sunnuntai 15. elokuuta 2010

Cockerileirillä

Perjantaina pakattiin Zorro autoon ja ajeltiin kohti Hauhoa ja Hauhovia. Jollain konstilla olin onnistunut saamaan Markonkin mukaan harrastamaan kanssani (valokuvausta ja puutarhajuttuja Lepaalla, ei kuitenkaan cockereita). Kaikkea se rakkaus teettää tai sitten sitä vaan pelotti jäädä teinien kanssa kotiin.

Leirillä oli mahottoman mukavaa. Aivan mahtavia koiria, ihania ihmisiä ja kivaa toimintaa aamusta iltaan, tai siis yöhön asti.  Perjantaina kuultiin taippariesitelmä Liisa Pajalata. Myöhemmin vedettiin hänen opastuksellaan laahausjälkiä kanilla ja melkein kaikki kai ajoivatkin jäljen. Hyvin tuntui kaikilta onnistuvan, myös Zorro teki sen tietysti hyvin.

La aamuna meillä oli Nybergin Johanna kouluttamassa agia ja hän vetikin hyvän treenin. Itse koipivammaisena panostin kauko-ohjaamiseen joka osin onnistuikin. Hieman tilannetta tietysti vaikeutti kun oma liikkuminen ei ollut normaalia, vaan jäin kinkkaamaan kun olisi pitänyt irrota vauhtia.

Omien treenien jälkeen minä ja Susanna opetettiin alkeita sekä myös kilpailevien ryhmää. Oli vähän höhlä tunne kun jotkut opetettavat (kilpailevat) olivat kokeneenpia kuin me, mutta ei ne sentään silmille tulleet ;) Kummastakin ryhmästä pystyi kyllä itsekin oppimaan, sillä onhan se vähän kuin peiliin katsoisi kun muut tekevät virheitä, kun tietää että itsellä on samat ongelma ja vähän vielä lisää...

Lauantai-iltana oli sitten rientoja, mutta siinä vaiheessa karkasin parisuhdetta hoitamaan, kun ei se Marko noita koirahommia niiin rakasta. Tässä jäi siis aukkoja (ainakin TOTO-juoksu) meikäläisen sivistykseen, Hipon tanssiesityksen kuitenkin maltoin katsoa, oli se hienoa! Yötä myöten sitten värkättiin Pian opastuksella naruleluja koirille, ja syötiin makkaraa, ja otettiin vähän olutta (tai siis ei kai kukaan muu nainen juo olutta).

Sunnuntaina Asko tuli kouluttamaan meitä ja kyllä sekin treeni paikkansa tiesi. Tuli muunmuassa poispäin käännös. Zorro oli hieno!

Ja sitten me taas Susannan kanssa koulutettiin omat ryhmämme. Kiva oli kun ihmiset oli niin innokkaita ja kiinnostuneita oppimaan. Oli ihan kiva levittää agilityn ilosanomaa (ohhoh, näikö ne uskonnot saavat alkunsa?)

Jossain vaiheessa olisko ollut sunnuntaina oli myös hieno ja hyvä luento koiran motivaatiosta ja motivoinnista. Silloin ei tullut kysymyksiä mieleen kun sai kysyä, mutta nyt niitä olisi.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti