Töissä ja vapaalla

Perjantaina Sofi lähti taas töihin. Sillä on parahultainen unirytmi, itse asiassa ihan sama kuin pojilla. Ensin aamulla syödään, sitten Sofi laukkaa ja riekkuu, Zorro tyrkyttää jotain kivaa aarretta ja Masi vaan notkuu sohvapöydän kupeessa. Kun lähdön hetki koittaa ovat pojat ihan valmiita päiväunille makkariin ja Sofi lähtee töihin nukkumaan. Sama sitten ruokiksella, Sofi herää ja lähdetään kotiin, silloin pojatkin taas jaksavat ottaa osaa ja käydään pienellä puutarhakierroksella. Sofi syö ruokisella ja sitten se lähteekin taas töihin nukkumaan.

Kaikenlaista jännää tapahtuu ''kaupungissa'', ollaan tavattu potkukelkka, pyöräilijä ja matkalaukkua pyörän perässä vetävä poika. Tällaista ei meillä maalla tapahdu, eli kaikin puolin on hyvä että Sofi kulkee minun mukanani. Kotona olisi myös (llian) ihana Zorro, enkä halua että Sofi rupeaa Zorron koiraksi, haluan siitä koiran itselleni, itsekäs kun olen! Täytyy muuten kehaista miten hienoja kavereita Masi ja Zorro ovat olleet pienelle Sofille. Zorro jaksaa leikkiä pennun kanssa vetoleikkejä ja kylkimyyryä (Zorro on kyljellään ja sit halitaan). Masi ei leiki mutta sen hermo pitää yllättävänkin hyvin, välillä se joutuu lelunvahtimismoodiin ja silloin se ärhentelee, mutta muuten siis hyvin.

Perjantaina Sofi oli mukanamme Jumbossa kun käytiin ostamassa elämämme ensimmäiset konjakkilasit. Jumbossa Sofi oli takkini suojissa kun huristeltiin rullaportaissa kuin vanhat tekijät ja hississäkin oltiin Lauran luona. Samalla reissulla käytiin myös Ikeassa, mutta sen pienen ajan Sofi koisi autossa. Pojat joutuivat odottelemaan kotona, eli perjantai oli niille tylsä päivä.

Viikonloppu vietettiin kotioloissa poikien kanssa metsälenkkeillen ja vapaasta nauttien. Ilmoitin meidät kisoihin Hyvinkäälle. Jänskättää vähän että mitä siitäkin tulee, kun ei olla kisattu pitkään pitkään aikaan. Ainakin olis hyvä syy olla ahmimatta jouluna, kun joutuu juoksemaan.

Arki alkoi Sofille

Se lähti nimittäin töihin. Lauralla oli muita menoja, leffoja ja muita älyttömyyksiä eikä hän halunnut olla enää pentuvahtina. Aamusella syötin koirat, melskasivat pitkin pirttiä aikansa ja kun lähdin Sofi mukanani töihin oli nukkumatti aikas tuloillaan. Töissä laitoin häkin kontuurin puolelle, pennun sinne ja siellä se nukkuikin ruokatuntiin asti. Päätin olla huono työläinen ja nipistin hieman aamusta ja loppupäiväkin jäi vajaaksi kun tänään oli agility. Ruokikselle lähdettiin Mustin ja Mirrin kautta josta ostettiin Sofille söpö vaaleanpunainen neulekolttu, samalla käytiin hakemassa Kaisa lukiolta kotiin.

Kaisa hoitikin Sofia iltapäivän kotosalla. Ennen neljää lähdettiin ajelemaan Juvanmalmille agireeneihin. Sofi osaa autoilla varsin lunkisti, se on vähän samanlainen kuin minä, sekin tuntuu aina nukahtavan. Reeneissä Sofi oli häkissä nätisti, kävi myös vähän käveleskimässä ruohomatolla ja kontaktiesteiden pintaakin kokeiltiin hieman tassujen alla. Ekat ''reenit'' kestivät vain pari minaa, lähinnä vain totuttiin olemaan ja kuulemaan hallin ääniä.

Zorro oli innokas, kuuliainen ja varsin hyvä vauhtinen, muutaman kerran harhaili, mutta kun ei ollut ohjausta niin eihän se tiennyt minne juosta. Mulla ei ollut hurjat agifiilikset, lähinnä kiitin Zorroa ja pidin sen hyvällä mielellä.

Illemmalla kun jätkät lähtivät lenkille, me vietettiin Sofin kanssa laatuaikaa ja panostettiin meidän ''suhteeseen''.

Ihan mahoton

sanois Tuula, mut tää ei nyt aukene kaikille ; )

Tästä on mahotonta saada kuvia. Koira on liian nopee, kamera on liian hidas ja valoa on liian vähän. Tähän asti kaikki kuvat taitaa olla paikoillaanolokuvia, joko on pidelty tai pentu on nukkumassa, mutta tässä on nyt pari hereilläolokuvaakin. Kuvaamista vaikeuttaa sekin kun Zorro ilmestyy heti häntä ja kroppa heiluen tyrkyttämään jotain kivaa juttua suoraan kuvaajan suuhun. Ja tyrkkiin siinä samalla Sofin kauemmas tai kumolleen.

Sormi on uhrattu, mutta näin tämä pysyy paikoillaan.

Ihana Sofi!

Kato Laura, kato mitä mul on, ja Sofi on siellä takana jossain...

Sofi leikkii.

Maanantaina madotin neidin. Tiistaina se kävi kanssani suihkussa, jätin vaan suihkun oven auki ja sinne se mukaan änkesi. Kynsiä on leikattu aamuin illoin, se ei suju ilman protestointia joten tätä tehdään vähän ja taajaan. Taluttamista on kokeiltu, se tulee sujumaan. Istumista harjoitellaan myös, muuten menee ihan jees, mutta kun se ruokakuppi ilmestyy näkyviin iskee Sofiin alkukantainen suuri röyhkeys ja syömisen himo eikä se voi millään käsittää että vieläkin pitää istua - ja sittenhän se ruokakuppi taas häviääkin pois : (   Katsekontaktia ollaan ruvettu harjoittelemaan pienimuotoisesti.

Laura on ollut hoitamassa Sofia. Minua harmittaa kovin että joudun olemaan töissä tämän herkkääkin herkemmän alkuajan. Pikkaisen harmittaa ylikireä pakkanen myös, käytiin muuten kaupoilla Sofin kanssa ja ostettiin sille Hurtta-takki.

Me kiitetään onnitteluista. Onnea tässä tarvitaankin, myös aivot olisivat tarpeen - toivottavasti Pukki tuo.

-

Kas kas, pentuhan oppii. Kävin syöttämässä sen tässä kirjoitusten välissä. Pistin istumaan ja kun ruokakuppi läheni nousi koirakin. Mitään en sanonut, nostin vaan kuppia kun pepa nousi. Ihan kärppänä tajusi ja pepa peruutti takaisin maahan. Tätä tehtiin muutama kerta ja johan pysyi pepa maassa ja vapaalla vasta nousi! Sofihan selvästi ajattelee!

Sofin toinen päivä

Yö meni hyvin, illalla mentiin iltapisun jälkeen klo 23 nukkumaan. Kolmelta yöllä Sofi heräsi, yritin sitä kädellä ensin tyynnyttää, mutta se ei auttanut. Vein pienen pisulle ulos, pistin takaisin häkkiin ja loppuyö nukuttiin taas hyvin. Seitsemältä herättiin mutta ne oli kyllä kollit kun heräs ennen meitä daameja.

Zorron kanssa Sofi on leikkinyt kovasti. Zorro käveleksii lelu suussa ja Sofi loikkii ja syöksyilee ympärillä ja koittaa saada lelusta kiinni. Imurointi oli ihan jees, pieni yritti vaan napata liikkuvaa suuleketta eikä itse masiinaakaan pelännyt lainkaan. Hoitopöydällä käytiin ja vähän pehmoisella harjalla siliteltiin, tassut katsottiin ja koiteltiin.

Serkkukoirat Nappi ja Jakke kävivät perheineen syömässä. Ulla-täti, Jenny, Miika ja Bella-vauva kävivät siis kun olivat täällä päin. Sofi oli sillä välin nukkumassa ja kun heräsi pidin sitä sylissä enkä laittanut hyörintään sekaan. Serkkukoirat ovat ihan kilttejä, mutta ajattelin että Sofi on liian pieni.

Matoista ei ole tarvinnut luopua. Yksi pisu ja kakka on tullut sisälle, kaikki muu on tehty ulos. Johtotehtävistä on pientä pitänyt kieltää ja Sofi osaakin ei-sanan melko hyvin, hyvin pystyy luopumaan tekemisistään kun kielletään. Nimensäkin tietää on oikein hyvin ja häntä iloisesti viuhuen tulee kun kutsutaan.

Leenakin kävi tänään, mutta ei ehtinyt näkemään Bella-vauvaa kun olivat juuri ehtineet lähteä. Laura tuli  kotiin pariksi päiväksi Sofin hoitajaksi sillä meidän pitää mennä töihin.

Masi näyttää mallia ja peni tekee perässä

Luonto tavoittelee symmetriaa?

Sofi on täällä!

Aamulla haettiin Sofi-pentu. Kauniisti hän lähti mukaan, autossa yritti ensin kiivetä koipea pitkin syliin, mutta tyyntyi sitten jalkoihin ja kävi lepäämään. Kun saavuttiin kotipihaan laskin pennun sylistäni poikain pissapaikkaan ja siihen Sofikin lorautti ekan pissansa. Kaikki on käyty sinne tekemässä, mitään ei ole vielä sisälle tehnyt.

Sisällä päästin Sofin ensin tutkimaan hieman paikkoja. Masin makuupaikka sohvapöydän nurkalla piti haistella huolella. Pienen tutkimusmatkan jälkeen otin pennun syliin ja käytiin yhdessä vapauttamassa kollit makkarista. Hienosti meni kaikki, kummatkin pojat oli hienoja ja ihania, Zorron iloinen häntä paukutteli pentua pläsiin, mutta siihen se saa tottua. Uuteen kotiin saapumisesta on videokin, mutta vielä ei osata laittaa sitä näytille.

Unet Sofi nukkui makkarissa häkissä, pojat oli sillä välin metsässä ja minä tein ruuan. Hyvin nukkui, kävin sitä välillä katsomassa ja kun se viimein heräsi käytiin taas ulkona pissalla.

Poikain kanssa Sofi söi sapuskansa ja hyvin maittoi, mitään ei kuppiin jäänyt ja hotona veti. Meillä kaikki syö hyvin, tai siis ylihyvyin ; )

Sofi on jo tutkinut melkein koko talon, rohkeasti se vetää pitkin huushollia. Olkkarin matosta ollaan käyty pientä keskustelua, pennun mielestä se on yks iso pehmolelu jota pitäis järsiä ja kurittaa, minä ilonpilaajana olen toista mieltä. Pojat ovat olleet sille hyviä kavereita, Masikin sanoo vain nätisti että älä tuu liikaa häiritsemään. Zorro hyörii ympärillä lelu suussa ja yrittää saada Sofia leikkiin. Ihan vielä Sofi ei ole uskaltanut, mutta pientä lelusta nappaamista on jo ilmassa. Zorro on vielä niin hirmu iso ja sillä on se mahottomasti heiluva häntä. Eiköhän Sofi pian tuosta kasva ja Zorro on vielä paiseessa sen kanssa!

Ja nyt on videokin (lisätty 25.3.2014)

Agiteenit + pentu

Sama juttu kuin viimeksi. Ei tule kuvaa, koska saatiin edellisten treenit, enkä kehtaa kuvaa laittaa. Joka tapauksessa Zorro oli mielestäni erittäin hyvä, tosin tämä on täysin mittaamatonta mutua. Kisathan aikanaan näyttää missä mennään ja pelkään järkyttyväni kun niiden aika koittaa.

Koira on mielestäni hyvin opetettu, se tietää, osaa ja tekee. Oma suoritus on aina vähän hakusessa. Hösellystä on liikaa, siis turhanpäiväinen hosuminen josta johtuu kunnon tilttaus. Osaisinpa tehdä yksikertaisemmin, vain tarvittavat ja olla hetkessä läsnä. Huollisuutta kaipaisin myös, se on niiiin tyhmää hosua turhia ja jättää sitten joku tärkeä asia tekemättä.

Maanantaina kävin Ullan luona ja valittiin meille pentu. Minulle tuli uskomattoman varma olo, olen valintaan oikein tyytyväinen. Yritin tehdä kaiken oikein tämän pentuhankinnan suhteen ja nyt näyttääkin tosi hyvältä. Tulossa on pieni narttu. Nimekseen tulee Sofi ja lauantaina alkaa meidän yhteinen taival!

Agiteenit

Edellinen treeniryhmä oli tehnyt radan jonka sitten lähteissään ystävällisesti meille näyttivät. Piirsin sen kyllä talteen, mutta tähän en kehtaa laittaa. Tallensin sen nimellä vauhtirata_paastapaahan ja nimi on kyllä kuvaava.

Siinä lähdettiin päädystä, juostiin melkein koko hallin pituus kilpaa koiran kanssa, sillä seuraavan päätyyn oli kiire. Siellä otettiin kiinni ja lähetettiin putkeen joka meni puomin ali. Koiralle aukesi siitä nopea väylä aalle. Mutta sinne ei tietysti pitänyt mennä. Ohjaajalle putkeen lähettämisen jälkeen tuli ongelmaa, piti nimittäin ehtiä kiertämään puomin pää ja ohjaamaan jo takaakiertoja. Okei, ei tätä voi kirjoittaa ilman kuvaa...

Joka tapauksessa juostiin kuin hullut kenttää päästä päähän. Toisessa päässä oli siis puomi poikittain niin ettei ehtinyt ohjaamaan oikeille hypyille. Toisessa päässä oli hyppysuoran jälkeen hyppy jolle ei saanut osua vaan ennen sitä piti saada koira kääntymään takaisin päin.

Paljon tuli siis juostua, ei mitään keski-ikäisen hommaa. Yritettiin kuitenkin kovasti ja vikalla kerralla kun minulla oli jo henkinen pakko, onnistuttiin mielestäni hyvin. Zorro sai ennen tätä hivenen kurinpalautusta, se oli turhautunut minun hölmöilyistäni ja rupesi riekkumaan. Vikaan onnistuneeseen sessioon tarvittiin siis latautunut ohjaaja ja kurmuutettu koira (kurmuutus = joutui istumaan hetken aloillaan).

Hyviäkin asioita oli paljon. Zorro liikkui iloisesti, kontaktit ihan priimaa, vaikea avokeppikulma lähetyksellä onnistui ihan joka kerta, karjaisusta kääntyi hyvin (kurinpalautuksen jälkeen), puomilta poispäinkäännös (tai mikä lie) putkeen meni hyvin. Olin tyytyväinen. Oli ihanaa juosta ja päästellä kun jalkakin taas kestää!!