Kepit on nyt tajuttu, tai ohjurit, samapa tuo. Eilen alettiin ohjuritreeni, ehdin välissä jo epätoivoistua, kun olen siinä niin nopea. Sofi totes lopulta että onpa pikkusieluista hommaa, kun ei saa yli hyppiä eikä toisaalta alikaan mennä, et pitää sit vaan mennä oikein. Nyt sujuu kuudella kepillä ja oikealla kädellä. Ikää Sofilla nyt viisi ja puoli kuukautta. Tehtiin myös keinua muutaman kerran. Lumi keinun olla on sulanut taas lisää, eli keinu heilahtaa enemmän. Tätä joutuu nyt päivittäin veivaamaan ettei Sofi huomaa eroa. Myös puomia tehtiin muutama kerta, luvalla sai lähteä, hienon ja rauhallisen haran teki loppuun, jossa olin nameineni vastassa.
Pilliä käyteltiin myös tänään. Teen niin että vihellän Sofin istumaan ja heti kun pepa koskee maata heitän namin maahan Sofin lähelle. Seuraa rauhallista kehumista ja silmiin tuijotusta, paikkaakin voin vaihdella, vapaalla saa sen namin. Noutotouhuihin ei olla nameja sotkettu. Pari siksak-metsätysjuttua tehtiin myös, mutta meidän piha on nyt niin liukas etten viitsinyt siinä kovin urheilla. Pihan ainoa hiekkakohta onkin, kappas vaan, keppien alla.
Viikonlopun pääprojekti oli kuitenkin Masin karvaaminen. Sen piti hoitua jo eilen, mutta jouduinkin naapuriin puutarhajutuissa ja siinä meni aikaa. Karvaaminen siirtyi siis sunnuntaille. Koko touhu alettiin koiran väsyttämisellä, ensin reilu tunti tonkimista pihamaalla (tehtiin vesinoroja ja pihankuivatusta), heti perään reilu tunti metsälenkillä. Kaikista uuvuttavinta oli kuitenkin pesu, siinä Masi sähläsi ja poltteli hermojaan ihan kunnolla. Seurasi kuivattelua ja hetki lepoa. Sitten ylimääräinen ruoka, itse aisassa kummallekin, sillä verensokerin pitää olla kunnossa ennen Masin kanssa painimista. Alkuun Masi olikin aika rento ja kaikki tuntui sujuvan, mutta toinen etutassu oli sille ihan mahoton juttu. Kolme se antoi tehdä asiallisesti, mutta neljäs oli sitten jo liikaa. Yritin ensin hyvällä, mutta ei siitä mitään tullut. Hermohan mulla meni sitten ihan kunnolla. Kun joka väliin huusin, uhkasin ja kirosin niin koirakin toimi paremmin. On se niin ihmettä, että vaikka kuinka petaa rauhallisen ja mukavan hetken, niin lopulta joutuu hulluna räyhäämään että homma sujuu. Minusta ei ole yhtään hauskaa olla aivan helvatin vihainen. No, se tuli siis pestyä, karvattua ja kynnet leikattua.
Sofi nyt viisi ja puoli kuukautta, 37 cm ja 9 kg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti