee? Katselin kun se touhusi karkuteillä, päätin että en suutu, en sano ei, enkä kiroile. Juoksin pari kertaa karkuun, koira tuli perässä, mutta ei se tuntunut hyvältä. Odotin että koira rauhoittui, en jahdannut yhtään. Kun Sofi tuli, nostin sen tyynesti samaan paikkaan mistä oli lähtenyt, vihelsin istumaan ja hetken kuluttua luoksetulon. Näin tehtiin kolmasti. Yhtäkkiä minulle tuli ihan aksatunne, siis se että jokaista liikettäni tarkkaillaan ja niihin välittömästi reagoidaan. Meni tosi hyvin, vähän kun vinkkasin niin Sofi kääntyi, istui ja tuli luokse. Jos (toivottavasti) tästä tulee joku käännekohta, tiedän ainakin hetken ja tunteen miten se tapahtui. Ja nyt kun olen sen kirjoittanut, jopa muistan.

Ihmettelen itseäni, jo kaksi päivää täysin tyynenä tuon koiran kanssa :)

Koira irti, karussa ja ei.

Sofi on ollut nyt pitkään kiinni ulkoillessaan. Jossain vaiheessa säälin sitä ja päästin sen pihalla juoksemaan ja leikkimään Zorron kanssa. Se nosti nenunsa ilmaan ja nuuhkaisi, sitten se tiesikin minne mennä ja meni myös, huudoistani välittämättä. Naapurin niittämättömästä pellosta rupesi nousemaan fasuja, niitä oli siellä muutamassa eri kohdassa. Minä katselin ja yritin pysyä tyynenä, noo ainakaan ei verisuoni katkennut päästä.

Muutama päivä tästä ja alkoi kummallinen rauhoittuminen. En keksi syytä, mutta ainakin ruoka on vaihtunut niukempaan Roburiin. Maanantaina uskalsin yrittää hakua irtokoiralla!! Mentiin Haukkikseen kun siellä on sopiva pelto eikä lainkaan lintuja, mitä nyt oikeita vesilintuja kesällä. Ensimmäisellä etsi-käskyllä Sofi karkasi, toisella myös, meikä pinkoi karkuun ja koira tuli onneksi perässä. Otin sen hihnaan ja tehtiin ihan pienesti hakua, niin että palkkasin aina kun meni editseni. Pysäytin, otin hihnan pois ja jatkettiin. Nyt menikin hyvin, tätä me tehtiin kotva, koira haki ja minä palkkailin. Hihnakin hukkui, en uskaltanut herkkää hetkeä niin vähäpätöisellä asialla pilata ja tultiin pois onnellisina, kumpikin.

Koirien vaihto kotona ja poikien kanssa metsään. Zorro kävi sen piuhankin etsimässä, sillä ei mennyt siihen kuin tovi, se on piuhannoutajaspesialisti. Ylppärijuhlissa Porvoossa käytiin samana päivänä. Siskon tyttäret, eli tädin mussukat saivat valkolakkinsa :D

Itsenäisyyspäivänä touhuttiin Sofin kanssa uudestaan metsästystä, nyt meni heti hyvin, tosin ilman palkkaa en uskaltanut edes yrittää. Haluan sen käyvän lähellä ja irtoavan vain sivuille ja sinnekin hallitusti. Ollaan päästy takaisin kesäiseen hakukuntoon, eikä koira ole enää niin levoton ja valmiina karkaamaan hajujen perään. Toivo heräilee.

Illalla häärättiin agia kummankin kanssa. Zor meni hienosti. Sofista opittiin uutta, tai no miten sen nyt ottaa. Se juoksi putken ja hypyn ohi, niitä ei vaan ollut sille olemassa, se ei nähnyt muuta kuin minut. Kouluttaja joka on kokenut tyyppi, sanoi että kun juoksen se katsoo hullaantuneena jalkojani ja juoksee esteiden ohi. No kiva, hullaantunut koira, metsässä ja kentällä :D

Keskiviikkona jäisen iltalenkin jälkeen huolestuin kun Sofi mielestäni ontui vasenta etujalkaansa. Mitään en siitä löytänyt ja aamulla käveli taas normaalisti. Viikon verran Sofi on ulkoillut pihalla irti, ihan kuin normikoirat :)

Metästystreeniä + agia

Kiistaton todiste, Sofi istuu :)

kuva Akane Miura

Lauantaina harjoiteltiin riistatilanteita Pornaisissa. Fasuja oli ostettuna kaksi ja paikan ehdoton etu, sijainnin lisäksi, oli lintuheitin. Se oli pieni häkintapainen joka tyrkkäsi linnut suoraan ylös siivilleen, lisäksi linnut pysyivät siinä kiltisti paikoillaan. Paikalla oli monta tuttua ja päivä oli hieno vaikkakin kylmä. Täytynee siis käydä varustekaupassa.

Sofille tehtiin pientä hauntynkää liinassa kohti lintua, kakkoslinnulla se näyttikin lopulta jo joltain. Fasuille istui ja minä olin noutaja, Sofin tehtävänä oli pitää peffaa paikoillaan. Lisäksi Sami piti minulle pienet hakusulkeiset, kritisoi tekemisiäni ja yritti karsia hieman vikojani, tämäkin oli hieno juttu. Lisäksi yritin tympäänyttää Sofia lintuihin istuttamalla sitä viiriäishäkin viekussa, Sofi olis kyllä halunnut kimppuun.

Nyt juuri olen tulossa Rannikkoreeneistä. Reisilihakset on huutaneet hoosiannaa jo viime viikosta, olen kipeä mutta tyytyväinen. Tänään juostiin taas kenttää päästä päähän, oli leijeröintiä kepeille ja kaikkea mukavaa. Z oli oma ihana itsensä, kouluttaja sanoi että siinä on koira jolla on hyvä estevarmuus ja radanlukutaito. Oli ihan sama pistinkö takaakiertoon työntämällä vai poispäinkäännöksellä kaikki toimi. Leijeröinti sujui, kepit löytyi putkensuuhässäkästä ja Z kesti kepeillä vaikka itse juoksin karkuun. Sofille en saanut tänään ostettua mitään, mutta muutama treeni silläkin on ensi viikosta lähtien.

Viime sunnuntaina cockereiden agilitytoimikunta Sanna, Susanna ja minä jotenkin siihen liitettynä (mielipiteineni ei muuten), kokoontui meillä. Rouvilla oli homma hallussa, minä huolehdin kaffesta. Illalla kävin kouluttamassa cockereiden jatkoryhmää, olivat hyviä, tulin oikein iloiseksi :) Koulutukset kurssia varten on nyt kasassa.

Iloista puheenollen, Masilta jätettiin päälääke pois :) En tiedä johtuuko kastroinnista vai mistä, mutta se on ollut hyvin luottavainen ja positiivinen elämänsä suhteen, ja sen hermo pitää. Koko perhe nautitaan suuresti Masin masimaisesta (se on Persoona) seurasta <3

Ja aksaakin välillä ;)

Kaikenlaista aksatouhua on touhuiltu. CB-treeneissä on oltu, edellisellä viikolla oli Nina ja viime tiistaina Timo. Kummallakin kerralla hihkuin onnesta, oli niin kivat radat. Raivostuttavaa vaan että vaikka kouluttaja vaihtuu, tulee aina samat nootit jokaisen suusta, ne minun perhanan käännökset :( Sofillekin sain ostettua pari peruutuspaikkaa ja se teki juurikin nämä Ninan ja Timon radat. Ai kun meni hienosti, eritoten yksi keppileijeröinti jäi mieleen, sen jälkeistä rataa en noin nopealla/kokemattomalla (näppärästi laitettu koiran syyksi) koiralla osannut, Zorrolla meni hyvin. Ajattelin kuitenkin oppia.

Perjantait reenailtiin Sofin kanssa Heinin ohjauksessa Hyvinkäällä. Parina viime keskiviikkona ollaan treenailtu myös Maran porukoissa. Viime viikon rata oli aika namu, kiva oli lähetellä noin irtoovia koiria putkeen ja takaakiertoon. Viime viikon Mara-reeneissä jouduin jättämään Sofin autoon (onneksi Toyota) kun juoksin Zorron kanssa. Sofi pisti hösseliksi ja tuhosi auton kentänpuoleiset ovet. Onneksi meidän autot ovat vanhoja ja niiden ainoa arvo on ns. käyttöarvo joka ei noin ''vähästä'' alennu. Jo seuraavana päivänä isä liimasi kankaat paikoilleen ja kuorrutti revityt muoviverhoilut jeesusteipillä. Saas nähdä mitä helteellä tapahtuu, sulaako teipin liima ällöksi.

Viime viikonloppuna puutarhahommien, reenaamisen ja metsälenkin jälkeen sain päähäni tehdä Sofin kanssa videon meidän tämän hetken aksaosaamisesta. Kuten videolta näkyy, ei toi ohjaajantolvana osaa alkuunkaan kääntää koiraa (2. hyppy, valssi). Radan teemana voisi pitää paria putken variaatiota. Eli koira tulee aina samalle puolelle mistä lähetettiin, periaatteessa juoksee eteenpäin mutta katsoo/kuuntelee ohjeet, ja kun mennään uudelleen putkijarrulla, pitääkin kääntyä heti. Nämä meni mielestäni hyvin, mutta ei tarkoita että nyt Sofi osaa. En viitsi analyseerata enempää, mutta on siinä ne minun tyyppivikani: huonot käännökset, luvattoman piiitkät haltuunotot ja muut sähläykset. Koira meni paremmin :D

Metästyshommista vielä. Kokeilin taannoin ohjausta pihalla, mutta Sofilla nousi heti kuono ilmaan, se villiintyi ja kadotti yhteistyökykynsä. Päätin taannuttaa sen pennuksi ja me pillitetään nykyään ruokakupilla. Syötän sen ulos niin että tällään kupin maahan taakseni, sitten mennään ihan pienesti ja pillitän käännökset, istumiset ja luoksetulot. Lähellä täytyy olla, edessä sekä sivuilla ja istua nätisti, sitten vasta pääsee syömään. Ei tehdä tätäkään joka päivä, mutta toisinaan. Pari fasua käytiin ylösajamassa omassa pihassa, koira oli kiinni, pillitin sen istumaan ja vaadin rauhallisuutta. Sitten vaan ''hyvä'' ja lähdettiin pois, eikä oltu yhtään kiinnostuneita mokomasta siivekkäästä.