Hillasta agilityvalio!

Hilla 💚Agilityvalio

Mihinkäs me jäätiin... kesällä käytiin SM-kisat josta tuliaisena paljon hyllyjä ja siitä alkoi harrastusten kesäloma.

Heinäkuun lopulla Hilla sterkattiin. Kesän aikana opeteltiin uusi lähtöasento, koska istuminen tuntui liian vahvalta pidätteeltä. Jossain vaiheessa henkiset peikot alkoivat taas helpottaa ja nyt aksaaminen tuntuu olevan hälle mukavaa. Täytyy toivoa että tämä kestää, eikä irtokoiria ilmaannu radalle Hillaa järkyttämään. Hää on kyllä himpun taas aikuistunutkin :)

Eniveis, Hilla alkoi kulkemaan ja menee nyt niin hyvin kuin kuunaan tarvitsee mennäkään. Olen niin iloinen ja tyytyväinen!

Ja kun kerran lähti kulkemaan niin myös tuloksia alkoi tulemaan. Hilla agi-valioitui viime viikonloppuna tehtyään huikean triplanollan. Keskimmäisellä radalla Hilla juoksi hienosti tasatuloksen vanhan kilpakumppanimme Natson kanssa. Näin Natson radan ja se oli hieno! Lähdettiin lenkille ja kohta minua tultiin huutelemaan, kun tuloksissa oli jotain ihmeteltävää. Päättelin että oli tullut kolmanneksi tai jotain ja että kyselevät sertistä, mutta Hilla olikin juossut saman voittoajan Natson kanssa. Olinpa tyytyväinen! Annettiin voitto kunnianosoituksena Natsolle, jolla sattui olemaan uransa vika kisa ja vika startti. Hilla sai myös SM-nollat kasaan.

Sofilla kaikki hyvin. Viime SM-kisojen jälkeen päätin etten pysäytä sitä enää aalla koska se on mielestäni vähän brutaalia, ainakin noin vauhdikkaalle koiralle. Noh, annoin pikkusormen ja siitä se sitten lähti... Vailla mitään tolkkua pieni musta spanieli paineli menemään. Jouduin ottamaan kontrollipisteen, eli pyäytysaan takaisin ja se olikin taas oma hommansa :) Lähdön suhteen olemme päässeet myös eteenpäin. Ja niin hienosti Sofi on aksannut! Viime kisoissa meinasi hältäkin päästä triplanolla, mutta keskimmäisellä tippui rima. Metsästämme tuplanollaa edelleen.

Kevyt flunssakausi

Helmikuun alussa mulle tuli normaalia pahempi flunssa. Sen kanssa meni melkein pari kuukautta keuhkot aika lailla kökköinä ja edelleen köhityttää. Ei juuri aksailtu saati lenkkeilty, mitä nyt pellon reunalla könötettiin. Hengittäminen oli aika vaikeaa, enkä halunnut keuhkokuumetta tai muita jälkitauteja. Nykyään kun minulla on astma, flunssat tuntuvat olevan pahempia ja tämän talven flunssa kuuluu muillakin olleen vaikeampaa sorttia.

Lopulta päästiin pellonlaidalta metsään liikkumaan. Sitten koirille tuli flunssa. Rupesivat vuoronperään kakomaan kurkkujaan ja taas tuli taukoa. Onneksi Hilla kilttinä tyttönä aloitti juoksut joten ne menee nyt samalla tauolla. Koirat on olleet aksaamatta aika kauan. Minä sentään pääsin viime maanantaina juoksentelemaan villakoiran ja suomenlapinkoiran kanssa 😍

Nyt ollaan kahden viikon varoajalla, ei tavata ketään, eikä käydä missään ettei tartuteta. Onneksi oma kenttä on sulanut ja kuivunut.

Hilla on harjoitellut keppikulmia. Ne täytyy opettaa sille vahvaksi ja oikeaksi osaamiseksi, sillä se oikaisee herkästi. Kunhan saadaan aloitus oikein, Hilla menee upeasti loppuun asti. Toki sitä pitää tsempata koko ajan, että tietää tekevänsä oikein. Puomia rakennellaan myös, eritysesti vauhtia haralle menoon, mutta sitähän me ollaan tehty aina. Hilla sai vuodenvaihteessa namimaatin  puomireeneihin.

Sofi on harjoitellut rauhoittumista ja aksatessa hiljaa olemista. Siitä voi päätellä ettei me olla tehnyt rataa vaan yksittäisiä esteitä. Siinä vaiheessa kun minä alan juoksemaan kiihtyy Sofi ja huuto alkaa. Meillä ei haukut hauku, jos minulta kysytään. Aina ei kysytä.

Putkeen! -lehden kuvasatoa 1/2017

Muistot talteen: Putkeen! -lehdessä oli artikkeli Vantaan EO-karsinnoista ja mekin päästiin kuvaan, vieläpä pienen haastattelun kera.

EO-karsinnat ja SM-hallikisat, päivä 2

Sofin (Ladysplit's Elanor) EO-menolippu! 

Ihmeellisiin paikkoihin tämä musta hurimus tätiaksaajaa vie, kuten palkintopallille ja nyt vielä Italialla uhkaa!

Sofi oli aamulla normaali iloinen oma itsensä ja liikkui hyvin. Lähdettiin kisapaikalle, ajattelin että jos jotain näkyy niin tullaan pois. Mitään ei kuitenkaan päivän mittaan ilmennyt, rimatkin pysyivät kannattimillaan paitsi yksi, mutta se oli minun vikani.

Päivä oli kaoottinen, ei muille, mutta meidän tiimille oli. Yleisöä oli paljon, niin paljon että nuori ja hieman herkkis Hilla oli hallissa liikkuessaan ja starttiin mennessään aika lailla järkyttynyt. Toisaalta tämä oli juuri sitä mitä Hillan kanssa tultiin harjoittelemaan. Sofi puolestaan oli edellisen päivän jäljiltä tietoinen että täällä juostaan kilpaa. Ja sehän juoksi, vailla mitään tolkkua.

Ensin oli Anne Viitasen agirata (en löytänyt kuvaa).

Hilla oli jo lähtöön mennessä vähän järkky, en saanut sitä leikkimään yhtään. Keppien jälkeiseen puomi-putkierotteluun meidän rata kosahti. Hää ei vaan osannut sitä ja ehkä minulta pääsi huono rintamasuunta. Sellaista se on, nuoret koirat ei vaan osaa kaikkea. Yritettiin pitää hauskaa.

Sofi oli villillä päällä. Minulta pääsi virhearvio että ehdin, vaan en ehtinyt. Heti alussa hylly ja loppukin aika hurjaa.

Kahden hyllyn jälkeen oli aika yllätys kun kuulin että kokonaistuloksissa tultiin kuitenkin kakkoseksi!


Tuloksellaan Sofi pääsi myös Halli-SM kisoihin.
Tuomarina Arto Laitinen.

Ja taas, paniikkikaahotusta heti alusta. Siinä se sitten olikin, alun ylimääräisestä kaarroksesta tiesi että homma on ohi. Hienot kepit Sofi teki ja lopun sössin minä. Yhteispelillä se sujuu.

Lopputulemana kuitenkin että voitettiin paikka Suomen EO-joukkueeseen Italiaan! Ihan huikeaa! Annettiin paikka heti eteenpäin, mitäs me sillä.

• Tästä nyt opiksi että ennen kesää täytyy harjoitella kahden päivän kisoja. 
• Hillalle viikonloppu oli loistavaa kisatreeniä. 
• Sofi selvisi terveenä. Meillä kävi fyssari tiistai-aamuna tarkistamassa koiran, eikä mitään vakavaa onneksi löytynyt. Sovittiin että pidetään pieni tauko. 
• Huudettuani kaksi päivää aksaa omat keuhkoni ovat paremmat. Hyvin käy aksa keuhkojen avaamiseen.
• Tulosta ei voi tietää etukäteen. Aina kannattaa yrittää, vaikka vähän flunssaisena.

EO-karsinnat, päivä 1

Mustavalkoiset

Joskus minäkin katson koiraa

Ilmosin koirat 18. -19.2. EO-karsintoihin Vantaalle kun mukavasti saatiin isot kisat lähelle. Sofi pääsi mukaan ranking-sijansa perusteella ja Hillalle ostin isojen kisojen harjoittelupaikan ilmon vapauduttua rajoituksista.

Sitten iski flunssa. Pari viikkoa liikunta oli pellon reunassa töröttämistä keuhkoja ulos yskien. Pelkäsin keuhokuumetta ja se rauhoittaa kummasti. Marko käppäili koirien kanssa, kunnes flunssa iski häneenkin.

Lauantaina lähdettiin kisapaikalle, sillä minulla ei ollut saikkulappua ja 120 egeä on summa josta en hevillä luovu. Keuhkot kökkönä röhien, eikä yhtään liikuntaa alla oli meidän lähtökohdat kisoihin.



Agirata, tuomarina Anne Savioja.

Hillan kanssa mentiin starttiin ja hää oli niiiiiiin hieno! Ei mitään keinukammoa enää, puomille mennessä hällä oli sentään jo haju mitä siellä tehdään. Hilla oli upea radallaan. Minulla ei jalat toimineet, olin koiran tiellä. Hilla törmäsi minuun ennen aata ja joutui nollavauhdista räpiköimään aan ylös. Hilla teki hienon nollan 0.16 yliajalla.

Muutama koira oli välissä ja mentiin Sofin kanssa radalle. Edellisestä radasta tiesin että koiran eteen ei kannata yrittää, lasken koiran alta pois ettei tule ruumiita.

Startti oli normivaikea ja siitä sitten pam pam pam, kaikki sujui, järjestin vaan itseni seuraavaan tilanteeseen kertomaan uudet ohjeet ja Sofi paineli menemään. Rata tuntui hyvältä, aikaa ei ollut ylimääräiseen, tehtiin vain oleelliset. Sofi juoksi huippuajalla johtoon joka piti loppuun asti! Sofi oli ihan kurko! Nappisuorituksen se vaatii, mutta niinhän se on kaikilla ja sitähän ne siellä reeneissä harjoittelee. Minä olin äimänkäkenä.

Hyppäri, tuomarina Arto Laitinen.

Hillan kanssa hyppärillä palasin höperöaksaan. Ei vaan pää toiminut, en muistanut, jouduin väärälle puolelle, pienessä itseharmissa yritin kursia jotain kasaan. Homma jatkui vielä nollana kunnes taas unohdin - koiran - josta hylly. Hilla oli hieno ja pidettiin hauskaa koko rahan edestä!

Sofin kanssa hypärillä olin piirun verran parempi. En hyvä, jäin taas väärälle puolelle, mutta himputti kun halusin sen nollan. Sofi oli edelleen hieno ja ohjaajasta huolimatta teki räpelön nollan, jolla saatiin kuudes sija.

Putkensuun vaihto. 

Ei sitä edessä olevaa väärää vaan tämä toinen.

Kotiin lähdettiin voittolakupaketin kera. Oltiin myös hyvissä asemissa EO-paikkaan, siihen mitä me ei edes haviteltu.

Kotona otettiin päikkärit ja lähdettiin peltolenkille mahtavaan auringonpaisteeseen. Avaimet jäi kotiin ja odoteltiin pientareella istuen ja kännystä kyttäillen milloin Marko tulee kaupasta kotiin. Kaikki oli hyvin aina iltaan asti kunnes Sofi valui rennosti sohvalta alas ja ontuen hetken takajalkaansa. Hitskit minä huomisesta tai mistään, mutta että ontui. Onneksi ei sitä missä on ykkösen polvi vaan toista, ihan väärää jalkaa. Ei mennyt mulla jakeluun kun mitään ei ollut sattunut. Lopulta sain katseen irti jalasta ja näin koiran. Apea, liian rauhallinen ja häntä roikkuu. Vesihännän oireet. Sofilla on kerran ollut ja se uusii herkästi. Tuli varmaan kylmällä ojanpenkalla istuskellessamme. Sain sen lämmöllä ja kevyellä hieronnalla hoidettua pois. Häntä nousi ja heilui. Päätin että katsotaan aamulla miltä koira näyttää.

Sofille TAAS tupla

Agilityurheilun ääripäät 😁

Vuoden agilityurheilja 2016 ja MM-kolmonen 

Sanni Kariniemi hienoine koirineen.

Toisena ääripäänä minä ja hienot spanielitypyt.

Agility on siitäkin hieno laji, että tyyli ja tapa on vapaa, vain virheet ja aika ratkaisee. Miehet, naiset, nuoret, vanhat ja ylipäätään me kaikki saadaan kisata samassa sarjassa ja sen myötä nähdä upeita ja mukavasti erilaisia suorituksia.

Itsenäisyyspäivänä kisailtiin HSKH:n kisoissa Racinelilla jossa kummallekin oli kaksi starttia. Saatiin starteista pitkästä aikaa myös videokuvaa kun Ina ja Päivi olivat ystävällisesti kuvanneet kummaltakin koiralta startin, josta kiitos heille.

Kivoja ratoja olivat kummatkin. Pitkästä aikaa sellaisia joissa nähtiin erilaisia ohjausvariaatioita. Agiradalla Hillaa jänskätti. Minulla oli päämääränä tukea sitä kontaktiesteillä, viedä niille hallitusti ja estää väistäminen. Keinu ja puomi ovat tällä hetkellä ne kauheimmat ja muuten pitää vähän himmailla kun ne kauheat ovat siellä radalla. Ei rata ihan huonosti mennyt ja esim kepit oli todella hyvät, nopeat ja itsenäiset. Ja meillä oli hauskaa. Hau sanoi pikkukoira maalissa. Hillalle vähän hissukka nolla. Sofi oli kilttinä ja teki myös nollan.



Hypäri oli mahtavan hauska rata. Aivan ihana keppikulma jonne mennessä tarvitsi taas tehdä päätöksiä. Valitsin toisin kuin muut, ajattelin että jos menen keppien puolelta peitän kepit. Juoksin ulkokautta ja ohjasin löyhällä poispäinkäännöllä kepeille. Ja sehän toimi, melkein. Sofi kävi pukensuulla kääntymässä. Kerrankin pyöräytin sen putkensuulla niin että siitä oli hyötyä. Radalla oli myös persjättösuora tai siis valitsin siihen persjätöt. Oli oikein hauskaa. Juoksin, heiluttelin käsiä takanani ja iloisena yllätyksenä mulla oli koira mukana kun pääsin perille! Hilla oli tällä radalla myös aivan mainio. Iloisena hän juoksi aksaa mamman kanssa. Ei vaan toimineet samat ohjaukset kuin Sofilla, tuli yksi esteen ohitus siinä matkalla. Hilla ei juokse ulkokaarretta kuten Sofi. Olisihan tuo pitänyt tietää, mutta kun ei muista aina kaikkea. Persjätöt ja muut toimi Hillalle hienosti. Hauskaa oli juosta koirien kanssa ja Sofille tästäkin nolla, eli toinen tupla jo!



Sofin kanssa en jaksa neuvotella niistä lähdöistä. En vaan jaksa toivoa ja olettaa että tajuaahan se ettei ilman lupaa pääse. Ei muuten tajua. Pettymys ja se jälkeen raivo tulee aina ennen kuin me päästään matkaan. Nyt jätin pettymisen pois ja vaihdoin suoraan raivoon. Hävettää se kauhea koiran käskyttäminen, mutta ei se muuten usko. Hillan lähdöt ovat ihan toisesta maailmasta.

Sofillakin jo TUPLA

Ihan ihmeellistä, kauden kolmannet kisat ja kummallakin koiralla on jo tuplanolla!

Hilla sai omansa aloituskisassa Ojangossa ja Sofi viime viikonloppuna samassa paikassa. Sofilta meinasi päästä triplanolla, mutta sainpas sen torpattua. Sofi oli menossa kolmannella nollalla maaliin. Ennen vikaa hyppyä huusin eteen, Sofi kääntyi kysymään miiittäääh ja hyppäsi hypyn, mutta pyörähdyksestä tuli femma. Hyvä minä 😁

Sofi oli viikonloppuna muutenkin ihmeellinen. Minulla on tapana pyytää jotakuta vahtimaan häkille kun menen starttiin Hillan kanssa. Sofille meidän aksaäänet ovat vähän liikaa. Se kiihdyttelee häkissä, vaikka muuten odottaakin tyynesti. Mutta nyt vahtijat sanoivat että oli ihan hiljaa, ei tarvinnut huomautella. Jotain huonoakin sentään, lähdöt ovat edelleen tuskaa mutta toimivat.

Hillan kanssa palattiin takaisin alkuun viime torstaina.... Jau-areenalla tuli koira laitojen yli meidän puolelle ja Hilla-raukka on nyt ihan järkyttynyt ja vetämätön. Se himmailee eikä ole siellä missä sen olettaisi olevan, kävelee keinun ja pelkää puomia. Oli aika hassua kun meni koiran kanssa kisaradalla ja joutui huutelemaan että tule tule. Maanantain reeneissä se väisti puomin, meni vasta pakolla ja senkin ryömien. Voi huoh sentään, nyt täytyy luoda sille uudestaan uskoa elämään. Jaun hallissa käydään vaan paukuttamassa keinua. Ilmosin sen kuitenkin itepäisyyspäivälle Ojankoon. Me ei ruveta pelkäämään, minä en suostu sellaiseen.