Zorron seuraava homma on opettaa minulle mejäily. Tiedän että koirat, cockerit ainakin, osaavat sen luonnostaan, mutta halusin tietää mitä ne siinä tekevät ja mitä kertovat. Enkä minä uskalla tehdä mitään ellei joku hyvä ole ensin opastanut. Hain joku aika sitten kultsujen mejäkurssille jolle myös päästiin. Kaukainen haaveeni on uskaltautua joskus mejäkokeeseen.
Keskiviikkona oli teoriakoulutus Keski-Uusimaa -lehden tiloissa. Minulle kaikki oli uutta, kauhea palo oli oppia, vaan eiköhän siitä suurin osa läiskynyt yli äyräiden. Marko opetti viikolla kompassin käyttöä ja tunnuin sen jotenkin klaaraavan. Mutta kurssilla siihen sotkettiin vielä kartta ja mittakaava, huh huh.
Lauantai-aamuna klo 9.00 tavattiin Pornaisissa metsästysmajalla. Minulla ei ollut koiraa mukana, sillä halusin Zorrolle yönylijäljen. Puhuttiin taas aikamme, mitattiin askelpari (88/100m) ja painuttiin metsään tekemään jälkiä. Parini oli onneksi kokeneenpi ja hän sai tehdä jälkensä ensin, myös kouluttaja oli mukana tällä ekalla jäljenteolla. Hyvä niin, sillä kysymyksiä sinkoili. Tästä aukesi ihan uusi maailma, ikuna en ollut katsellut metsää jäljen teon kannalta. Merkattiin eka jälki ja käytiin verettämässä se, minä kuljin perässä sienen kanssa.
Lähdettiin kaksin minun jälkeni tekoon. Piti klaarata kartta, kompassi ja tarjousmerkit. Ei meinanneet kädet riittää, lisäksi oli hirmu paljon muistettavaa. Se jälki oli piirretty ihan ihme paikkaan, vetiseen risukkoon, en olisi huolinut sitä opettelujäljeksi omalle koiralleni, enkä huolinut muillekaan. Tein jäljen ihan toisaalle, ja kaiken tämän muistamisen ja säätämisen takia hermoparat paukkui. Ne on niin lyhät ja herkät. Jälki tuli kuitenkin tehtyä. Palattiin metsästysmajalle ja paistettiin makkaraa.
Mitähän täällä harrastuksessa tapahtuu?
Ainakin löytyy makkaranpaistopaikka, kiva!
Sunnuntaina Zorro pääsi mukaan, oltiin majalla klo 11.00. Siellä meitä odotti sorkka joka saatiin yhdeltä kurssikaverilta :) Koutsi laittoi sorkan kauemmas heinikkoon ja siitä Zorro sen löysi. Se oli meidän ensimmäinen sorkka ikuna, tehtiin sillä pari noutoa ja vähän leikittiin. Koutsi selitti meille tehtävät ja lähdettiin maastoon. Jos edellinen päivä oli ollut vaikea niin nyt oli leppoisaa, kaikki oli valmiina ja vain koiralla oli hommia.
Ampua odottelemassa
Aloitettiin ampumisella. Koirat sidottiin puihin ja jätettiin sinne odottelemaan. Koutsi ampui noutajien launcherilla, eli damipyssyllä pari laukausta. Koirat olivat nätisti, myös Zorro (viikolla ammuin sille pari kertaa startterilla). Lähdettiin maastoon jossa Zorron jälki oli ensimmäisenä. Tultiin siihen hollille ja koutsi selitti mitä tehdään. Päästin Zorron jäljelle ja ensimmäistä makausta tutkittuaan se lähti matkaan. Se meni niin hienosti, teki kyllä pari tarkistuslenkkiä kumpaankin suuntaan, mutta muuten ihan täydelleen. Tultiin kulmaan jossa haisteli makausta ja jatkoi matkaa. Hyppelehti koivunrunkojen yli ja tiesi tarkkaan minne oli menossa. Näin rusetin puussa ja tiesin odottaa sorkkaa. Kohta maassa näkyi kuopsutettu neliöläntti ja ajattelin että tuossa se nyt on, mutta siinäpä ei ollutkaan sorkkaa. Hetkeksi jo hätäännyin, mutta Zorro vaan jatkoi matkaa ja tulikin toiselle läntille jossa sorkka oli, tutki ja otti sorkan jonka toi minulle käteen. Hieno koira (syrän).
Tässä tää sorkka nyt on
Sitten puitiin mitä oli tapahtunut. Zorro oli mennyt hienosti, minä päästin sen alussa liian kovaan vauhtiin, siitä tarkistuslenkit. Täytyy harjoitella hitaammin. Kulmat ja makaukset se oli tehnyt oikein hyvin ja sorkka-työskentelystäkin täydet pisteet. Oli niin mielenkiintoista, tämä oli meille ihan eka oikea jälki, makaukset, kulmat ja kaikki. Ja ne selitettiin niin hyvin että meikäkin tajusi.
Vielä piti opastaa oma jälki, sen veti aivan hurmaava basset-herra nimeltään Aki. Käteltiin ja yritettiin tehdä asiat kuten kokeessa ja Aki meni hienosti. Siitä sain vähän käsitystä vauhdista, siellä ei tosiaankaan kaahailla vaan mennään rauhallisesti. Aki löysi sorkkansa ja puitiin taas tapahtumat, myös tekemäni jälki arvosteltiin.
Lopuksi paistettiin taas makkaraa, Zorrokin sai osansa. Olipa onni että päästiin tuolle kurssille, se oli hyvä. Kiitos kouluttajille! Nyt uskallan tehdä jotain harjoituksen poikasta itsekin, pitäisi vaan olla maastoja. Kyllä oli mukavaa hypätä vähän tuntemattomaan, mejäporukat olivat oikein mukavaa sakkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti