Cockerspanelit ry viettää 30 v juhlavuottaan. Juhlavuoden kunniaksi aktiivit ja ihanat ihmiset olivat järjestäneet gaalan jossa käytiin näyttelykisa vuoden kauneimpien cockereiden kesken (pennut, veteraanit ja aikuiset). Lisäksi syötiin ja juotiin fiinisti ja nosteltiin maljoja hienoille koirille ja tuloksille. Harrastuspuolet oli myös kutsuttu näytille ja juhlimaan, siksi mekin siellä oltiin.
Zorro sai kutsun agimestaruutensa johdosta. Markokin oli mukana kun halusi osallistua ja hauskaahan meillä olikin. Minä/Zorro, Eva/Sunny/Jazzy/Joya, Sanna/Siiri, Miia/Tessa ja Asko/Lyyli oltiin edustamassa agipuolta kun muita kutsuttuja ei tullut. Zorro, Siiri ja Lyyli edustivat tyylikkäästi lyhyessä karvassa, kommentteja pääsi vain muutamilta, mutta onhan se ymmärrettävää ja odotettavaa niissä piireissä. Hyvä on kuitenkin pakkaa vähän sekoitella ja pieni järkytys on ihmisille vaan hyväksi ; )
Myös muut harrastuspuolet (mejä, toko, metsästys) esiteltiin parhaiden koirensa keralla. Tämä oli tietysti mielenkiintoista, vaikken vieläkään tajua niiden tuloksista hölkäisen pöläystä jos niitä luettavakseni saan. Minulla nämä käytössä menestyneet koirat menevät kuitenkin 6-0 kauneudessa pärjäävien ohi, varsinkin kun en näköjään kauneudestakaan mitään tajunnut, tuomari valitsi usein toisin kuin minä.
Olihan ne näyttelykoirat tietty kauniita ja pääsääntöisesti hienosti käyttäytyviä ja mukavan innokkaita vilperttejä. Yllättävää oli kuitenkin muutaman koiran pelokkuus ja haluttomuus vaikka olivat näyttäytymisen ammattilaisia. Luulisi että pysytyvät jo juoksemaan muutaman metrin suuntaan jos toiseenkin, varmasti sitä oli hiottu ja opeteltu. Mutta joitain sai houkutella ja raahata perässä kun niitä pelotti niin. Hui, jos koira jota pelottaa tuollainen pääsee jatkamaan sukua kauneutensa tähden, niin eipä mennä hyvään suuntaan luonteissa. Tämä arkuus tuli ilmi vain muutaman koiran kohdalla, mutta silmään se kävi.
Ja kotona. Talviaikaan siirtymisen aiheuttaman väsymyksen päätin poistaa tänä viikonloppuna ja luulen että onnistuin siinä. Lääkkeeksi nautin metsää sekä löhöilyä. Lauantaina oltiin aamulla metsälenkkeilemässä ja kurainen Zorro valmistautui gaalaan käymällä vain suihkussa. Sunnuntaina tehtiin taas metsälenkkiä pidemmän kaavan kautta, perunatkin tuli nostettua ja kaikenlaista puutarhajuttua tehtyä.
Agiporukka oli niin hienon sporttinen jengi kuin olla ja voi.Ja ei se ole karvaa katsomista,kun on hieno rotu:)) Zorrokin on vallan hieno!
VastaaPoistaMein Rebekalla meni hieman överiksi koko juhla,kun yksinkertaisesti oli liian hauskaa hih!
Nyt jouduttiin sitten ainakin 3 viikon agipaussille,kun alkoi nuo naistenjutut Rebekalla:( HÖH!!
Terkkuja koko jengille mein porukalta!
t.Tiina ja cockeritytöt Rebekka,Sara ja Mari
Ai, oliks mäkin sporttinen!!
VastaaPoistaTaisin kuitenkin olla se, joka sai ne muut näyttämään niin sporttisilta ; )
Olipa ihanaa nähdä Rebekka yhtenä kauneimpien joukossa. Me kovasti kannustettiin teittiä, mutta osattiin tehdä se hillitysti.
Kiitos kannustuksista:)) Ne oli tarpeen,kun hiki valui norona selkäpiitä pitkin,kun yritin saada sen epelin seisomaan edes sekunnin:D
VastaaPoistaJa toivotaan,että mekin joskus edes oltaisiin gaalassa sporttipuolella,olisi kunnia olla teidän sakissa <3
t.tiina ja sortin sakki.