Kesäloman touhuja

No mitäs, kesälomaa ollaan vietetty kuumuudessa ja täydessä kotityön touhussa. Kyllä maalla on mukavaa, mutta tehtävälista ei lopu koskaan. Tämän kesän projekti on takaterassin uusiminen ja sehän meiltä tumpelotimpureilta sujuu, mutta aikaa kuluu kun välillä joutuu purkamaan tekeleensä ja aloittamaan uudestaan. Lisäksi paino muutti heppatalliin, nyt on lyhyt työmatka :)

Hilla kasvaa ja varttuu. Hää on niin helppo pentu ja kyllä kesäloma on pennun parasta aikaa. Sosiaalistaminenkin on niin helppoa, menee vaan johonkin kesähäppeningiin niin siellä tulee vastaan koko maailman kirjo ilmapallonmyyjästä rullalautaileviin ipanoihin. Jopa kiinanpalatsikoiran pennun kanssa viriteltiin leikkiä, niitä ei meidän piireissä muuten tapaa.

Sofi on myös lomaillut. SM-kisojen jälkeen se sai cartophen-kuurin ennaltaehkäisevänä hoitona. Sen pitäisi lisätä nivelnestettä ja olla nivelille muutenkin hyväksi. Kanitarhassa käytiin kerran ja se meni meiksi ihan hyvin. Parit treenit käytiin, mutta kotona ei olla aksattu yhtään. Yksissä epiksissä käytiin tekemässä kontaktivirheitä, kääk, mutta sellaista on aksaelämä. Täytyy palata ruotuun niiden osalta. Lähdöt oli hyvät ja paljon muutakin hyvää oli. En valita, enkä epätoivoistu.

Sofi on ollut ihan huippu pennun kanssa! He jaksaa leikkiä, pelata hammaspainia ja vedellä sukkia. Ulkona juoksevat ritirinnan ja heillä on niin hauskaa, mutta Sofin juoksuhepuleiden aikaan pentu juoksee jalkoihin turvaan. Samanlaisiin hepuleihin se sai tottua jo kotona, nyt punainen vaara on vaan muuttunut mustaksi :) Metsässä ollaan käyty pennun kanssa kahden ja isojen koirien metsälenkit ollaan käyty ihan normaaliin tapaan, eikä niistä ole joutunut tinkinmään yhtään, Hilla nukkuu silloin häkissään.

Zorro sekä trimmeri lomaili pitkään. Tästä minulla on jopa huono omatunto, en jaksanut klanata Zorroa ja raukalla oli lyhkäisessä turkissaan kuuma. No viimein sain homman tehtyä ja ero karvaiseen Zorroon on melkoinen, virtaa piisaa. Ne meidän jälkihommat sai vähän nolon lopun. Minulle tuli sellainen tunne että jäljestys on kerta kerran jälkeen ihan samanlaista, enkä minä saa tehdä siinä mitään. En jaksa sitä että asiat toistuu aina samanlaisina. Aksassa ja metsästyksessä tilanne on kaiken aikaa uusi ja variaatioiden kirjo loppumaton, ja niissä tehdään yhteistyötä, eli ohjaajakin saa tehdä jotain. Siksi kai niistä niin tykkään. Taisin nyt minulta jäädä se jälkitouhu, laitetaan sinne samaan ö-mappiin tokoilun seuraksi :)

Tässä ollaan Fiskarssissa. 

Eikä noi sorsat vaivaa mua yhtään, mikä on mammasta hyvä juttu.

''Ruokaa rekoista'' Helsingissä.

Jonotettiin aika kauan ni pistin levyksi.

Käytiin Porvoossa matkustamassa tyylikkäästi höyryjunalla.

Mamma laski mut tästä lattialle pedille ni hups mä nukahdin heti. Perillä hauskuutin tätejä ja lapsia ja kotimatkalla nukahdin taas.

Tässä mä leikin yhden Martan kanssa. Se on kääpiöpinseri ja 4 päivää mua nuorempi.

Tässä mä opettelen pitämään letkunpätkää ja irroittamaan siitä vasta käskyllä. Kauheen vaikeeta kun pitäis muistaa vielä hengittääkin.

Tässä mä osaan jo vähän noutaa. Mamma kuvasi videon ihan ite, melkein osui.

Tervetuloa Hilla-härveli

Kyllä, meillekin tuli pentu, kuten kaikille muillekin tuntuu tulleen kevään ja kesän aikana. Hän on Lahjakas Berry, eli vapaasti suomennettuna Hilla, ja hänellä on somat hilla-läiskät silmien yllä.

Maanataina oli vielä työpäivä ja siitä lähdettiin pennunhakureissulla lomanviettoon. Nyt on nautinnollinen pentuloma! Kotiin tullessa kaikki meni hienosti kuten aina, pentu oli rohkea ja sosiaalisesti taitava. Zorro ja Sofi olivat ihania kumpikin, vähän joutuivat sanomaan liian innokkaalle otukselle ettei kaikki sovi. Illalla pentu söi ja viihtyi, kävi ulkona pissailemassa ja yöksi pääsi häkkiin mamman viekkuun. Nukkui hiljaa ja hyvin, kerran käytin ulkona, otti kaksi askelta ja pissasi, siitä syliin ja nukahti häkkiin taas heti, aamulla vasta heräsi.

Tuntuu hirmu helpolta otukselta ja lauma voi hyvin, että hienosti meni taas kaikki!

Sofin tokat SM-kisat

SM-kisareissu alkoi perjantaina kiireisellä auton pakkauksella ja lähdettiin kohti Hyvinkäätä, syömään nepalilaiseen ravinteliin :) Oli kyllä hyvä safka. Siitä jatkettiin Tampereelle Scandic Rosendahliin joka tuli valituksi ulkoilumaastojen perusteella.

Tämä oli Sofin ensimmäinen kerrostalossa asuminen, ja hän oli niin rauhallinen ja hieno taas. Ei mitään ääntä, eikä kyttäilyä vaikka talossa väliin raikas haukku ja käytävässä liikkui alvariinsa ihmisiä ja koiria. Jätettiin Sofi huoneeseen ruokailujen ajaksi, eikä siinäkään ollut mitään ongelmaa. Myös yöt nukkui täysin rauhallisesti omassa pedissään.

Lauantaiaamu otettiin rauhassa, mutta hyvissä ajoin lähdettiin kisapaikalle. Oli iloinen ylläri että koiran saattoi jättää autoon ja että auton sai jätettyä aika lähelle kenttää. Marko oli mukana kuskina ja kepona, eli minun elämäni oli hyvin huoletonta. Sofi juoksi cockerijoukkueen kolmantena koirana, Siiri oli ekana koirana saanut hyllyn ja Toukolle kävi samoin.

Rataantutustuminen meni jotenkin plörinäksi. Jännitti kovin ja populaa oli niin paljon etten saanut selkeitä näkymiä, missä koira on, mihin suuntaan lähden, mitä tulee tapahtumaan. Tutustumisesta jäi heikko fiilis, en oikein tiennyt mitä teen esim keinulle tullessa. Ja sitten oli se vessafiasko. Rataantutustumisesta suoraan vessajonoon, eikä niitä ollut kuin yksi! Siinä me oltiin pitkässä jonossa jumissa koko ohjaajakööri, se sapetti paljon. Ja koirakin puuttui, mutta onneksi sain Markon kiiruusti hakureissulle. No kohta oli asiat kunnossa, koirakin paikalla ja löin suunnitelmat lukkoon, myös sen keinun suhteen. Päätin että kun se tulee hollille juoksen keinun suuntaisesti ja perään teen sokkarin, valssiin en ryhdy.

Joukkuerata

Sit lähdettiin. Päästin Sofin aika heti, en halunnut olla tiellä putkeen menossa, putkesta vedin sylivekkiin, katsoin olan yli, Sofi tippui siihen hyvin ja jatkettiin hypyn yli kohti aata, kontakti, rengas ja vastakäännös muurille että sain linjattua keinulle. Juoksin keinun suuntaisesti, sokkari, hypylle ja kepit. Pituudelle olin päättänyt etten juokse vaan käännän rytmittämällä, jos olisin lähtenyt juoksemaan en olis kuitenkaan ehtinyt valssiin, mutta Sofi olis kiihdyttänyt suoraan putkeen. Eli mentiin rytmittämällä, niisto, sokkari ja putkeen. Putkesta hypyn yli suoraan takaakiertoon, päällejuoksu ja putkeen. Siitä puomille ja Sofi haralle odottamaan, siitä matkaan ja okserille, en uskaltanut siinä kovasti rytmittää tai kääntää ettei rima tipu, se meni vähän pitkäksi, mutta kuuliainen koira kääntyi ihan äänellä ja oli hyvällä juoksulinjalla, hyppy, takaakierto ja maaliin. Oli hirmu helpon tuntuista, ei ongelmia, toisaalta ei tuntunut mitenkään huippunopealta. Jäkikäteen tajusin että oli nopea, sinne jäi taakse melkein kaikki, vain yhdellä ankkurikoiralla oli lopulta nopeampi aika!

Kiitos Susannalle videosta, se jää minulle kauniiksi muistoksi.

Tästä tuli valtavan hyvä mieli. Radalla näkyi myös se Sofin kaunis asenne mistä olen puhunut, se hoiti kaiken esim kontaktit, teki kaiken muunkin ihan täydelleen. Eikä se hauku pahuuttaan tai komenna, se tsemppaa minua ja sanoo että koitas nainen juosta että ehdit kertomaan seuraavaa. Joukkueen ankkurikoirana meni vielä Salli, mutta sille kävi nuoruuden pieniä kämmejä.

Illalla käytiin pitkällä kävelyllä Tahmelassa joka oli ihmeellinen paikka tällaisille tasamaan tallaajille. Yöllä ei oikein tullut uni, oli lauantai-ilta ja pientä iltahulinaa ulkona, myös ilmastoinnin hurina valvotti, tai sitten ei vaan nukuttanut.

Karsintarata

Sunnuntaiaamu lähdettiin varhain kisapaikalle, halusin olla paikalla ajoissa jotta ehdin tutustua rataan huolella. Rata tuntui aika akantapporadalta, siinä oli juoksusuoria joiden lopussa piti suorittaa joku temppu. Vähän pelotti kuin mun käy. Mutta rataantutustumisen jälkeen oli selvät sävelet, tiesin että takaakierron jälkeen täytyy lähteä heti juoksemaan lujaa, ja varvistaa, ja tahtoa lujasti että Sofi sinne menee. Ja kuin kävi, hukkasin radan kolmosesteellä (aika monella kävin näin, jännitys, neloshypyn joku omituisuus...) mutta löysin taas ja sain räpellettyä Sofin oikein ekaan takaakiertoon. Olin jäänyt siinä jo jälkeen ja takaakierto tuli niin lähetyksenä että pääsin juoksusuoralle aikaisemmin ja ehdin liiankin ajoissa, juoksin Sofin suorastaan ohi siitä takaakierrosta! Ja seuraavaksi minusta tuli kädetön! En himputti saanut merkattua kädellä sitä hyppyä, ei vaan mahtunut kaaliin. No elämä on aika hektistä Sofin kanssa aksatessa. Loppuradassa oli paljon hyvää, esim keppikulma ja kepeillä pysyminen. Mutta karsintaradalta siis hylly, eikä päästy jatkoon. Ehkä yritin liikaa, ehkä mulla oli liian iso lataus ''pakkoehtimisestä'' korvien välissä. Seuraavalla kerralla aion ottaa hitusen rennommin :)

Noin muuten kaikki oli vähintäänkin jees. Sofi oli täydellinen harrastuskaveri radalle mennessä, mutta muut ajat kiltti, rento, hiljainen, vaatimaton ja suloinen cockerityttönen. Kotiin lähdettiin maksien finaalin jälkeen, koska Zorro-vahtien piti lähteä töihin. Illalla käytiin vielä normi lempparilenkki.

Siihen ainokaiseen tulokseen olen tyytyväinen ja ihmettelen sitä vieläkin. Joukkueradalla oli liki 300 koiraa, joista vain yksi meni Sofia nopeammin. Siellä oli viime vuoden mestari ja tämä tuleva ja vaikka kuin hyviä koirakoita, no kaikki! Ja mullahan on se periaate etten suostu ottamaan agiakaan liian vakavasti, esim käy lenkillä. Että tällainen tavisohjaajakin voi ne voittaa kun on hyvä koira ja se sopivasti itselle opetettu :) Ja Sofihan on hirmu hyvä!

Sofin hieronta + kisat

Sofi ja uusi viilennystakki. 

Myös lintu on tässä vahvasti läsnä :)

Zorro raukkaa potuttaa. Se ei tykkää kun jäljestämisessä ei tapahdu mitään, sitä tympii ja se haluaisi äksöniä. Tein sille taannoin lyhyen harjoitusjäljen meidän lähimetsään, ajatuksena treenata keskittymistä. Mullahan on sellainen päähänpinttymä että työ työnä ja hetken täytyy pystyä keskittymään. Marko oli jossain työmatkalla ja otin kummatkin koirat mukaan metsään. Sofi odotti puussa kiinni kun Zorro jäljesti.

Eikä siitä tullut mitään, Zorro sähelisi eikä keskittynyt, ja mulla on tunnetusti aika lyhyt hermo, en jaksa katsella ihan älyttömyyksiä. Keskeytin Zorron touhut ja vaihdoin koiraa. Jäljestin Sofi-härvelillä aika lyhkäisellä liinalla koko jäljen, sehän toivoo joka askeleella että jostain pölähtäisi lintu lentoon. Sorkan Sofi kantoi Zorron luokse ja minä kehuin sitä ja syötin lihapullaa. Seurasi koiran vaihto ja nyt tuli se keskittyminen ja vaivannäkö jota toivoin, koko touhu oli ihan eri näköistä kuin ekalla kaahotuksella. Päästiin sorkalle ja Zorro sai kehunsa ja lihapullansa. On se vaan ihmeellistä mitä rehellinen kateus saa aikaan.

Sofi kävi hierojalla keskiviikkona. Aluksi katsottiin liikkeet joista tuli kommentti että vasen takajalka ottaa lyhyemmän askeleen kuin oikea. No siinähän on se ykkösen polvi. Tässä on syy miksi me ei riehuta pitkin poikin ja kisata hulluna, esim karsinnat jätetään ihan suosiolla väliin. En halua kuluttaa tuota pientä, vähän liian tosissaan pinkovaa eläintä. Se ei säästele itseään, siispä minä säästän sitä. Pientä jumintynkää löytyi ja ne hierottiin auki mutta käydään kohta uudestaan että Sofi saa liikkeensä puhtaaksi eikä riko itseään.

Jätettiin torstain treenit väliin, mutta lauantaina juostiin Ihahin kisat Vantaalla. Eka startti oli olevinaan ihan helppo, mutta tein siitä vaikean ja suuren taistelun, olin niin eksyksissä ja puujalka. Sofi oli kiltti se teki ihan täydelleen kaiken, mun peräänhuutelusta se pyörähti ympäri kysyäkseen ohjeita. Pyöräytin sen tosiaankin pariin kertaan ympäri ja käskin jatkamaan sinne minne oli menossakin. Tästä mun kaameasta taistelusta saatiin voittonolla.



Toka oli taas agirata jossa minä onnistuin ohjaamisessa kerrankin, paitsi yhdessä kohdassa missä aukaisin rintamasuunnan pienesti liian aikaisin. Siinä oli edellisellä radalla sijainnut loppusuora jolle Sofi lähti kun käännyin. Ihan oikein tehty Sofilta. Muuten tuli aika herkku rata.



Kolmas oli hypäri jossa jouduin huolehtimaan renkaaseen osumisen läsnäololla. Kepeille jouduin lähettämään ja Sofi lähti niin ahnaasti että aloitti väärin. Kepit oli silleen vähän vinossa ja sinne se paukkasi sisään melkein puoleen väliin. Nooh, harjoitellaan hieman niin eiköhän se tulevaisuudessa onnistu. Tästä sitten hylly, mutta paljon oli hyvääkin. Lähdöt esim joka startissa, enkä katsellut taakseni!



Ostin Sofille kisoista viilennystakin ja palkintokassissa oli prikuulleen samanlainen kotiinviemiseksi Zorrolle. Tuli myös uusi säkki hyvää Roburia, kyllä Sofi yhden Zorron näköjään pystyy ruokkimaan :)

Terve ja kisoissa

Mulla on ollut flunssa, niin paha että kävin oikein lääkärissä. Pelkäsin jo että sm-kisat oli nyt tässä, etten ehdi toipua, mutta toivuinpas! Kahden viikon treenit meni siinä potiessa ja kuntokuuri on vielä ajatuksen tasolla. Viime tiistaina treenasin ekan kerran. Marko oli tiukkana ja mutta sain luvan kun vannoin treenaavani vain vähän. Torstain treenit meni myös köhiessä.

Niinpä mulla oli lauantaina Ojangossa aika kuriton koira, olihan se ollut hunningolla kahden viikon ajan. Eka rata saatiin nollaksi, ei mikään hirmusiisti mutten viitsi kauhesti vähätellä kun oli voittonolla. Tokalla multa pääsi varsinainen aivotöräys heti alkuun, josta hylly. Loppuradalla tuntui ekan kerran että Sofi on kuriton. Mutta esim kepeille lähetys putken läpi oli kaunis ja sen Sofi hoiti niin hienosti että se riittää minulle muistoksi siltä radalta. Kolmas rata oli niin kuriton että lopetin sen kesken ja Sofi meni mietintämyssyn kanssa häkkiin.

Oli muuten kuuma ilma, 30 asetta varmaankin, mutta halli oli mukavan viileä sisältä.

Joella tehtiin noutoja vedestä ja vastarannalta, sekä kotona vielä omalla pihalla. Harjoittelivat vuorotellen, toinen sai odotella rauhassa kun toinen teki. Sofiahan minä siinä treenasin, että oppii odottelemaan rauhassa. Zorrokin osasi odottaa, tosin puuhun sidottuna ;)  Sofi oli aika hyvä noutoesimerkkierkki Zorrolle. Hyvin ne noutelivat kumpikin.

Sunnutaina käytiin kaneilemassa. Yksi harmittava peräänmeno, hiiltyminen ja lopuksi sitten hyvin. Sieltä ajettiin suoraan Mäntsälään hakemaan uudet putkenpainot. Kotimatkalla noutoja joella. Puutarhassa olis paljon tehtävää ja huhkittavaa, mutta nyt ei pysty, on ihan liian kuuma.

Menneellä viikolla osuttiin ojanreunan vesilintupesueeseen. Mun salamannopeilla reflexeillä selvittiin vaurioitta, ainakin meidän osalta. Ja se perinteinen jänövaavi tuli myös mennä viikolla. On ne jänöäidit hönöjä, ei voi mitään.

Jäljellä

Sanna kyseli mennä viikolla kiinnostaisko mejäilytreeni, kyllä kiinnosti. Sovittiin jäljen teko lauantaille ja sunnuntaille nuuskuttelu. Mentiin la heidän lekkimaastoihin tässä lähellä ja vedettiin koirillemme jäljet. Zorrolle osui tosi siisti kohta, sellainen helppokulkuinen ja kaunis. Minä opettelin jäljentekoa ja Sanna opetti, josko siitä jotain jäis mieleen.

Sunnuntaiaamuna käytiin nuuskimassa. Heikki meni Siirin kanssa, minä kuljin perässä Sannan ja Oton kanssa. Siiri veti tietty hyvin.

Oman jälkeni luulin sössineeni etukäteen kun veretys meni vähän pieleen. Epäonnistuin veren jaossa, erityisesti eka osuus meni liian vähällä verellä ja sitä jäi paljon yli. Mutta huonomuistisuudesta on iloakin, unohdin koko ongelman enkä siis jännittänyt. Zorro aloitti jäljen hienosti, nyt se ei nojannut niin hulluna länkiin, meni liian vauhdikkaasti, muttei hulluna. Tämä liiallinen vauhti on meillä ongelmana, mutta nyt oli hieno pitkä jälki ja siten varmasti opettavainen myös Zorrolle, se ei loppunut kesken. Ekan kulman kävi tarkistamassa väärästä suunnasta mutta palasi jäljelle ja jatkettiin. Näytti hyvin makaukset ja eteni hyvin. Kun tultiin sorkan luo, Zorro kurvasi pois jäljeltä ja meni alamäkeen sorkan sivuitse. Saatoin nähdä sen tilanteen ''väreissä'', oli vähän painostava kostea ilma, olin verettänyt sorkan ja laittanut sen sorkasta pystyn maahan, veren haju valui siitä alamäkeen ja jäi sinne hajupilveksi, sen Zorro haistoi. Sen oli pakko mennä tutkimaan se ensin ja lähestyä sorkkaa sieltä. Olen tyytyväinen, enemmänkin. Zorro teki melko rauhallisen nuuskuttelun ja näytti makaukset mielestäni hyvin, tästä on hyvä jatkaa. Kiitos Sannalle!

Zorron hieronta

Zorro kävi taasen hierottavana, se on käynyt siellä aika monesti ja tämän piti olla viimeinen kerta. Valitettavasti ei ole. Se vänähtänyt vasen puoli oli ihan jees, mutta oikeaa puoltaan se ähki huolella. Näillä mennään ja eletään normaalia elämää, kesäkuussa katsotaan uudestaan onko koira balanssissa. Eli sm-kisat Zorrolta jää väliin, muttei se osaa sitä harmitella, se on koira. Enkä harmittele minäkään, se on siellä niin monta kertaa hillunut että riittää jo.

Enkä onneksi ole huolissani, aika parantaa kyllä. Ja kuka meistä muka on ihan terve, ei kukaan.