Sanna kyseli mennä viikolla kiinnostaisko mejäilytreeni, kyllä kiinnosti. Sovittiin jäljen teko lauantaille ja sunnuntaille nuuskuttelu. Mentiin la heidän lekkimaastoihin tässä lähellä ja vedettiin koirillemme jäljet. Zorrolle osui tosi siisti kohta, sellainen helppokulkuinen ja kaunis. Minä opettelin jäljentekoa ja Sanna opetti, josko siitä jotain jäis mieleen.
Sunnuntaiaamuna käytiin nuuskimassa. Heikki meni Siirin kanssa, minä kuljin perässä Sannan ja Oton kanssa. Siiri veti tietty hyvin.
Oman jälkeni luulin sössineeni etukäteen kun veretys meni vähän pieleen. Epäonnistuin veren jaossa, erityisesti eka osuus meni liian vähällä verellä ja sitä jäi paljon yli. Mutta huonomuistisuudesta on iloakin, unohdin koko ongelman enkä siis jännittänyt. Zorro aloitti jäljen hienosti, nyt se ei nojannut niin hulluna länkiin, meni liian vauhdikkaasti, muttei hulluna. Tämä liiallinen vauhti on meillä ongelmana, mutta nyt oli hieno pitkä jälki ja siten varmasti opettavainen myös Zorrolle, se ei loppunut kesken. Ekan kulman kävi tarkistamassa väärästä suunnasta mutta palasi jäljelle ja jatkettiin. Näytti hyvin makaukset ja eteni hyvin. Kun tultiin sorkan luo, Zorro kurvasi pois jäljeltä ja meni alamäkeen sorkan sivuitse. Saatoin nähdä sen tilanteen ''väreissä'', oli vähän painostava kostea ilma, olin verettänyt sorkan ja laittanut sen sorkasta pystyn maahan, veren haju valui siitä alamäkeen ja jäi sinne hajupilveksi, sen Zorro haistoi. Sen oli pakko mennä tutkimaan se ensin ja lähestyä sorkkaa sieltä. Olen tyytyväinen, enemmänkin. Zorro teki melko rauhallisen nuuskuttelun ja näytti makaukset mielestäni hyvin, tästä on hyvä jatkaa. Kiitos Sannalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti