Hilla on SPA YKKÖSTYTTÖ

Käytiin Rengossa taippareissa, samassa paikassa kuin Masin ja Sofin kanssa kolme vuotta sitten.

Nostin Hillalle numeron 1, eli startattiin ryhmämme ensimmäisenä. Homma alkoi sosiaalisella osuudella, joka meni loistavasti. Hilla on kaikkien kaveri ja alati iloinen ihanuus.

Alustuksena hakuosuuden kuvaukselle: Hilla on ihan tavallinen lintujen perässä pyrähtelevä koira, sitä kiinnostaa luonto kaikkine ihanuuksineen silloin kun se on vapaa. Mutta kun mennään metsään treenaamaan se unohtaa luonnon saman tein ja keskittyy palloihin, se ei ole vielä tajunnut että lintuja me oikeasti jaakataan. Hää on niin kiltti että etsii palloja. Ja istuu, hällä on istujan geenit. Ja tuijottaa silmiin, hällä on hyvä kontakti.

Pakattiin koirat autoon ja lähdettiin metsään hakuosuudelle. Taipparihakuhan on kokemukseni mukaan aika irtoavaa ja vallatonta metsässä koluamista missä koira hömpsöttelee siellä täällä ja nuuskuttelee mennessään, ampuja ampuu haulikolla ja katsotaan miten koira reagoi. Mentiin metsään tuomarin ja ampujan kanssa. Laskin Hillan vapaaksi ja Hilla oli heti tarkka tyttö, etsi hieman ja totesi ettei ole palloja. Minä vähän kuiskuttelin että etsi, Hilla menee taas, kääntyy ja pysähtyy, tuijottaa silmiin ''mamma ei täällä ole palloja'', lähetän toiseen suuntaan, vien kuin pentua, kävelen siksakkia. Hilla irtoaa aina muutaman metrin, käännöksistä tulee saappaiden edestä toiseen suuntaan. Voi kääk mikä tuskien taival oli meidän hakuosuus, hiki tuli ohjaajalle. Aikamme touhuttiin tätä, tuli ampuminen ja Hilla istui laukaukselle. Vapautin sen ja lähetin vähän kuin noutoon, silloin se irtosi etsimään sen verran että siitä tuli meidän oljenkorsi. Tiesin ettei perushaku voinut olla tyydyttävää, mutta Hillan ''nouto'' oli kenties riittävä.

Koko loppupäivän oli aika jännä olo, olin kokenut jotain ihan käsittämätöntä. Me oltiin kenties stiplattu jo hakuosuudella. Herranpieksut sentään.

Jäljestyshomma meni todella hyvin. Saatiin siihen ukkonenkin rankkasateineen mukaan, mutta lintu löytyi varmasti ja vakaasti. Riistapukin nouto lammesta meni myös loistavasti, luovutus edessä istuen.

Siirryttiin majalle syömään ja odottelemaan tuloksia. Hillan tulokset luettiin ensimmäisinä ja mielenkiinnolla odottelin mitä hausta sanotaan ja päästiinkö siitä läpi. Tuomari maalaili nuorta koiraa ja sanoi hakua suppeaksi, oli kuitenkin laukauksesta innostunut sen verran että haki oikealla etäisyydellä. Hakuosuus hyväksytty, huh! Muut osuudet menikin niin mallikkaasti etten oikein edes kuunnellut tarinointia. Lopputulemana taipparit hyväksytysti läpi. Mukana oli kaksi muutakin Lahjakas koiraa Lumia (Hillan sisko) sekä Melli (2 kuukautta vanhempi) ja kaikki kolme saivat tuloksen SPA1!

Sosiaalinen käyttäytyminen:
Iloinen ja sosiaalinen narttu. Tervehtii tuomarin ystävällisesti ja tulee toimeen myös muiden koirien kanssa.

Haku ja laukaus:
Kovin ohjaajasidonnainen nuori koira, joka odottaa koko ajan apuja. Hakukuvio melko suppeaa siksakkia. Laukauksesta innostuu ja tekee oikein näyttävää työtä sopivalla etäisyydellä. Näyttö riittää, mutta koulutuksen myötä toivottavasti saadaan hieman lisää omatoimisuutta.

Jäljestys:
Hyvin ja varmasti matkaan. Maavainulla alusta loppuun, kulma tarkasti, kaato kiinnosti. Hyvä suoritus.

Vesityö:
Ripeästi veteen, ui pukille ja noutaa sen ohjaajan käteen.

Tottelevaisuus:
Koira hyvin ohjaajan hallinnassa.

Yhteistyö ja yleisvaikutelma:
Nuori koira on nöyrä palvelemaan ohjaajaansa ja se näkyy etenkin haussa. Hieman itsenäisyyttä tekisi terää. Kuitenkin hyvin toimiva pari.

Hämeenlinna, Renko Kakarin Maja, tuomarina Kirsi Salokanto

ps. Miten voi yhdellä ihmisellä olla kaksi niin erilaista saman rodun ja linjan edustajaa. Sofi tiesi jo pentukoirana että on syntynyt lintuja jaakaamaan ja luontoa pölläyttämään. Oli jo vuoden vanhana mielestään valmis vaikka mihin ja ihan pöljä lintujen perään. Hilla (1 vuosi ja 3 kuukautta) taas on niin kiltti että heti kun ollaan jotain tekevinään hää unohtaa linnut ja luonnon ja keskittyy siihen mitä kuvittelee minun haluavan, eli palloihin. Lisäksi on ihan lapsi vielä, ei puhettakaan että olisi valmis syksyn kokeisiin. Oikeasti tämä taitaa nyt olla se hyvä tilanne, tästä on hyvä jatkaa.