Kesän hyppimiset

Kesällä käytiin Pohjois-Norjassa

Ja tutkittiin Lapin mestoja

Ollaan me vähän esteitäkin hypelty. Ostin tiistaiksi Hillalle tuurausvuoron Akatemialle, kouluttajana Iina A. Valitsin pennulle mukavan koutsin, kun oli tavallaan eka ohjattu treeni. Hyvin Hilla veti, innolla, tarkkana ja ennen kaikkea hyvällä mielellä. Edellisen viikon sateinen ulkokenttä oli nimittäin vähän liikaa hälle, silloin ei hotsittanut mikään. Sofi pääsi keskiviikkona Juhan puolelle ja voi veljet että me nautittiin, kumpikin. Sofi lähtöhässäköinti on kummallisesti rauhoittunut. Se istuu lähdössä ihan rauhassa, mutta kun lupa tulee, lähtee kuin raketti.

Syyskuu on ollut vähän aksakuivaa aikaa meille, meinaan tulla hulluksi. Ei olla osuttu kisoihin, viikonloppuisin on ollut muuta. Hillan kanssa voi jotain tehdä kotonakin mutta Sofi kanssa ei, se ei osaa aksata hiljaa (paitsi kepit osaa). Sama juttu seuran kentällä, en kehtaa huudattaa koiraa, naapurit on liian lähellä. Täytyy yrittää ostella hallireenejä. Seuralla ei ole hallia tässä kuussa, mutta lokakuussa päästään ilmeisesti Jaun entiseen halliin Tuusulaan. Se on huippua!

Hilla opettelee keppejä isojen koirien avustuksella. Hilla on jännästi pehmeämpi tapaus, superkiltti, pohtii ehkä vähän liikaakin, eikä kestä niin epäonnistumisia. Keppejä opettaessa tykkään että koira oppii itsenäisen suorituksen, tietää mistä mennään sisään, miten kepitetään ja missä on esteen loppukohta. Tuohon suoritukseen tarvitsee vauhtia, eikä siinä aloituksen jälkeen saa liikaa pohtia, muuten tippuu vauhti ja rytmi katoaa. Perustettiin tähän lihapullarinki. Hilla katseli kun Zorro kepitti ja sai lihapullaa palkaksi. Sitten laitoin koko lauman peräjälkeen kepittämään, ja kaikki oli ihan että JEE, Hillakin. Into, ahneus ja rentous, siis oikea mielentila, on laumassa mukavan tarttuvaa.




Kahdet kisat käytiin Sofin kanssa kesällä. Piirimestiksiin saatiin oikein joukkue seuran koirista. Tosi mukavaa että meillä rupeaa olemaan jo joukkueellinen kaikkiin kokoluokkiin. Medit ei juhlineet, minäkin liukastuin jo neljännellä esteellä, mutta TuuKK:n minijoukkue nappasi hopeaa! Sitä touhua oli ilo katsoa. Yksilöradoilta meille tuli ekasta nolla ja kakkosstartista vain rima, ei ihan huono.

PM-kisat alustettiin käymällä Jaun kisoissa Tuusulassa. Sieltä taisi tulla kontaktifemma ja muutama hylly. Karsiontoihin me ei kuunaan päästy sillä Sofille tuli tulehdus anturoiden väliin. Hoito vaati antibioottikuurin. Rotumestaruuksiin ei myöskään päästy, ne juostiin samaan aikaan kun me oltiin taippareissa Hillan kanssa. Se vähän harmitti (pikkurillillisen vaan).

Hilla on SPA YKKÖSTYTTÖ

Käytiin Rengossa taippareissa, samassa paikassa kuin Masin ja Sofin kanssa kolme vuotta sitten.

Nostin Hillalle numeron 1, eli startattiin ryhmämme ensimmäisenä. Homma alkoi sosiaalisella osuudella, joka meni loistavasti. Hilla on kaikkien kaveri ja alati iloinen ihanuus.

Alustuksena hakuosuuden kuvaukselle: Hilla on ihan tavallinen lintujen perässä pyrähtelevä koira, sitä kiinnostaa luonto kaikkine ihanuuksineen silloin kun se on vapaa. Mutta kun mennään metsään treenaamaan se unohtaa luonnon saman tein ja keskittyy palloihin, se ei ole vielä tajunnut että lintuja me oikeasti jaakataan. Hää on niin kiltti että etsii palloja. Ja istuu, hällä on istujan geenit. Ja tuijottaa silmiin, hällä on hyvä kontakti.

Pakattiin koirat autoon ja lähdettiin metsään hakuosuudelle. Taipparihakuhan on kokemukseni mukaan aika irtoavaa ja vallatonta metsässä koluamista missä koira hömpsöttelee siellä täällä ja nuuskuttelee mennessään, ampuja ampuu haulikolla ja katsotaan miten koira reagoi. Mentiin metsään tuomarin ja ampujan kanssa. Laskin Hillan vapaaksi ja Hilla oli heti tarkka tyttö, etsi hieman ja totesi ettei ole palloja. Minä vähän kuiskuttelin että etsi, Hilla menee taas, kääntyy ja pysähtyy, tuijottaa silmiin ''mamma ei täällä ole palloja'', lähetän toiseen suuntaan, vien kuin pentua, kävelen siksakkia. Hilla irtoaa aina muutaman metrin, käännöksistä tulee saappaiden edestä toiseen suuntaan. Voi kääk mikä tuskien taival oli meidän hakuosuus, hiki tuli ohjaajalle. Aikamme touhuttiin tätä, tuli ampuminen ja Hilla istui laukaukselle. Vapautin sen ja lähetin vähän kuin noutoon, silloin se irtosi etsimään sen verran että siitä tuli meidän oljenkorsi. Tiesin ettei perushaku voinut olla tyydyttävää, mutta Hillan ''nouto'' oli kenties riittävä.

Koko loppupäivän oli aika jännä olo, olin kokenut jotain ihan käsittämätöntä. Me oltiin kenties stiplattu jo hakuosuudella. Herranpieksut sentään.

Jäljestyshomma meni todella hyvin. Saatiin siihen ukkonenkin rankkasateineen mukaan, mutta lintu löytyi varmasti ja vakaasti. Riistapukin nouto lammesta meni myös loistavasti, luovutus edessä istuen.

Siirryttiin majalle syömään ja odottelemaan tuloksia. Hillan tulokset luettiin ensimmäisinä ja mielenkiinnolla odottelin mitä hausta sanotaan ja päästiinkö siitä läpi. Tuomari maalaili nuorta koiraa ja sanoi hakua suppeaksi, oli kuitenkin laukauksesta innostunut sen verran että haki oikealla etäisyydellä. Hakuosuus hyväksytty, huh! Muut osuudet menikin niin mallikkaasti etten oikein edes kuunnellut tarinointia. Lopputulemana taipparit hyväksytysti läpi. Mukana oli kaksi muutakin Lahjakas koiraa Lumia (Hillan sisko) sekä Melli (2 kuukautta vanhempi) ja kaikki kolme saivat tuloksen SPA1!

Sosiaalinen käyttäytyminen:
Iloinen ja sosiaalinen narttu. Tervehtii tuomarin ystävällisesti ja tulee toimeen myös muiden koirien kanssa.

Haku ja laukaus:
Kovin ohjaajasidonnainen nuori koira, joka odottaa koko ajan apuja. Hakukuvio melko suppeaa siksakkia. Laukauksesta innostuu ja tekee oikein näyttävää työtä sopivalla etäisyydellä. Näyttö riittää, mutta koulutuksen myötä toivottavasti saadaan hieman lisää omatoimisuutta.

Jäljestys:
Hyvin ja varmasti matkaan. Maavainulla alusta loppuun, kulma tarkasti, kaato kiinnosti. Hyvä suoritus.

Vesityö:
Ripeästi veteen, ui pukille ja noutaa sen ohjaajan käteen.

Tottelevaisuus:
Koira hyvin ohjaajan hallinnassa.

Yhteistyö ja yleisvaikutelma:
Nuori koira on nöyrä palvelemaan ohjaajaansa ja se näkyy etenkin haussa. Hieman itsenäisyyttä tekisi terää. Kuitenkin hyvin toimiva pari.

Hämeenlinna, Renko Kakarin Maja, tuomarina Kirsi Salokanto

ps. Miten voi yhdellä ihmisellä olla kaksi niin erilaista saman rodun ja linjan edustajaa. Sofi tiesi jo pentukoirana että on syntynyt lintuja jaakaamaan ja luontoa pölläyttämään. Oli jo vuoden vanhana mielestään valmis vaikka mihin ja ihan pöljä lintujen perään. Hilla (1 vuosi ja 3 kuukautta) taas on niin kiltti että heti kun ollaan jotain tekevinään hää unohtaa linnut ja luonnon ja keskittyy siihen mitä kuvittelee minun haluavan, eli palloihin. Lisäksi on ihan lapsi vielä, ei puhettakaan että olisi valmis syksyn kokeisiin. Oikeasti tämä taitaa nyt olla se hyvä tilanne, tästä on hyvä jatkaa.

Hilla vesitöissä - hyväksytty!

Kun luotto koiraan on luja, uskaltaa ilmota kokeeseen, vaikkei koira ole vesilintua nähnytkään.

Ilmosin Hillan vesityökokeeseen tilanteessa ettei se osannut uida (lompsotteli liian pystyssä), kerran oli nähnyt riistalinnun ja sekin oli fasu, eikä tykännyt ampumista (hiippaili takavasemmalle). Oli kyllä tarkoitus harjoitella linnulla, mutta se jäi minulle tyypillisesti viimetinkaan ja humpsahti siitäkin vielä viikolla. 

Päästiin viikko ennen koetta kokeilemaan noutoa linnulla. Hilla teki ensin kokeenomaisen noudon damilla ja seuraavaksi linnulla. Kaikki meni kuten uumoilin, eli täydellisesti. Uimaankin oppi samalla reissulla, oli ilmeisesti tarpeeksi pitkä uintimatka ja hyvin markkeerattu heitto, niinpä ei tarvinnut varvistella, eli uida liian pystyssä nähdäkseen. Ampumista treenattiin kotona haun yhteydessä paukkunoudoilla, mutta vasta kakkosheitolle ja sillekin vasta luvalla. Halusin kertoa hälle että ampumisesta seuraa jotain kivaa, ja noutaminen on Hillasta superkivaa!

Itse koe meni täydellisesti. Mentiin Hillan kanssa rantaan ja katsottiin heitto, kesti hyvin ampumisen ja lähetin noutoon. Lähti hyvin, oli vesirajassa kun ase sanoi naks, Hilla pysähtyin ja katsoi asetta (Hillan eka haulikkokokemus), lähti taas ja ui suoraan linnulle. Otti linnun, ui suoraan takaisin ja luovutti hienosti edessäni istuen. 

Videolla kuuluu miten minä höpötän Hillalle. Aloitin höpöttämisen vasta kysyttyäni tuomarilta onko sillä lintu suussa vai mitä se tuo, oli kuulemma lintu. Kehuin Hillaa sillä tämä oli sentään vasta toinen vesilintu kuunaan eli ihan opetteluvaihe vasta. Vaikka hän oli kyllä nyt jo ihan täydellinen!

Cockerspanielit ry:n vesityökoe Hyvinkäällä ke 12.8.2015, tuomarina Arto Kurvinen.

Kiitos Ulla Ruistolalle reenistä, videosta ja järkkäämisestä. Kasvattajille kiitos Lahjakkaista geeneistä. Alla vielä arvostelu.

SM-kisoissa Oulussa

Lähtötunnelmissa

Jihuu, oltiin siellä mekin. Jalka teipattuna ja nilkkatuella (nilkka poksahti reilu viikko sitten). Joukkueradalla edustettiin Cockereita, koska omasta seurasta ei löydy joukkueellista medejä. Kuvittelin että ihan tehtävissä oleva rata ja että näytetäänpäs perskules. Sofi näyttikin minulle persvillat ja lähti omineen. Joukkueradalta meille tuloksena tuhannen hyllyä.

Sunnuntain hyppyradalla oli heti aloituksena odottamani ''hitaat kuskit karsiva juoksusuora'', ja minulla koira jota ei voinut jättää lähtöön. Tein mitä täytyi ja juoksin kuin viitapiru. Neloshypylle tehtiin meidän tavaramerkkipyörähdykset sekä arvottiin huonompi poistumissuunta, mutta klaarattiin rata ja saatiin tulokseksi hieno nolla, sijoituksella 7. / 254 koirakkoa. Aika hyvin!



Finaaliradalla täytyi jättää koira lähtöön, hieman komensin, mutta niin komensivat muutkin. Mentiin hyvin, mutta puomin jälkeen ajauduin liian pitkälle enkä osannut korjata tilannetta vaan vedin alkuperäisen suunnitelman mukaan, jossa olin myöhässä, rintamasuunta väärin ja peitin kepit. Sofi kävi hyppäämässä renkaan kuten ohjaus kuului. Hylly tässä kohdin. Renkaalta Sofi jatkoi upeasti avokulmaan kepeille, eli teki aika paljon vaikeamman radan kuin muut. On se taitava. Lopussa minä kämmin, se vähän harmittaa, muttei onneksi paljoa.



Ihan vaan muistutuksena itselleni, kannattais olla sen verran kiinnostunut karsintaradan tuloksista ettei tarvitsis melkein 50:n koirakon ajan olla hermoromahtaneena siitä koska on oma vuoro. Ei meinaan tullut minkäänlaista infoa montako koirakkoa on mennyt ja montako jäljellä. Meikä hermoili omaa vuoroa odotellessa koko rahan edestä, ihan vaan että osuisin oikeaan aikaan radalle. Sen hermoilun jälkeen olinkin jo ihan naatti, ja sitten, sen väsymisen jälkeen tuli lopulta oma vuoro. Ensi kerralla, jos flaksi käy, teen karsintaradan tuloksista itselleni aikataulun. Hassua oli muuten huomata miten eri planeetalta olin verrattuna kanssakilpailijoihin, olivat ihme urheilijoita koko sakki, hyvä niin. Tätiaksaaja oli jopa vähän hämillään. Kaikkiaan oli hienot kisat ja upeat järjestelyt. Kaikesta innostuneena ilmoitin meidät karsintoihin, käydään nyt sekin ihme kerran katsomassa.

Hillan ekat epikset!

Tässä se nyt on, meidän ensimmäinen episrata. Jouduttiin vähän oikaisemaan tuomarin suunnitelmasta, sillä vasta ilmoittautumisen jälkeen tajusin että agirataanhan kuuluu kontaktit. Ihan samanmoisesti Hilla posotti kuin aikoinaan nelikuisena video. Hää on niin helppo tapaus, istua napottaa lähdössä ja seuraa ohjausta hirmu hyvin.

Tarkoituksena oli harjoitella hälinää, lepattavia kehänauhoja, pillittävää tuomaria, ratahenkilöitä, muita koiria ja yleisöä, eikä mikään näistä tuntunut häiritsevän Hillaa. Tein saman radan kolmella eri ohjauksella, sillä halusin sen tottuvan erilaisiin juttuihin. 

Ja mehän ei olla paljoa reenattu, Hillalla oli 10 min/vk viime talvikaudella hallissa. Nyt kesäkaudella hällä ei ole lainkaan reenivuoroa. Hilla osaa mielestäni niin hyvin (seuraa ohjausta) ikäisekseen (12 kk + 2 vk) ettei sen tarvitse reenata. Talven lumilla kokeiltiin keinua sen verran että tiedän ettei siinä ole ongelmaa. Puomin lopun osaa ja puomin yli juokseminen on kokeiltu, ei ongelmaa. Matalan aan on juossut pari kertaa, siihen tulee juoksarit, niiden eteen ei olla tehty mitään. Kepeistä ei tiedä vielä mitään, mutta luultavasti oppii ihan itsekseen kunhan laitan ohjurit ja namikipon loppuun, heh. Nyt annetaan vaan ajan kulua ja palataan näihin kun kisaikä lähestyy.

Ihania hyllyjä Sofin kanssa

Ollaan Sofin kanssa yritetty hommata vähän kisarutiina lähestyvien isojen kisojen tähden. Korkattiin ulkokausi ensin JAUn kisoissa Hyrylässä ja viime viikonloppuna juostiin KATin kisoissa pari starttia. Meillä on ollut oikein hauskaa vaikka kaikenlaista on sattunut.

Jaulla juostiin kolme starttia. Ekalla mentiin hyvin, tosi hyvin kaikki vaikeat kohdatkin. Sitten tuli juoksusuoran päässä putkeenlähetys ja kun Sofi saavutti putken suun niin minä huusin koiraa nimeltä. Sofihan on niin ihme otus että se ehtii reagoimaan ihan sekunnin osassa ja olenpa ennenkin pyöräytellyt sitä putken suulta pois. Hyvin pyöri, kääntyi ensin katsomaan että ''mitä asiaa'' ja kun sanoin pukeen niin osui siihen väärään. Ihminen ei hevillä opi.

Tokassa startissa minun piti päästä kolmoshypyn kohdalle. Siinä kulkiessa vilahti sivusilmässä musta koiruus, varasti pirulainen. Mietin hetken että keskeytänkö mutta aattelin sitten että mitä turhaa, lähden mieluummin nauttimaan agilityn hurmasta. Ja me mentiin taas niin hyvin. Puolessa välissä sattui niin että jäin jälkeen eikä Sofi katsonut numeroita tarkkaan (kepeiltä tietty puuttui numero) ja valitsi keppien sijaan putken ja joutui ihan eksyksiin. Tuomarin kanssa seistiin keppien aloituksella, naureskeltiin ja ihmeteltiin missäs koira on. Lopulta Sofikin saapui paikalle ja jatkettiin rataa hienosti loppuun asti. Puomilla sain päähäni pysäyttää Sofin haralle, ja se pysähtyi, eli ihan voittajina päästiin maaliin.

Kolmas oli taas vähän haastellinen, mutta eihän mulla ollut hätää Sofin kanssa. Tämä oli taas niin herkkupullaa minulle, fiilistelin ja nautin. Tuloksena hieno nolla! No sellainen kauneusvirhe oli taas, että löysäsin lopussa kun nolla rupesi varmistumaan, siitä ylimääräistä lenkkiä. Kuvat radoista olis kivat, mutten löytänyt netistä.

Seuraavana viikonloppuna Katin kisoissa olin ensin vähän kauhuissani kun tuomari laittoi rimat tappiin, mutta sitten selvisi että teemana oli SM-kisat ja siitä se nautinto alkoi. Sofilla ei ollut rimaongelmia ja hää oli niin mainio. Siellä tehtiin kaikenlaista jännää putkilla mutta Sofi oli tarkka, kiltti ja huoleton. Minulla jäi yksi linjaus vähän vajaaksi ja niinpä yksi hyppy luiskahti väärältä puolelta.

Tokalla radalla tehtiin putki/kontaktierittelyjä. Enkä eritellyt, ajattelin että kyllä Sofi osaa ja osasihan se. Olipa melkoinen fiilis kun lähdin juoksemaan puomia, katsoin taakseni ja näin Sofin tekevän kaikkensa päästäkseen puomin aloitukselle vaikka siihen oli laitettu putki tielle. Hylly siitä lopulta tuli kun minulta jäi yksi pidättävä käsi pois enkä ollut ehtinyt suoristamaan juoksusuuntaa joten Sofi teki ylimääräisen takaakierron. Harvoin kiittelen tuomaria, mutta olipas nyt todella kivat teemaradat.

Tulostaso tökkii mutta ei haittaa, paljon hauskempaa tehdä hienoja hyllyjä kuin punnertaa pakkonollia. Jos ne nollat tulee hauskuudella niin tulkoon, ei niissä silloin mitään vikaa ole. 

6.5. Hilla 1-v!

Kelläs nyt on synttäripallo?

No mulla!

Onnea Hilla Hilpeä ensimmäisenä syntymäpäivänäsi.

Olet ihana!