lauantai 19. lokakuuta 2013

Ojangossa kääntymässä

Rakas Synttärisankari

Lauantaina kävästiin Zorron kanssa sellaiset kisat että tykkäsin paljon. Ojangossa kaikki toimii, on sopivan lämmin, ei kuuma, palvelut lähellä (wc + kahvi :)) ja kahden radan systeemi pyörii nyt hyvin, kun laittoivat uuden maton. Ja matka oli niin sopiva, aamulla aikainen herätys, ysiltä eka startti ja kolmen startin jälkeen lounaalle kotiin. Jäi vielä puoli päivää käytettäväksi muuhun mukavaan.

Agiratoja pitivät vaikeina mutta minusta ne oli varsin hauskat ja sopivasti kimurantit. Zorro teki ekalla radalla aivan loistavat harat, pysähtyi ja lähti noppaan, meillä oli hirmu mukavaa yhdessä. Tokalla herpaannuin ja unohtelin, ohjasin höperöaksaa. Tuli vähän herranjuumalaa ja hekohekoa, mutta Z pelasteli urheasti. Nyt harat oli siinä ja siinä, tai ei niitä oikeastaan ollut. Fiksu koira huomasi että edellisellä radalla mamma ei kauhean kovasti vaatinut niitä. Näistä kahdesta tuplanolla sijoilla 2. ja 4.

Hyppäri oli myös hauska ja jotenkin erilainen, eikä mitenkään liian vaikea. Se kuraantui kuitenkin jo ihan alussa, ja lopussa me oltiin varsinainen höperötiimi. Zorro ei millään suostunut ottamaan yhtä hyppyä kun se tiesi että rata jatkuu toiseen suuntaan. Sille tuli päähänpinttymä eikä se päässyt siitä yli, tai ehkä ohjasin huonosti. Me yritettiin sitä hyppyä monta kertaa, lopulta täytyi todeta tuomarille että homma jää meiltä kesken. Eikä potuttanut :)

Lounaan jälkeen käytiin Sofin kanssa metsästämässä pitkät pätkät. Nautittiin kovasti, mutta mietin siinä mennessä että tehdäänpä me kaksi erilaista otusta melkoista kompromissimetsästystä.

Sofin ajatuksia metsästyksestä...
  • siinä juostaan paljon, tehdään ylösajo, lähdetään perään ja juostaan lisää.
  • hauskuus lasketaan juoksumatkana, mitä enemmän sitä hauskempaa.
  • hajussa pörrääminen on superhauskaa.
  • fasut on vastustamattoman ihania.
  • fasujen noutaminen on ihanaa.
  • olen suuri metsästäjä pölläyttäjä, mamma ei osaa metsästää.
  • tottelen pillikäskyjä sopivassa määrin, en kaikkia, enkä ihan heti. Niissä ei yleensä ole järkeä ja ne häiritsee ihan liikaa oikeaa metsästystä, varsinkin jos olen jo hollilla.
  • mammallahan ei ole edes pyssyä.
Ja minun mielestäni se tapahtuu näin...
  • tehdään sarja temppuja, haku, ylösajo, istuminen ja nouto.
  • totellaan pillityksiä jämptisti vaikka ne olisi miten typeriä ja väärään aikaan.
  • fasuja olisi kiva ajaa ylös ja koiran pitäisi istua, tämä riittäisi minulle metsästykseksi.
  • mutta minulta puuttuu auktoriteettiä koska en osaa ajatella metsästyksellisesti, ottaa huomioon tuulta tai maastoa, lukea koiraa ja sen tekemistä joten käskytän epäjohdonmukaisesti ja häiritsevästi.
Mutta hei, näillä mennään ja yritetään kehittyä.
Ja seuraavana viikonloppuna kisataan Sofin kanssa :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti