Aksaa

Tiistaina tutusti CB-treenit kummallakin koiruudella. Koutsi oli kipeänä joten koulutimme toinen toisiamme. Radassa muutama tiukka kohta joihin olisin tarvinnut opastusta, varsinkin ylläri ylläri Zorron kanssa. Oli lähetys kahden putkenpään välissä oleville kepeille, Z painoi jääräpäisesti putkeen, mutta Sofi osui kepeille. Aalla Sofi kehitteli ikäväkseni kontaktiongelmaa, teki kyllä kontaktin, mutta ei jäänyt odottamaan vapautusta. Tämähän oli ihan odotettavissa ja näin sen pitääkin käydä, nyt opetellaan sit oikeasti venaaminen. Treenit muuten ihan jees.

Torstaina käytiin ensin Zorron kanssa Ojangossa, tämä oli sen eka kerta uudessa hallissa. Siellä oli turhan vaikea rata valmiina kun meillä oli vasta kisaamisen aloittaneita paikalla, kehiteltiin samasta radasta vauhdikkaampi versio, lopputulema oli loistava. Zorrokin oli loistava, eka nykäsy oli vähän huono, mutta kun se riippuu Zorron kanssa niin paljon musta, jos minä olen huono niin ei liiku koirakaan. Kun sain itseni vauhtiin niin menipä tosi hyvin, ja vitsit että se koira kääntyy ja melkein siitä näkee että se nauttii kun käyttää kroppalihaksiaan saadakseen itsensä taipumaan. Tämä oli hyvä treeni Zorrolle, se sai osin luukuttaa, mutta joutui muutaman kerran oikesti jumppaamaan.

Käytiin viemässä Z Lauralle Koivukylään. Kaisa oli Lauran kanssa kaupoilla ja tytöt olivat vasta tulossa kotiin, joten oltiin heitä junalla vastassa. Sofin kanssa jatkettiin Liuhto-treeniin Juvanmalmille. Sofi meni kuin viitapiru vaikealla radalla. A oli vaikea kun se piti suorittaa ''yksin'' ohjaajan jäädessä lähetysasemiin. Sofi meni varsin hyvin, mutta yhdistettynä meidän uuteen ''kontaktiongelmaan'' tulos oli huono. Oltiin onneksi oikeassa paikassa ja saatiin hyvitä ohjeita ongelman korjaamiseen. Radalla oli hienoja keppikulmia, lähetys pimeään putkikulmaan, pakkovalsseja, no kaikkea kivaa. Nautittiin kovasti. Lähdössä pysymiseen saatiin myös hyviä ohjeita. Oltiin vuorostamme viimeinen koirakko ja meni tosi myöhään. Lopuksi käytiin hakemassa tytöt ja Z Koivukylästä, puolenyön jälkeen päästiin kotiin, rankkaa.

Perjantaina Sofin kanssa Hyvinkäällä. Vaikeahko rata, mutta onneksi Heini viimekerralla teki sen suuren työn että opetti mulle taakaakierron oikein, nyt minäkin ehdin valssit ja muut, enkä jää niin herkästi jumittamaan. Lähdöt meillä meni oikein hyvin, kontaktit osin ja harjoiteltiin niitäkin nyt uudella tyylillä.

Jos tekee pienen rodunsisäisen vertailun näiden kahden tapauksen välillä, niin tämän olen huomannut. Tiukassa/nopeassa tilanteessa  Z saattaa jumittaa, se menee tasan sinne minkä lukitsi vaikka se olisikin väärä este. Zorrosta suorastaan näkee, että nyt se kuulee, nyt se ajattelee, mutta ajatus/reagointi ei vaan ole niin nopeaa. Vaikka siihen tilanteeseen tekee muutaman toiston ja koirasta näkee että nyt ei muuten mene oikein, se ei vaan pääse irti siitä väärästä tekemisestä. Sofilla on selvästi notkeampi aivotoiminta, se saa viestin aivoista kroppaan nopeammin ja sen kroppa reagoi ja kääntyy nopeammin. Sofi pystyy siis korjaamaan tilanteen nopeasti. Tosin Zorron ''hitaus'' voi hyvinkin johtua sen ankeasta historiasta olla mamman aksanopettelukoira, ja se on ohjaajan virhe jos ei kykene kertomaan oikeita esteitä. Ohjaaja se vasta jumittaakin meidän paletissa ;) Asian toinen puoli on tietysti se että Zorron menoon voi satavarmasti luottaa, sille kun sanoo et toi este, mene ja hyppää, se varmasti tapahtuu :)