Pojat meni omillaan mutta Sofi oli minun kanssani. Heti kun päästiin tiekummun taakse osui haju Sofin nokkaan, tienpiennarheinikko veti kuin vahva magneetti. Olin Sofin viekussa, kielsin - ei vaikutusta, laskin käden sen selälle ja sillä samalla sekunnilla nousi fasu koiran kuonon edestä. Puristin käden kiinni, siihen jäi Sofi ja kyllä istui! Jos olisin ennalta tiennyt että siinä on fasu, olisi sydän lyönyt tuhatta ja sataa, onneksi en tiennyt ja tilanne oli hurmaavan rauhallinen. Istuttiin siinä rauhassa ja silitin koiraa, syötin ja silitin. Poistuttiin seuraamalla ja mentiin kentälle aksaamaan vähän ja lopuksi tehtiin vielä tottista. Näillä saatiin se fasu pois Sofin päästä. Ja hiukkasen hihkuttiin ja hekoteltiin, oltiin me aika hyviä!
Sofi kaniaitauksessa.
Onneksi oli hännällinen koira että sain sen kiskottua kanien luolasta pois :)
Joella
Z-miäs
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti