Mettästelyä

Niin kaunis luonto ja valo

Kummatkin kuvat otti Jan Tanskanen

Sofi ei vähällä luovuta

Lauantaina oltiin Sofin porukoiden kanssa mettästysreenaamassa. Tai me roikuttiin siinä fölissä kun muut reenas fasuilla. En ottanut koirilleni yhtään lintua sillä halusin niiden keskittyvän muuhun tekemiseen vaikka lintuja oli paikalla. Käytiin kyllä hakemassa linnut ja matkustivat kaikki samassa takaboksissa.

Sofi haki tyhjää mutta haisevaa peltoa ihan hyvin vaikka toiset pöllyytteli lintuja siinä vieressä. Hilla teki ihan samat temput. Oli  kumpaankin koiraan tosi tyytyväinen. Ainoa pieni ikävyys oli Sofin äänenpäästö kun jouduttiin ohjaamaan muita ja lähestymään lintua silleen aika erikosella ja koiraa kiihottavalla tavalla. Se oli Sofille hieman liikaa, mutta sekään ei johtanut mihinkään, että sikäli se kävi reenistä. Sille päivälle osui kaunein ilma pitkään aikaan.

Hillan uimakoulu

Hilla sai HSKH:n kisoista palkinnoksi uimaopetustunnin (puoli tuntia) Sportti Hurtan koirauimalaan. Käytiin torstaina nauttimassa pulikoinnista. Uimaope totesi pian että Hilla menee veteen ainoastaan noutaakseen ja siihenkin se haluaa luvan minulta. Ope ulkoisti itsensä ja turhaan hän olisikin ollut paikalla. Hillaa jänskätti vähän eka kerta. Minä heittelin hälle pikkudamia ja Hilla nouti, hää on himonoutaja.

30 min pulikointia oli kyllä ihan liikaa, puolet siitä olisi riittänyt. Meidän jälkeen tuli kolme valkoistapaimenkoiraa jotka ei olleet ensikertalaisia, ne huusivat jo odottaessaan. Suihkun jälkeen oltiin vaihtamassa kuivaa ylle ja kuunneltiin miten koiralauma polski hulluna huutaen altaassa. Se oli kyllä hauskaa!

Issikkavaelluksella

Taas kopio facesta:

Kävin viikonloppuna issikkavaelluksella. Hepat esiteltiin ja valitsin Laufin joka oli sopivan näköinen ja kokoinen. Hää olikin hyvä valinta, pörröinen pää täynnä positiivisia ajatuksia. Oli kivaa ratsastaa pitkästä aikaa, olisko tässä kymmenisen vuotta aikaa edelliseen. Tölttäiltiin aika paljon ja loppuun tingin vielä loppulaukat. Sillon me päästeltiin ja kiljuttiin riemusta. Onneksi joku muukin kiljui, etten ollut ainoa jota siitä vähän moitittiin.

Kauhian kiva talli (Jau Jau, Mäntsälä) ja onnellisen näköisiä heppoja sekä muita elukoita, kukko kanoineen ja syliin tunkeva kehräävä kissa.

Hieman hymyilytti kun hepalleni haettiin namipussia selkään nousun ja laskeutumisen yhteyteen. Ne oli sillä jotenkin opetteluvaiheessa. Oltiin siis hyvin lähellä omaa harrastusmaailmaani. Porkkanoita heppa sai minultakin.

Sain tänne 50v-lahjakortin Mirjalta ja Juhalta. Iso kiitos! Oli mukava paikka, hurmaava heppa ja ihanaa ratsastaa pitkästä aikaa!

Laufi

Tällaiselta näytti selästä

Kun tultiin ratsastamasta Laufin karsinassa oli kukko ja kanaset lepäilemässä. Ne piti herätellä ja ajaa matkoihinsa ennen kuin sain hepan karsinaansa.

Tallissa oli myös kehräävä kissa

Hauskoja sattumuksia netin syövereissä

Bongasin männä viikolla pari hassua sattumusta netin syövereistä. Toinen vaan osui silmiini jotenkin, jostain, ja toinen blogista jota luen. Minullahan on silleen helppo elämä etten seuraa meidän tuloksia enkä kerää mitään pisteitä, mutta tällaisia merkkauksia ollaan näköjään saavutettu. Kiitos näistä kuuluu vain ja ainoastaan hurjalle ja ihanalle Sofille.

SM-kisat 2014 joukkuerata, jolla Sofi oli toiseksi nopein.

Bongattuna blogista, 2015 nopeustilasto.

Siellähän mekin keikutaan, aika hauskaa.

Mölli SPME-koe

Oltiin Hillan kanssa möllikokeessa Salon seudulla ja siitä keppana päivitys, eli kopio facesta:

''Hillan osuus meni näin. Meidänkin hakumaasto oli pellon reunaa, vieressä pieni oja ja sen takana mielenkiintoinen näköinen kuusikko, jonne oli jyviäkin viskottu ruokinnaksi. Hilla haki ihan nätisti pellon puolelta mutta ojaa ei olisi millään ylittänyt. Sitä me sitten tahkottiin että saatiin edes joskus se kuusikko tarkistettua. Hausta sanottiin että kattavaa, vähän liian suppeaa ja että en päästänyt koiraa etenemään tarpeeksi edelleni. No se on onneksi pelkkä päästämiskysymys. Tuomari kuitenkin tykkäsi Hillan kevyen näköisestä hausta ja mielestäni ihan oikein ja kauniisti mainitsi, että sitä hakua koira voi työskennellä pitkään, kun ei väsytä itseään turhankuohkaamisella.

Ylösajossa sattui sellainen pikku juttu että... Lintu oli kuusenoksista rakennetussa majassa ja Hilla eteni linnulle hyvin. Tyrkkäsi päänsä majaan ja lintu lähti. Paha vaan ettei noussut ylöspäin ja Hilla meni perään pienen matkaa (luulin minä). Ampuja ampui ja olin sata varma että Hilla istuu nuoren kuusen alla ihan siinä vieressäni. Sitten sanottiin että koira on linnulla! Meni mulla ihan yli hilseen kun oli sovittu että lintuun ei osuta. Minä sanoin järkyttyneenä ampujalle että eihän lintuun saanut osua. Ampuja, paukkupatruunat aseessaan selventää että varmasti ei osunut. grinhymiöSe oli tuo pieni tappajaspanieli se savuava ase, oli kopannut huonosti lentävän linnun ihan itekseen! Mun pieni kiltti Hilla! Mitäs nyt, pitääköhän hankkia aseenkantolupa mun pienelle noutavalle mettästysaseelle?''

Justiinsa silloin tuntui ehkä kurjalta, mutta nyt jo hymyilyttää. Hilla on kuitenkin kehittynyt paljon. Haku oli ihan riistan hakua, eikä pelkkää pallon etsimistä. Peräänmenossa oli taaskin ehkä vähän huonoa tuuria. Nytkin satoi aika rankasti, ja silloin edellisellä kerralla oli märkä lintu märkien heinien alla. Toisaalta tuo Hilleri ei ole mikään kiihkeä periaatteen koira, luulenpa että se istuu vielä hienosti. Noutokin toimii. Hilla toi ehjän, elävän ja kauniin linnun minulle käteen. Että tavallaan olen nyt ihan hyvällä mielellä. 

Kisaviikonloppu - Hillan ekat kisat!

Lauantaina kisasin Sofin kanssa kolme rataa Ojangossa. Ihania ratoja kaikki, hyvät lähdöt, pikku virheitä, upeita keppejä ja ainakin vikassa upeat kontaktit. Ja ekassa oli lentokeinu. Siinä meidän hyvän mielen tulokset. Olin onnellinen Sofin kanssa joka hetki, ja se on se tärkein juttu meidän harrastamisessa. Toisaalta Sofia ei vältsisti kannata ohjata siinä mielentilassa, jos tuloksia haluaa.

Sunnuntaina oli Hillan kisa-aloitus! Ostettiin kisakirja, Hilla mitattiin mediksi ja hankittiin siihen uutuuttaan hohtavaan kisakirjaan heti kaksi hienoa nollaa. Meidän eka startti oli sellaista herkkää ja haperoa tunnustelua, sentään 18 estettä ja kaikki niin uutta.



Tokalle minulta tilattiin vähän rennonpaa ohjausta, kun se eka oli niin herkkää. Rengas oli ainoa mitä vähän jännitin, että osaako Hilla sen ja onko se koskaan nähnytkään tuollaista rengasta. No nyt näki ja hyvin toimi. Loppu olikin pelkkää hauskaa fiilistelyä. Loppusuoran takaaleikkauksessa sain tämänkin koiran pyörimään, vähänkö olen taitava. Eilen tuli mieleeni ettei me oikeastaan olla tehty takaaleikkausta ja kiiruusti opetin sen Hillalle. Olisin voinut juosta loppusuoran toiseltakin puoleta mutta halusin kuitenkin kokeilla tätä. Lopputulemana oli ettei me kumpikaan osattu takaaleikkausta. Hirmu hauska kisaviikonloppu meillä oli!



Viime viikonloppuna oltiin fasuja paimentamassa yhdellä kartanolla Lahjakas kennelin porukoiden kanssa. Eka kerta tämäkin. Oli aikas ihmeellistä kun koira haki esim mettään päin ja samaan aikaan fasuja juoksi siinä vieressä peltoa pitkin. Ja lopussa käveltiin fasujen kotihotellin viereisellä tiellä jossa niitä fasuja oli paaaaaljon. Hilla oli irti ja käveli ihan rauhassa sivulla, ja tapitti silmiin. Ihmeellistä!

Yhtä juhlaa!

Sofi täytti 18.10. viisi vuotta, 

mutta joutui odottamaan minua ja kakkuaan 

vielä 10 päivää. 

Meidän yhteinen 5- ja 50-vuotiskuva!

Juhlittiin me vähän suuremminkin ihanien sukulaisten ja ystävien kesken.

Arkeen, joka sekin on tavallaan yhtä juhlaa.

Käytiin Hillan kanssa epistelemässä Kirkkonummella ja näin hienosti Hilla meni. Aan oppiminen on näköjään edistynyt ihan reenaamatta. Edellisen kerran meni sen pari viikkoa sitten Lahden epiksissä.

 Tykkäsin paljon, homma tuntui jo ihan aksalta!