Edellinen treeniryhmä oli tehnyt radan jonka sitten lähteissään ystävällisesti meille näyttivät. Piirsin sen kyllä talteen, mutta tähän en kehtaa laittaa. Tallensin sen nimellä vauhtirata_paastapaahan ja nimi on kyllä kuvaava.
Siinä lähdettiin päädystä, juostiin melkein koko hallin pituus kilpaa koiran kanssa, sillä seuraavan päätyyn oli kiire. Siellä otettiin kiinni ja lähetettiin putkeen joka meni puomin ali. Koiralle aukesi siitä nopea väylä aalle. Mutta sinne ei tietysti pitänyt mennä. Ohjaajalle putkeen lähettämisen jälkeen tuli ongelmaa, piti nimittäin ehtiä kiertämään puomin pää ja ohjaamaan jo takaakiertoja. Okei, ei tätä voi kirjoittaa ilman kuvaa...
Joka tapauksessa juostiin kuin hullut kenttää päästä päähän. Toisessa päässä oli siis puomi poikittain niin ettei ehtinyt ohjaamaan oikeille hypyille. Toisessa päässä oli hyppysuoran jälkeen hyppy jolle ei saanut osua vaan ennen sitä piti saada koira kääntymään takaisin päin.
Paljon tuli siis juostua, ei mitään keski-ikäisen hommaa. Yritettiin kuitenkin kovasti ja vikalla kerralla kun minulla oli jo henkinen pakko, onnistuttiin mielestäni hyvin. Zorro sai ennen tätä hivenen kurinpalautusta, se oli turhautunut minun hölmöilyistäni ja rupesi riekkumaan. Vikaan onnistuneeseen sessioon tarvittiin siis latautunut ohjaaja ja kurmuutettu koira (kurmuutus = joutui istumaan hetken aloillaan).
Hyviäkin asioita oli paljon. Zorro liikkui iloisesti, kontaktit ihan priimaa, vaikea avokeppikulma lähetyksellä onnistui ihan joka kerta, karjaisusta kääntyi hyvin (kurinpalautuksen jälkeen), puomilta poispäinkäännös (tai mikä lie) putkeen meni hyvin. Olin tyytyväinen. Oli ihanaa juosta ja päästellä kun jalkakin taas kestää!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti