Juoksut, normaalia vaivaa ja vähän muuta

Hiljaista on ollut. Treenit on kinkattu, mutta vähän ne ovat sellaisia nyyhkyleffoja olleet. Perjantaina Sofi kävi kennelyskärokotuksella.

Lauantaina sovittelin ''paljasjalkakenkiä'', valitsin lopulta Feelmaxit koska niissä oli ohuin pohja. Ajatus näistä tuli kun tajusin että tekonurmella treenatessani heitän aina lopulta kengät pois ja kinkkaan sukkasillani. Sain todella hyvää palvelua Järvenpään Intersportissa, kenkiä oli myymässä nuori nainen joka oli koulutettu jalkahoitaja tai jotain. Tiesi lihakset, niiden kiinnittymiset sekä yhteisvaikutukset. Kuulosti tarkalleen erilaiselta kuin ne perhanan terkkarityypit. Palautui vähän usko hoitotaitoon ja aion varata ajan hänen suosittelemalleen jalkatyypille.

Olen käyttänyt koiria metsässä ja liikkunut siellä omaan tahtiini. Siinä sivussa ollaan treenattu Sofin kanssa, toiset ovat ''kätevänä'' häiriönä. Olen ollut aika tyytyväinen meihin ja onneksi on ollut tämä harrastusmuoto. Sunnuntaina kun päästin koirat ulos, otin Sofille muutaman istumisharjoituksen riistapukin kanssa. Olin käppäilemässä autolle, kun p-kummun takaa nousi fasun. En nähnyt koiria, alkoi kaamea kalabaliikki ja fasuja rupesi nousemaan tiekummulta. Minä viheltelin kaikkea, en yhtään tiennyt missä Sofi oli. Ehdittyäni paikalle, Sofi istua törötti sen ekan fasun nousupaikalla ja Zorro hääräsi tiekummulla. Sofi oli siis istunut ekalle fasulle ja siinä silmät selällään seurannut Zorron edesottamuksia, eikä siihen mielentilaan mamman viheltelyt välittyneet. Tuohon istumiseen olen tosi tyytyväinen, sekä siihen ettei Sofi nykyään (ainakaan aina) ajattele lähtevänsä perään. Näitä lentoonlähtö/unohda koko juttu -harjoituksia on ollut kiitettävästi.

Tiistaina 6.11. Sofilla alkoi juoksut. Ojankoon se ei nyt pääse, mutta Oreniukselle pääsi pöksyt jalassa. Mitenkään eivät pöksyt tai mamman juoksemattomuus Sofia vaivaa, aina posottaa sata lasissa. Zorron kanssa joutuu enempi miettimään mitä tekee, sen moottori yskäisee herkemmin. Pöksivät kovasti.

Zorrolle värkkäsin puutarhurin länget. Kokeiltiin pari kertaa. Z on sellainen koira että kun se pentuna oppi oppimaan, niin loppu on ollut yhtä nautintoa. Yhden kerran pidin targettia ihan äärellä, sen jälkeen se tiesi miten temppu tehdään.