Hirveen hyvin meillä on kuitenkin mielestäni mennyt, olen ollut tyytyväinen meidän harrastamiseen ja sehän on pääasia.
Sofilla on usein ollut kuppi nurin kolmannessa startissa ja olen sitä joutunut kantamaan radalta. Mutta esim viime kisoissa (eilen, ei kai kauemmas tartte muistaa) Sofi teki todella kuuliaiset pysähdyskontaktit juuri viimeisessä startissa. Tuplaa ei taaskaan saatu kun heti alussa tippui rima. Meillä käy aina jotain pientä. Mutta ei huolta huomisesta vaan nautitaan tästä päivästä, ja seuraavista.
Hillan kanssa myös tapahtuilee jotain pientä, viime kisoissa esim hajosi hyppy alta. Tänään kuitenkin saatiin helppo nolla josta menolippu kolmosiin. Oltiin pitkästä aikaa Racinel-areenalla ja Hillaa vähän jänskätti. En saanut sitä leikkimään ennen ekaa starttia ja mietin miten se lähtee radalle. Rata oli hieman jähmeän oloinen mutta Hilla teki kuuliasesti kaiken mitä pyysin. Tässä startissa otin ensimmäisen kerran Hillaa vähän kiinni, sillä loppusuora ei ollutkaan suora vaikka siltä näytti, siinä oli kuikaus sivuun jonka Hilla kauniisti hoiteli. Iloinen ylläri oli kun etenemä oli kuitenkin 4,8. Tästä me saatiin serti ja nosto kolmosluokkaan.
Oltaisiin tässä vaiheessa päästy kotiin, mutta halusin Hillalle iloitteluradan sen ekan vähän nihkeän jälkeen. Tokaan starttiin mennessä Hilla leikki hyvin ja vapautui paineistaan. Ja radan veti ihan himputin hyvin. Pari rimaa vaan tippui, muuten oli ehjä, helppo ja kevyt vetäisy. Meidän jälkeen meni yksi huikea kromforländeri ihan mielettömän radan ja kun vihdoin saatiin aika meidän radalle (dyykattiin lappu toimiston rodesta) oltiin jääty vain 0,15 sekuntia tälle länderille. Tuli hyvä mieli siitä että mekin oltiin todistettavasti menty huikeesti.
Nämä mun spanielitytöt on niin erilaisia kuin vain voi olla. Kohta kolmosissa nähdään jakautunut persoona joka karjuu toiselle, ja kimittää kiltisti ja kannustavasti toiselle koiralle.
Tässä Sofi tekee kontaktit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti