Lumisessa ja kauniissa Puolimatkantien metsässä, kuusi ukkoa, irtorullat ja metsästysporukka. Mentiin metsään jo klo 9, sillä iltapäivällä oli Jennyn ja Miikan ihanan vauvan kastetilaisuus Porvoossa. Vauvan nimestä oli kerrottu etukäteen että lappilainen nimi tulee. Hänestä tuli sitten Bella Maria Elisabeth, niin kovin lappilaista!
Asiaan, Masi oli hotinta hottia, siis ihan ylikuuma. Hakualuetta lähestyttässsä veti ja vinkui, yritin toki rauhoittaa en kuitenkaan onnistunut siinä. Ekalle ukolle osasi kyllä lähteä mutta näytölle ei osannut, ei vaan osunut herne kohdilleen kun oli ylikierroksilla. Maalimiehellä ei viihtynyt kun oli kiire seuraavalle. Ihme edistämistä lähetyksissä kun ei malttanut ottaa syvyyttä. Ukot löytyi tottakai vaikka tuli tehneeksi rataa väärin päin. Ei tehty koko rataa, vaan järjestettiin vikaksi yksi varma onnistuminen ja jätettiin siihen.
Olen sen päättänyt että Masi saa harrastaa kuten haluaa, enkä rupea sitä muottiin pakottamaan. Vähän kuitenkin mietityttää onko harrastus sille hyväksi jos sillä ihan keittää. Saako se tästä jotain myönteistä vai aiheutuuko sille vaan stressiä, kun sillä on tuo himputinmoinen hakemisen palo.
Zorro veti ihan coolisti ja hyvin. Eka pisto oli ylipitkä kun radan kulmasta oli just tullut metsästysporukka beaglen kanssa ja alue oli siis suurentunut kummasti. Neljä ekaa ukkoa meni ihan hyvin, mutta kolmannella alkoi taas meille ihmisille niin tyypillinen sähläys. Viides maalimies tuli menneeksi piiloon ilman palkkaa, sai jotekin viestittyä että palkat olis paree tuoda mukana. Ei siinä mitään, päätin että näytölle mennään niin että minä roikun liinassa ja vien ukolle namit mennessäni. Normisti pistän liinan kiinni, annan koiran mennä ja itse juoksen perässä. Nyt jäin siis liinan päähän jarruksi. Ihmettelin vähän kun Zorro lähti kohti kolmatta piiloa, siis sellaista jossa jo oltiin käyty, ajattelin että nyt tämäkin sekos kun tehtiin asiat epänormaalilla tavalla (roikuin liinassa). Annoin kuitenkin koiran viedä, kiinnosti kovasti mihin se minut vie. Yllästys oli suuri kun maalimies olikin tällä väärällä jo käydyllä piilolla. Häntä ei oltu ohjeistettu matkaan hyvin ja siksi sekaannus. Ei sillä, ei tätä niin tosissaan tehdä etteikö saisi vähän sekoilla ; )
Kerran otin Zorron lähetyksen jälkeen takasin, kun ei lähtenyt riittävän suoraan. Tulin palkanneeksi takaisintulon lihapullalla. Uudelleen lähetyksen meni tosi hienosti. Mutta seuraavalla lähetyksellä toiseen suuntaan näin heti koirasta että sillä oli lamppu syttynyt. Sehän yrittää tehdä minusta namiautomaattia vaikka millä keinoin. Nyt Zorro ei lähtenytkän hyvin vaan jäi hengailemaan, ajatteli että kutsu nyt niin tulen syömään lihapullaa. Kutsuinkin, mutta namia ei enää tippunut vaan pisti koiran menemään suoraan ja pitkälle. Loppu sujui hyvin.
Kun tultiin Zorron kanssa hakuun, meitä vastaan tuli metsästysporukka jolla oli saaliina rusakko ja koirana ihana tyttö-beagle. Saatiin haistella rusakkoa ja sitten mentiin hakuun. Oman vuoromme jälkeen käytiin metsästäjien nuotiolla, paistoivat seillä makkaraa. Siellä Zorro mussutti kovin rusakonverta sekä sitä mitä siitä oli jäljellä, lähinnä karvatuppoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti