Tilanne tietysti kaiveli, joten pakkohan minun oli Sofilla näyttää, että joku meistä sentään osaa. Sofi ei kertaakaan mennyt putkeen kun kerroin sille puomin, putkeen se meni aina kun ohjasin sinne. Mentiin rataa osissa, matalilla rimoilla. Jännää oli viedä koiraa jolla on vielä puutteellinen radanlukutaito, esim hyppyä 14 ei sen mielestä ollutkaan koska 13 jälkeen näkyi putken suu jonne se irtosi kyllä hyvin (kuva on ihan omasta päästä nykäisty eikä pidä ihan paikkaansa). Sofi harjoitteli myös littanaksi laitettua aata ja on ihan varmatoiminen senkin kontaktin suhteen.
Torstaina kävin Porvoossa sairaalassa. Ensin otettiin verikokeita, sitten puhaltelin pariinkin erilaiseen värkkiin. Ensin puhaltelin ihan omin voimin, lopuksi otin tujauksen astmapiipusta ja puhaltelin uudelleen. Astmapiippu paransi tuloksia. Kotiin sain PEF-puhallusmittarin johon puhaltelen viikon verran aamuin illoin ja kirjaan lukemat ylös. Seuraava viikko samoin mutta ensin omin voimin, sitten otan astmapiipusta tujauksen ja puhaltelen uudelleen. Etsitään siis astmaa, sillä jotain minä köhin ja vingun. Ärsyttävää herätä joka aamuyö omaan vinkunaansa, ja köhimiseen olen lopen tympääntynyt, en jaksaisi sitä enää kunnella kun sitä jatkunut nyt jo puoli vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti