Tuplalla sm-kisoihin!!

Mieluusti kirjoittasin että kyllä me kerran vuoteen tupla tehdään, mutta edellisestä on jo pitkälti yli vuosi. Mutta nyt tehtiin, pirskatti sentään! Sofi pääsee sm-kisoihin jee jee!!

Lauantainan oltiin Ojangossa kahdella Viitasen radalla ja kolmas oli Sari Mikkilän. Hilla meni ensin ihan alkupäässä, Sofi sitten myöhemmin.

Ekalla Hillaa jänskätti, se jopa pysähtyi ja vilkuili ylöisöä, mutta lähti sitten etenemään aikas hyvin. Lopuksi vielä hukkasin radan. Sofin kanssa tippui rima ja karkasi puomilta jolta poistui kainalokyytiläisenä häkkiin.

Toka oli hyppäri. Hilla taisi tehdä jonkun hyllyn siellä koska muistaakseni annoin sen kepittää itse. Eli en siis muista siitä mitään... Sofin sain rauhallisesti starttiin, se ei saa enää riekkua yhtään. Ja nyt hää oli kuuliainen ja teki huikean radan. Olihan siinä tietty dramatiikkaa mukana ja ääntä tarvittiin, se on meidän tyyli, heh.


Kiitos Soile L videoinnista

Kolmas oli agirata jolla Hilla teki kauniin nollan. Sofi puolestaan dramaattisen nollan. Sofi meinas eksyä matkalla ja multa vielä unohtui rata ennen loppua, onneksi koira oli putkessa ja sain ''rauhassa'' arpoa ja pähkäillä seuraavaa. Mutta nolla eli TUPLANOLLA ja tuuletukset sen mukaiset!!



Sunnuntaina kisattiin Porskin kisoissa Jau-areenalla jonka Hilla mieltää kotihallikseen, siellä se on rohkeimmillaan. Nyt mentiin järjestyksessä Sofi ja kohta perään Hilla.

Eka oli Salosen kiva poispäinkääntö-aksarata. Sofi meni kuin tykinkuula, tosin yksi kohta meni niin pitkäksi että hetken pelkäsin sen hyppäävän saman hypyn toiseenkin suuntaan. Nolla saatiin kuitenkin kyhättyä eli kolmas nolla peräkkäin. Hilla meni oman ratansa kauniisti ja taitavasti, myös ne poispäinkäännöt. Taitava pikkulikka. Paha vaan lopussa ajoin sen linjalle, eikä hää sellaista kestä, nyt kesti ehkä parhaiten ikinä ja pienellä neuvottelulla saatiin rata oikein. Hillalle nolla!

Toka oli osin ihana kaahotusrata ja osin inho valssi-keskittymä. Sofin kanssa kuitenkin väärinymmärryshylly luultavasti lepattavista käsistä. Hilla pääsi aika pitkälle, kovaan kiinniottoon ei osannut tulla mutta muuten skulas. Hillalla rupes tässä vaiheessa olemaan hauskaa!

Vika oli maailman ihanin hyppäri. Harmi ettei siitä tullut videoa. Sen sanon että kaikki nautittiin. Sofi oli taitava ja nopea. Hilla teki kaiken samoin kuin Sofi, teki hienon itsenäisen avokeppikulman, kesti keppien loppuun päällejuoksun, teki törkeen hienon kiinnioton ja poispäinkäännöksen suoran putken jälkeen. Mutta radan loppu oli sellainen ettei ohjaaja osannut, ei rytmittää, ei soveltaa, eikä lopulta enää edes sanoa koiran nimeä. Naatti mikä naatti, mutta hyvin nauttinut naatti. Huippu viikonloppu huippukoirien kanssa!

Kolmosten korkkaus!

Hilla korkkasi kolmosluokan Porskin kisoissa Jau-areenalla. Ja Sofi oli tietysti mukana. Hieman pelkäsin kuin mun käy kun se kuntokin on aina parannusta vailla mutta ylläri ylläri, hyvin jaksoin kuusi starttia. Ekan startin jälkeen vähän hapotti, mutta kun mylly (keuhkot ja lihakset) lähti käytiin ei ongelmia enää ollut.

Hilla oli ensin ja sen kanssa tehtiin kaunis nolla. Tai no pari ohjausvirhettä minä videolla näen, mutta muuten mentiin hyvin. Sofin kanssa tein pituudella saman virheen ja Sofi-raukka kaatui. Se tulee sen verran tykimmin ettei ehtinyt reagoimaan mun hitaaseen käden vaihtoon. Tästä tuli pönttö-ohjaajalle kurja ja syntinen olo.

Kakkosrata oli sellainen ehtimishässäkkä putken ja aan ympärillä kumpaankin suuntaan, että moni ohjaaja kaatoi jopa esteitä. Hilla teki taas loistavaa työtä mitä nyt ei osannut vielä sitä putki aa erottelua, ai niin ja putkijarrukin jäi toimimatta. Sofi teki loistavan erottelun, oli jo menossa aalle kun lamppu syttyi, koira stoppasi liikkeen aan edessä ja kääntyi putkeen. Se oli kaunista katsottavaa. Muuta kaunista siinä ei sitten ollutkaan. Kauheaa kaahottamista lähinnä.

Kolmas oli Hillalle jo liikaa. Sitä rupesi jänskättämään eikä meinannut löytää edes lähtöasetelmiin jalkojen väliin. Vähän eksyiltiin myös radalla. Ja Sofi puolestaan kaahotti. Mutta ei haittaa, meillä oli kivaa, eikä kisaamista kai voi oppia muuta kuin kisaamalla.

Röyhelölipulla kolmosiin!

Tässä on aksailtu ihan jonkun verran, mutten ole niitä jaksanut kirjata, mitään ihmeellistä ei olla saatu aikaiseksi. Kuten Sofin tuplaa.

Hirveen hyvin meillä on kuitenkin mielestäni mennyt, olen ollut tyytyväinen meidän harrastamiseen ja sehän on pääasia.

Sofilla on usein ollut kuppi nurin kolmannessa startissa ja olen sitä joutunut kantamaan radalta. Mutta esim viime kisoissa (eilen, ei kai kauemmas tartte muistaa) Sofi teki todella kuuliaiset pysähdyskontaktit juuri viimeisessä startissa. Tuplaa ei taaskaan saatu kun heti alussa tippui rima. Meillä käy aina jotain pientä. Mutta ei huolta huomisesta vaan nautitaan tästä päivästä, ja seuraavista.

Hillan kanssa myös tapahtuilee jotain pientä, viime kisoissa esim hajosi hyppy alta. Tänään kuitenkin saatiin helppo nolla josta menolippu kolmosiin. Oltiin pitkästä aikaa Racinel-areenalla ja Hillaa vähän jänskätti. En saanut sitä leikkimään ennen ekaa starttia ja mietin miten se lähtee radalle. Rata oli hieman jähmeän oloinen mutta Hilla teki kuuliasesti kaiken mitä pyysin. Tässä startissa otin ensimmäisen kerran Hillaa vähän kiinni, sillä loppusuora ei ollutkaan suora vaikka siltä näytti, siinä oli kuikaus sivuun jonka Hilla kauniisti hoiteli. Iloinen ylläri oli kun etenemä oli kuitenkin 4,8. Tästä me saatiin serti ja nosto kolmosluokkaan.

Oltaisiin tässä vaiheessa päästy kotiin, mutta halusin Hillalle iloitteluradan sen ekan vähän nihkeän jälkeen. Tokaan starttiin mennessä Hilla leikki hyvin ja vapautui paineistaan. Ja radan veti ihan himputin hyvin. Pari rimaa vaan tippui, muuten oli ehjä, helppo ja kevyt vetäisy. Meidän jälkeen meni yksi huikea kromforländeri ihan mielettömän radan ja kun vihdoin saatiin aika meidän radalle (dyykattiin lappu toimiston rodesta) oltiin jääty vain 0,15 sekuntia tälle länderille. Tuli  hyvä mieli siitä että mekin oltiin todistettavasti menty huikeesti.

Nämä mun spanielitytöt on niin erilaisia kuin vain voi olla. Kohta kolmosissa nähdään jakautunut persoona joka karjuu toiselle, ja kimittää kiltisti ja kannustavasti toiselle koiralle.


Tässä Sofi tekee kontaktit!

Röyhelölipulla kakkosiin!

Viime sunnuntaina oli kolme kontaktirataa (niitähän me reenataan) SiSun kisoissa Ojangossa.

Ekalla radalla Hillalle sattui keppivirhe. Sellainen nuoren koiran kropanhallinta- ja rytmirikko keskellä keppejä. Muuten meni aika hienosti, paitsi loppusuoran eteenlähetys ei lähtenyt eteen vaan kaarsi edestäni väärään suuntaan. Toisaalta ei tuonut minulle mitään, eli ei ollut nouto. Hieno juttu sekin.

Toinen rata oli myös hauska ja me tehtiin se nätisti. Keinu oli mainio, kaunis pysähdys laudan loppuun ja maahan tömähdys. Kepeistä olin päättänyt että annan Hillan kepittää itsekseen ja jäin seuraavan hypyn taakse odottelemaan. Kauniisti Hilla kepitti, ei vielä kauhean nopeasti mutta hyvin kuitenkin, just silleen miten nuoren koiran on tässä vaiheessa hyvä kepitellä. Kesti hyvin itsekseen kepit loppuun ja siitä sitten jatkettiin mainiosti rataa eteenpäin. Paitsi että puomi on ensin keinu. Hilla teki hienon maastoutumispysähdyksen, totesi että tämä ei keikahda ja jatkoi haran kautta kohti viimeistä hyppyä. Tästä saatiin nolla ja serti.

Palkintojen jaossa tuomari (Seppo Savikko) sanoi että meidän rata oli harmoninen. Heh heh, sepä oli kauniisti sanottu, vähään aikaan en ole sellaista kuullutkaan. Hyvä mieli jäi näistä kisoista, Hillan kauniin kevyestä menosta sekä tuosta pienestä kehusta.

Meidän ykkösluokan taival meni näin:
1. kisa   2 starttia - 2 nollaa
2. kisa   3 starttia - 3 hyllyä
3. kisa   2 starttia - 1 hylly ja 1 nolla

Keinusta vielä. Meille sattui taannoin laskettavan keinun rämähdysäksidentti. Siitä seurasi alkuun pientä himmailua ja muutaman reenin ajan ohijuoksuja. Nyt kisoissa näytti siltä ettei Hilla muistanutkaan koko kommellusta.

Sunnuntaina kisattiin ja maanataina alkoi Hillan tokat juoksut.

Sofin kanssa kisoissa Lahdessa

Ajattelin että tänä vuonna kisaisin vähän ahkerammin kuin viime vuonna ja Sofin kanssa aloitettiin heti Lahdessa. Tuloksilla ei hurrattu. Kaksi ekaa rataa ihan hyvin, mutta pieniä virheitä. Koira kehuilla maaliin. Ja kolmannelle ylikuumuminen heti lähdössä, yleistä hölmöilyä ja koira kainalossa poistumien pelikentältä. Kun toinen meistä kuumuu niin saletisti kuumuu toinenkin :D

Ja loppuun vielä yhteenveto viime vuodelta.

Minulla on kolme hienoa koiraa. Olen ne harrastuskoiriksi halunnut ja onneksemme ollaan saatu harrastaa ja nauttia harrastamisesta. Oltiin terveitä (Sofilla pieni tassuhaveri joka parani hyvin) ja edelleen ollaan. Oli siis hyvä vuosi ja tulevalta toivon samanmoista - terveyttä ja harrastamisen iloa.

Hillan kanssa kisoissa Hyvinkäällä 20.12.

Ollaan halli- ja kontaktiturneellaamme edetty Hyvinkäälle. Koettiin taas uusi halli erilaisine kontakteineen. Hillalla on tapana ensimmäisellä radalla hipsutella kontaktit ja haemme reissuillamme varmuutta ettei ne ainakaan niskaan hyppää. Paitsi että viimeisimmissä reeneissä laskettava keinu rämähti alas ja Hillan kieleen tuli reikä. Saapas nähdä kuinka ja pitkään se vaivaa.

Eka rata jälkikäteen puituna (tästä on reilu viikko aikaa) meni ihan hyvin. Minulla meni hermo yhdessä ulkokaarteessa ja huusin että ''tule jo'' ja Hilla tuli - ohi esteiden. Teki kuten käskettiin. Lopussa korvasin törttöilyni tekemällä hiukka hienon ohjauksen jota ei Hillalle ollut edes opetettu, mutta jonka hää osas hienosti.

Toinen rata meni taas ihan jees. Heti lähdön jälkeen oli tiukka kääntyminen ja Hilla on niin ihmeellinen että kokoaa ja hyppää ihan pienesti, se suorastaan pysähtyy hypylle ja pompsahtaa yli. Tykkään, siihen kun lisää vielä elämänkokemusta ja varmuuttaa niin hyvä on. Kakkosradan kompastuskivi oli vaikea keppikulma. Kepit alkoivat suoran vauhtiputken vierestä. Olisi pitänyt osata hyvä putkijarru sekä pakkovalssi kepeille. Me ei osattu. Ekalla radalla oli myös vaikea keppikulma vähän samoilla aineksilla (vauhtia putkesta ja tiukka kiinniotto), eikä me osattu sitäkään. Paljon hienoja juttuja tehtiin tälläkin radalla ja nautittiin. 

Kolmas oli hyppäri jolla viimein sai lähettää kepeille, ja hyvin Hilla lähtikin - pituudelle.

Jatkamme harjoituksia!

Mettästelyä

Niin kaunis luonto ja valo

Kummatkin kuvat otti Jan Tanskanen

Sofi ei vähällä luovuta

Lauantaina oltiin Sofin porukoiden kanssa mettästysreenaamassa. Tai me roikuttiin siinä fölissä kun muut reenas fasuilla. En ottanut koirilleni yhtään lintua sillä halusin niiden keskittyvän muuhun tekemiseen vaikka lintuja oli paikalla. Käytiin kyllä hakemassa linnut ja matkustivat kaikki samassa takaboksissa.

Sofi haki tyhjää mutta haisevaa peltoa ihan hyvin vaikka toiset pöllyytteli lintuja siinä vieressä. Hilla teki ihan samat temput. Oli  kumpaankin koiraan tosi tyytyväinen. Ainoa pieni ikävyys oli Sofin äänenpäästö kun jouduttiin ohjaamaan muita ja lähestymään lintua silleen aika erikosella ja koiraa kiihottavalla tavalla. Se oli Sofille hieman liikaa, mutta sekään ei johtanut mihinkään, että sikäli se kävi reenistä. Sille päivälle osui kaunein ilma pitkään aikaan.