Tokoilua

Marko on työreissulla joten päätin ottaa myös Zorron tokotreeneihin, Masi jäi Kaisan iloksi kotiin. Zorro on viimeksi tokoillut muistaaksen reilu vuosi sitten, mutta hyvin se muisti. Mentiin ryhmään nimeltä kotitottis, siinä oli vain kaksi muuta koiraa. Alkuun oli hieman seuraamista, se meni aika hyvin. Vähän Z pyrki edistämään, mutta kun järjestin sen siitä kiipeliin niin se korjasi tilanteen. Myös oli hieman muualle katselua, mutta siitäkin se jäi heti kiinni kun ei nähnyt kääntymismerkkiäni (katse tulevaan suuntaan). Mutta ihan hyvin ekaksi kerraksi, oltiinhan vaan tokoiluun totuttelemassa ja eihän se mikään kone ole. Ruutuun lähetystä namialustalle tehtiin myös. Tätä ollaan tehty viimeksi pari vuotta sitten cockerileirillä. Ekalla kerralla meni hyvin ruutuun ja komensin kaukokäskyllä maahan. Tokalla ja kolmannella kerralla meni hyvin ruutuun ja tarjosi itse maahanmenoa.

Oman esineen (siis sen puutikun) noutoa ei olla tehty ikinä. Heti treenien alkuun minulle oli tuotu pieni riman pätkä taskuun laitettavaksi. Kun muut rupesivat tekemään niitä (tunnistus-?) noutoja, minulle sanottiin että keksi käsky, heitä kapula ja laita koira noutoon. Minä seisoin koira perusasennossa ja valmistauduin tekemään niin. Samaan aikaan kouluttaja kävi kippaamassa kapulaläjän ämpäristä maahan ja haki siihen viereen toisen koirakon oman kapulan. Minä heitin Zorrolle meidän oman ja sanoin etsi oma, mutta Zor oli lukinnut sen kapulaläjän ja juoksi sinne. Mutta eipä ottanut sieltä mitään vaan juoksi  meidän omalle kapulalle ja toi sen hienosti. Kappas vaan, se meni ja oppi ihan kerta laakista oikean tominnon. Seuraavaksi kouluttaja vei meidän oman kapulan sen läjän viereen ja käskyllä oma Zorro kävi valkkaamassa omansa ja toi sen. Kauneusvirheenä oli kuitenkin Zorron tapa pureksia kapulaa, sitä kun ei ole opetettu siitä pois. Oppis se senkin helposti, nero kun on :D

Sitten tuli Sofin vuoro. Tämä oli meidän ensimmäinen pentutottiksen jälkeinen treenikerta ja ryhmä oli jatko alkeet. Ensin leikittiin ja tehtiin perusasentoa. Noutoja oli myös, niille muille annettiin puinen noutokapula, mutta minä en sitä ottanut, täytyy nyt ensin vähän miettiä mitä tekee. Jos ruvetaan joskus noutokapulajuttuihin täytyy ensin opettaa sen pitäminen. Minä siis heitin hanskan rämää, samaa joka oli meillä leluna. Perusasennosta heitin ja lähetin noutoon, Sofi meni hienosti, luovutus oli edessä. Tätäkin täytyy vähän miettiä, että mitähän sitä tekis ja mihin haluan luovutuksen. No tuskinpa sekoan tokoon tämän syvemmin, mutta tokotreeneissä kun oltiin Sofi sai noutamisesta namipalkan. Tein myös niin että jätin koiran perusasentoon, kuljin n. 5 m eteenpäin ja heitin hanskan sieltä, palasin koiran luo ja lähetin noutoon. Seuraamista tehtiin kahdessa eri suuntiin menevässä kehässä. Me oltiin ulkokehässä eikä me seuraamista vielä osata, mutta meni kyllä tosi hyvin. Hienosti Sofi jaksoi keskittyä minuun vaikka koiria tuli koko ajan vastaan, tai ei oikeastaan minuun vaan namiin.  Myös oli liikkeestä maahanmenoa, tätä ei oltu tehty koskaan, mutta opitaan kyllä. Ensimmäisen kerran tehtiin myös täyskäännöstä ja hyvin meni, mulla oli vaan väärä hihna ja onnistuin lähinnä solmimaan sillä jalkani yhteen.

Sofi on oikein innokas ja keskittymiskykyinen oppilas. Se ei väsy, eikä kyllästy. Se jaksaa napottaa silmiin ja sen kontaktin pito on todella hyvää. Mulla on tästä tosi hyvä kutina. Kiva kun on näin erinomaiset koirat!

Jälkihoitoa + agia

Masin haavoja putsaillaan säännöllisesti. Huulet hieman haiskahtaa vaikka ne putsataan monta kertaa päivässä. Pallittomuusalueella on kaikki hyvin. Kuuppa on päässä aina kun Masi on yksin sekä yöajat, mutta muuten Masi saa olla ilman mokomaa. Vaikkakin Masi tuntuu peräti nauttivan omasta yksiöstään, paitsi silloin kun Sofi tunkee ja änkee itsensä samaan ämpäriin, se kun ei henkilökohtaista aluetta kunnioita. Masi taas haluaisi olla mieluummin rauhassa, mutta on niin kiltti ettei pysty tarpeeksi napakasti sanomaan.

Zorron kanssa oltiin ti seuran harkoissa jossa oli extrakouluttajana Nina Frantsi. Olikin ihan hyvä. Lähtö oli meillä taas ihan puuroa, mutta ymmärtäähän sen kun koiralla on jähmeät 100 kg vastassa. Niistä minun kuljetusvalsseista oli taas puhe. Itse sanoisin niitä valuvalsseiksi, koska omakätisesti valutan koiraa vaikka tiukkaa kurvia olisi tarkoitus tehdä. Tästä on ollut puhe aiemminkin. Muuten meni aika jees, kun en ole nipo enkä aina jaksa haukkua itseäni. Sofi ei päässyt mukaan kun halusin keskittyä rauhassa. Muutenkaan Sofi ei ole agia tehnyt, sillä haluan sen pysyvän terveenä. Kepit jätin siihen kun se vähän jo tajusi. Keinua ei olla tehty pehmentävän lumen lähdettyä. Hyppyjä jos joskus tehdään niin rima on suurin piirtein maassa. Putkea tehdään, myös kontakteja harjoitellaan meidän pikku puomilla. Aata Sofi ei ole kiivennyt koskaan, mutta muutaman kerran on töröttänyt aan kontaktilla.

Myrkyt on ostettu, mutta en ole niitä vielä laittanut. En halua Masia nyt myrkyttää kun sillä on noita lääkkeitä niin tuhottamasti. Madotuksen ajattelin tehdä kaikille samaan aikaan. Expotit laitan kun Zor pääsee tämän viikon kisoistaan. Niin, kisoihin mennään ensin to Orimattilaan ja la Jäkeen. En odota mitään hyvää meidän osalta, hyvä jos minulla henki kulkee kun on ollut tätä kröhää. Orimattilassa pääsen näkemään ekaa kertaa käyttiscockerin radalla!! Sitä minä odotan! Koira on vielä laskujeni mukaan Sofin sisko, jännää.

Masin jälkihoitoa

Torstaina aamulla Masi oli ihan jees, kävin pissattamassa sen aamupäivällä kesken työpäivää, koska mitään ei ollut tullut aiemmin. Kymmenen aikoihin ap tuli pissa, mutta mallaamiseen, oikean paikan etsimiseen ja muuhun pyörimiseen meni kauan aikaa.

Huulet ollaan saatu putsattua aseptilla, kun meillä on niiden putsaamiseen niin vankka rutiini. Se ikään kuin kuuluu aina ruuan jälkeiseen elämään. Alapään haavan olen putsannut vasta kerran, Masi menee siitä niin paniikkiin että olen antanut sen olla. Mötkölleen (selälleen) Masi menee kyllä käskystä, mutta pelkoärinä alkaa ihan saman tien. Haava näyttää tosi siistiltä enkä siksi ole tehnyt sille mitään. Huulet ovat myös siistit, alta päin katsottaessa näyttää tosi hyvältä, leuka on hyvä, huulipoimut vaan tyystin puuttuvat :) Mitään haavoista ei ole tihkunut, ei verta, eikä muitakaan nesteitä.

Sofin kanssa käytiin to harkkametsässä. Nyt sujui tosi hyvin. Mukana oli kanidummy sekä linnunsiipi joka ilmeisesti typerästä laskuvirheestä jäi sinne metsään.

Perjantaina vietettiin Zorron 5-vuotissynttäreitä! Se on vaan niin ihana ja hieno koira, ja paljon se on saanut jo aikaiseksi. Illalla jätin Hyvinkään treenit väliin koska olisin ollut ainoana paikalla. Vähän olisi hotsittanut tehdä Riman viime kertainen hyppyrata, mutta ajattelin etten ehdi koko rataa rakentamaan ja sitten vielä treenaamaan. Harrastettiin sitten haroja kotipihalla.

Tyhjentelin kasvimaan lootat ja tasasin vanhoilla mullilla nurmikon kuoppakohtia. Nyt täytyy hankkia uudet mullat, salaojaputket ja rätti pussitukseen kentälle, tilata hiekat, istuttaa hautuumaalle uudet kukat ja ne koirien punkki + matolääkkeet vois hakea.

Masi raukka

Ei ole reilua, kun narttu tulee taloon lähtee pallit. Oltiin Ninan luona Mäntsälässä ja huulipoimut poistettiin samalla. Klo 18 alkoi, 20.00 ohi, 20.30 lähdettiin kotia kohti. Kannon Masin autoon ja sieltä keittiöön jossa se köllii matolla pyyhe peittonaan. Antibiootin annoin puolikkaina halkaistujen lihapullien sisällä, söi hyvin, mutta ei ole vielä suostunut juomaan. Klo 22 ei ole vielä noussut.

Aamulla: Yö meni hyvin, käytin Masin kerran ulkona kun se valitti, häntä kuitenkin heilui. Ei tullut mitään, loppuyö meni hiljaa ja hyvin. Aamulla oltiin omassa pihassa, Masi oli liinassa. Rauhallinen koira, mutta vielä en ole nähnyt sen tekevän ulostujuttuja. Söi ja joi normisti kun kipon laittoi kaulurin sisään. Kyl tää tästä kun saadaan vielä vessapuuhat toimimaan.

Naapurin Lukan kanssa oli selkkaus kun sitä vietiin taas vapaana meidän ohi, eikä se tietenkään, taaskaan totellut. Selkkaus oli leikkipainotteinen Z + Luka, Sofi haukkui. Yritin sanoa asiasta kauniisti mutta napakasti. Potuttaa tuollainen, mun koirista tehdään väkisin räksyjä kun rajoja loukataan ja joutuvat vahtimaan niitä.

Nyt antibiootit loppuun asti. To illasta alkaen särkylääkettä ja putsataan taputellen aseptilla ja/tai huuhdellaan suihkutellen. Tikit pois yhdentoista päivän jälkeen eli 8.5. (su, äitienpäivä, Sofin treenipäivä).

Nyt menet kauppaan ja ostat punkki ja matohäädöt.

Onnen päivä

Loma on tietysti ihanaa ja hyväksi ihmiselle. Siis nämä neljä päivää ei enempää, mutta pienestäkin kannattaa iloita. On ollut aikaa sairastaa, parannella itseään, tehdä puutarha- ja koirajuttuja, sekä olla vaan ja levätä. Minulla onkin nyt paljon parempi olo ja luulen että tautikin tajuaa jo lähteä.

Onnen päivän tästä teki Sofin eka uintiretki. Masi ja Marko olivat aamupäivällä herrasmiesretkellä (eivät tapa) Lempparissa, minä puolestani vein Sofin ja Zorron Haukkavuorelle ja siellä joenmutkaan uintireissulle. Muuten en uskalla sitä metsää käyttää kun fb toitottaa siellä suunnalla olevan rotanmyrkkyä. Eihän se varmasti tämä metsä ole eikä koko stoori välttämättä totta, mutta pistää se hieman arkailemaan. Joenmutkassa koirat saivat melskata kahden ja Zorro olikin pian uimassa, mutta joen ranta on seillä hieman jyrkkä eikä Sofi uskaltautunut kuin kahlailemaan. Teki se lopulta muutaman pellehypyn jokeen, mutta ei se minusta ylen onnelliselta näyttänyt.

Myöhään iltapäivällä vein Sofin meidän harjoittelumetsään ja siellä samoiltuamme löysimme Eskon tekemän pienen lammen, siinä oli muutaman neliön saarikin keskellä. Istahdin lammen rantaan ja annoin Sofin tehdän omiaan, pian se olikin uimassa ja ihan selvästi etsi veden pinnalta jotain noudettavaa, toi sieltä kukkajämiä ja kaiken näköistä roipetta. Heitin sille kepin ja Sofi toi sen hienosti. Jätettiin asia hautumaan ja käytiin pienellä metsähyppelyllä. Tultiin kohta takaisin ja päätin heittää pentudummyn noudettavaksi, en ollut varma kelluuko se joten heitin sen sille saarelle. Sofi istui vieressäni, heitin dummyn, annoin käskyn nouda ja sinne se meni. Sofi ui tosi hienosti suoraan saareen, haki dummyn ja ui se suussaan kiiruusti luokseni. Silloin minulta pääsi namipalkka. Se oli niin hieno ja upea suoritus että minun oli pakko kertoa se Sofille. Sofi tuli siis uiden, nousi rantaan, tuli ihan eteeni ja piti dummyn hienosti suussaan, otin siitä kiinni ja sanoin irti. Sitte se nami ja kehut, Sofi oli innoissaan ja me oltiin yhdessä ihan jess ja jippii. Kun juhlat oli juhlittu, vasta sitten se ravisteli.

Metsästyjuttua minä en oikein uskalla, tai en ole kovasti tehnyt. Tai sanotaanko näin, että en vielä ole ryhtynyt. Meillähän oli ensin se Lempparimetsä ja siellä kun alkuun yritettiin niin eihän siitä mitään  tullut. Metsä oli täynnä koiran pissaa ja kakkaa, koiria ja ihmisiä tuli ja meni. Sofi oli selvästi stressaantunut ja pälyili. Nyt kun saatiin tämä oma harjoittelumetsä haluan ensin sille rennon ja turvallisen metsäolon, enkä ala sitä vielä kovasti äkseeraamaan. Mutta Sofi perskutarallaa osaa jo jotain, se on niin hassua kun se osaa ja minä en. Kun me kuljetaan metsässä niin yhtäkkiä se joutuu johonkin työmoodiin, kai sen joku haju laukaisee. Vauhti kasvaa ja se poukkoilee pitkin poikin selvästi töissä. Silloin otan pillin ja ''ohjaan'' sitä. Lähettelen muutaman kerran puolelta toiselle, vihellä pillillä piip piip ja Sofi kääntyy, ohjaan sen toiselle puolelle ja lopuksi hommaan sille jotain löydettävää. Eli heitän dummyn ja sen se löytää ja tuo. Mutta Sofi tuntuu olevan pettynyt dummyyn, varsinkin kun se ei saa siitä muuta kuin kehuja (mun namittomuusprotestia). Taidanpa ottaa linnunsiiven seuraavalla kerralla ja kanidummyn.

Köh köh

Flunssa jatkuu ja voi hyvin, jätin siksi perjantaiset kisatkin Hyvinkäällä väliin. Turha lähteä kilvanjuoksuun vajaakuntoisena kun se terveenäkin on tarpeeksi vaikeaa. Niistä tuli kuitenkin hienot kisat, koiria oli 50 ja Katja Afin kanssa voittivat yhden lähdön!!

Sofin kanssa lähdettiin lauantaina treenailemaan kisapaikallaoloa. Mentiin Pian ja Hertan kyydissä, mukana oli myös Pian ''rotukaveri'' Tarja sekä hänen kääpiöpinserinsä Simo. Kummatkin juoksivat hienosti ja olivat tyytyväisiä koiriinsa. Sofi vietti muutaman tunnin koirahäkkilaumassa, missä oli ihan rauhassa ja hiljaa, vaikka koiria ja ihmisiä meni kaiken aikaa edestä ja takaa. Lopuksi käytiin tekemässä muutaman kerran putki, harjoitusrengas ja aan kontaktillakin törötettiin. Meillä oli oikein mukava kisareissu. Pian luona käytiin vielä  peltolenkillä, Sofi, Simo ja Hertta leikkivät ja juoksivat ihan simona. Pian pihalla kukkakierroksella Sofi olisi halunnut mennä leikkimään naapurin pienten lasten kanssa, mutta eihän se käynyt. Lapsista Sofi tykkää ihan hirmuisesti, kiitos meidän omien natiaisnaapureiden jotka ovat käyneet leikkimässä Sofin kanssa.

Ti-treeneissä Sofi teki ensimmäistä kertaa pussin. Aloitettiin nostetulla pussirätillä, mutta parin kerran jälkeen päädyttiin ihan normipussiin. Meikä yritti ehtiä laittamaan namia paikoilleen kun koira jo syöksyi pussista. Ehkä käskytän sitten myöhemmin, jos ehdin :)

Perjantaina käytiin Sofin kanssa Eskon metsässä vähän reenailemassa. Mitä siitä nyt osaisi sanoa. Minusta näytti siltä että jos oltaisiin oltu taippareissa niin läpi olisi mennyt. Koira menin puolelta toiselle, ei kauas, ihan kuin se tietäisi mitä tekee. Äkkiseltään minusta näytti että jos sille opettaa muutaman jutun; pieniä tarkastuksia kuusen alle, pusikkoon, ojaan ja sen sellaista niin hyvähän siitä tulee. Käskytin myös eli luoksetulo pillillä, istumista kun oli lähellä ja päätin suunnan johon lähetin. Noutoja tehtiin myös. Noudot onnistuu ihan täpönä, mutta jos heitän salaa ja lähetän metsään niin Sofi on hieman ehkä pettynyt että tämäkö täältä pitää tuoda, missäs riekot?. Ehkäpä harjoittelu ja varmuus tuo tähän ratkaisun.

Masin kastraatio ja huulipoimuleikkaus siirtyi viikolla kun myös Nina oli saanut flunssan. Tiistaina kastraation piti olla ja aamusella Marko sanoi säälien Masille että pidä ittes miehenä (miten noi miehet ottaakin kastraation niiiin vakavasti!). Ja Masi piti, mutta ei kauaa.

Loppuun lupaus. Heti kun tämä flunssa helpottaa, minä opettelen juoksemaan. Helvata, rupean kellottamaan omia kirmaamisiani. Täytyy hankkia sekkari.

Karsea flunssa

Zorrolla on reikä maassa ja öttiäisen pesä vieressään.

Sofi on hyvässä opissa ja hyvin Sofikin pyllistää.

Pari päivän kuluttua tästä kuvasta lunta ei ollut enää yhtään!

Lumi läks ja yhteen uuteen metsäänkin saatiin harjoittelulupa, mutta se saa nyt odottaa sillä minulle tuli karsea flunssa. Olen varsinainen räkäpää, poskiontelotkin on ihan täydet ja joudun nukkumaankin melkein istuallaan kun paine kasvoi makuullaan tuskallisen kovaksi. Harvoin minulla on näin pahaa flunssaa, siis sellaista joka vaikuttaisi elämiseen ja harrastamiseen. Lusin nyt tämän ja kohottelen kuntoani ja treenaan koiria sitten myöhemmin.

Tiistaina alkoi TUUKKin ulkokausi, olsiko flunssa vaivannut jo silloin kun olin niin huono. Itse asiassa se taisi olla tuloillaan jo edellisenä viikonloppuna kun olin kisoissa niin pökerryksissä. Keskiviikkona oli Sofin viimeinen pentutottis, aiheena oli vanhojen kertaus sekä luoksetulo. Seuraaminen on ihan hakusessa, ei olla sitä tosin treenattukaan, eikä mitään muutakaan tottisasiaa. Metsästys sekä agi menee tärkeysjärjestyksessä heittämällä ohi, aion kuitenkin jatkaa ke-iltaisin rivikoulutuksessa. Perjantai-iltana mentiin flunssasta huolimatta agiharkkoihin, sillä oli Zorron vuoro tarjota AVA-kakkua. Skoolattiin myös kuoharilla Zorron kunniaksi sekä meidän kaikkien tuleville menestyksille :D

Puutarhakausi on alkanut. Olen siivonnut kukkapenkkejä, leikannut puita ja pensaita. Huomattavasti helpompaa tämä ylläpitohoito kuin se perustamisvaihe jossa totisesti joutui raatamaan. Hyvältä näyttää ja olenkin onnellinen omasta sekä koirien puolesta, että meillä on tuollainen suurehko puuhamaa.