sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Extratreeniä Katjalta sekä 1. varoitus tuholaisesta

Kiva sunnuntai. Ensimmäisenä käytiin katsomassa uutta pientä pentukoiraa minulle. Havittelen narttupentua tietystä pentueesta ja oli kyllä niin tasalaatuinen pentue että eihän niistä ottanut millään selvää kuka on kuka. En siis edelleenkään tiedä mikä niistä oli se ''mun''. Sukkia ja lahkeita siellä kuritettiin kovasti ja hännät huiskivat. Kuvassa yksi ihanuus, ne muutkin olivat tällaisia rohkeita, avoimia ja hienoja otuksia.



Pentupaikasta lähdin ajelemaan Juvanmalmille (miksi kaiken pitää olla Juvanmalmilla, sehän on ihan hevonkuusessa ja sen inhottavan tien varrella). Katja oli luvannut pitää extrateenit teemana tekniikat. Oltiin muuten pentupaikassa keskusteltu agikoiran haukkumisesta ja kuumumisesta sen odottaessa vuoroaan seinään kytkettynä. Päätin siis tarkkailla koirani tekemisiä. Laitoin Zorron kiinni seinään, siinä keppien kupeessa se kävi maate ja lepäsi, kävin laittamassa sille takkini pediksi kun en halua enää virtsatietulehdusta. Zorro vaan lepäsi, yhtäkään haukahdusta ei siltä päässyt vaikka göötti teki sen edessä rataa. Kun tuli meidän vuoro hain koiran, riisuin siltä takin ja rupesin sitä jumppaamaan. Vasta silloin alkoi haukku, rataa tehdessään se ei hauku. Eli agikoira on hiljaa ja lepää kunnes se haetaan ja ruvetaan hommiin, mot.

Treeneissä opeteltiin tekniikoita, oli kierto + päällejuoksu, sylivekki, kierto + niisto persjättö, kierto + valssi + sylivekki + takaaleikkaus, putkeen mentiin välistävetojen kautta ja putken jälkeen eteenlähetys. Zorro oli ihan hyvä, itse olisin voinut olla tarkempi ja terävämpi. Ei nimittäin ollut helppo rata, nopea ja paljon vaihtoehtoja osua väärään. Päällejuoksut mämmin ensin siten että tein kuten kuuluu, näin jäin kuitenkin jälkeen. Kun karsin turhuudet ja tein kuten haluan ja olen koiralle opettanut niin johan meni hienosti. Sylivekki putken jälkeen oli vaikea, mutta kun sitäkin vähän purki, niin huomasin että se mitä tein näyttää koiralle samalta kuin takaaleikkauksen hypynylivienti ja sitä se Zorro tarjosikin. Itse pitää olla selkeämpi. Niisto meni (lopulta) ihan hyvin, mutta malttia ja huolellisuutta se vaatii. Kierto jees, sylivekki taas huono (selkeyttä!), persjättö periaatteessa hyvä, mutta tiukempi ohjaus, käytiin myös väärässä putken päässä. Välistävedot olikin aika mahdottomat, koira tuli putkesta tuhatta ja sataa, vaikea sitä oli  saada välistä. Tulihan se tietty lopulta. Tämä suora on syytä opetella, muutenkin koko välistäveto pitäis oppia tekemään kääntyilemättä. Siinä ei ole mitään kaunista kun iso ihminen rupeaa tanssahtelemaan.


Oli siis vaikea, mutta ihana rata. Olis siinä toki voinut itsetuntokin mennä, mutta onneksi Katja kävi Afin kanssa näyttämässä miten se kuuluis mennä. Afi keksi radasta vielä paaaljon enemmän variaatiota, eikä Katja näyttänyt kaiken aikaa niin onnelliselta ; )

Pialta tuli ilosanomia pitkin päivää. Tekivät kaksi älyttömän hienoa nollaa ja olivat vissiin kakkosina kahdesti isoissa luokissa. Tuloksena siirto kakkosiin, Jippii!

2 kommenttia:

  1. höh, eihän radoilla pidäkään itsetunto mennä :), hyvä siis että käytiin pikasesti koheltamassa itsekin ettei siltä tuntuisi? jokainenhan treenaa tasosestiin ja uudet hommathan on eka koulutettava niin koiralle kuin ohjaajallekin..treenit on treenit= koulutusta, eikä mitään nollan perässä väen väkisin metsästystä?
    Aattelin että vois muuten katsoa tammikuussa eka näillä ohjaustekniikoilla ja sitten hakea tähän rataan ne jokaisen koiran millä ne kulkee parhaiten ohjaustyylit? esim. dee hyppää niin pienillä kaarilla että en usko sillä mitään sylivekkejä käyttäväni, afin kanssa joudun ne varmaan opettelemaan..eli katsotaan millä tyylillä jokaisen koira menee parhaiten ja nopeiten, kellotellaan vaikka? sitten mietitään meijän "salainen" joukkuetaktiikka :)) millä me se kulta käydään hakemassa :D
    t.Koo

    VastaaPoista
  2. Joo niin me tehdään. Nähdään nyt vähän vaivaa ja hymyillään leveästi sitten lopussa!

    Kaunis kiitos kouluttajalle.

    VastaaPoista