tiistai 27. marraskuuta 2012

Suunnitelma B

Nythän on niin että mun jalka on rikki ja Sofi jäi tyhjäksi. Oli pakko keksiä jotain, jolla saan itseni rauhoitettua potemaan, ja Sofin jo kahden kuukauden ''sairasloman'' päätökseen.

Tällä mun elämäntyylillä jalka ei parane ikinä, päinvastoin, rikon sitä lisää. Aluksi oli revähtänyt takareisi, sidoin sen ja kinkkasin menemään. Seurasi huonot asennot, tulehtui perslihas, tuli se p-faskiitti. Onnistuin tekemään yhdestä vaivasta kolme \o/. Mutta nyt piisaa, olen puolessa välissä elämääni ja tarvitsen tätä kroppaa vielä.

Toinen juttu. Sofin kanssa olen treenannut kinkkaamalla, paikallaan seisten, yhden askeleen lähetyksillä. Monen koiran kanssa se ei onnistu, enkä halua sitä kauempaa Sofinkaan kanssa tehdä. En halua sen tottuvan pieniin pätkiin ja paikoillaan töröttävään irvistelevään ohjaajaan. Haluan sen tekevän aksaa jossa ohjaajakin liikkuu. Enkä suostu nyt treenaamaan sen kanssa, tunnen itseni, kinkkaan kuitenkin ja jalka ei parane. Pakko päästää hetkeksi irti.

Löysin Sofille kivan/hyvän rodusta kiinnostuneen kuskin. Sovittiin että hän ohjaa Sofia samoissa kisoissa missä omaa koiraansakin. Lisäksi hän treenaa Sofin kanssa, toivon pääseväni seuraamaan treenejä ja oppimaan sitä kautta. Sikäli jännä juttu, että en tuntenut Lottaa aikaisemmin lainkaan, en ole ollut hänen koulutuksissaan, tai mitenkään törmännyt. Mutta kaikki, ihan kaikki kehuivat ja tavattuani hänet, täytyy sanoa että tykkäsin :)

Zorron kanssa jatkan vanhaan tyyliin, teen pientä, vahvistan mitä tarvitsee. Zorroa olen niin paljon aikojen alusta treenannut että sen kuuluukin päästä nyt vähemmällä, on se niin paljon joutunut mun kanssa huhkimaan. Ja sillä on jo SM:iin ja karsintoihin tarvittavat tulokset.


Sofin juoksut meni näin:
6.11. alkoi tiputtelu
to 16.11. ell ovulaatiohetken määritys (pe, la, su, juoksujen 10.-12. pv)
la 18.11. ensimmäinen astutusyritys (juoksujen 11. pv)
su 19.11. toinen astutusyritys (juoksujen 12. pv)
19.-21.11. Ullalla sulhon kanssa
21.11. tulee kotiin, huilaa hetken ja vaatii zorroa selkään
22.11. taitaa olla ohi koko juoksuhommeli

Ahdisteli kovasti omia uroksia, tyrkytti peffaa ja pakotti selkään. Vieraille uroksille ei lämmennyt, sanoi kipakasti ei. Kotiin tultuaan huili hetken ja yritti taas lisääntyä.

6 kommenttia:

  1. Täytyypä nyt ihan kommentoida, kun tänne fb:n linkin avulla löysin. Mä olisin niin voinut kirjottaa ton kaiken saman tähän toipumiseen liittyen. Ensin kinkataan ja väännetään väkisin ja sit todetaan, et ei tästä tuu tällä tavoin yhtään mitään. Pakko vaan olla tauolla. Ja toikin, et yks vaiva johtaa toiseen.. Ei naurata, mut ei voi mitään.

    Ai mä osuin arvauksessani oikeaan, plantaarifaskiitti siis. Hitsi. Mut se paranee kyllä, kunhan maltat levätä.

    Hienoa, et varakuski löytyi! Ja noin päteväkin vielä! :)

    VastaaPoista
  2. Olen tosi tyytyväinen varakuskiin :) Asenne on mulle tärkein, että on koiralle jämpti, mutta kiltti ja kiva, aksataidoista en tiedä vielä mitään. Tuloksia en mitenkään odota tai toivo, saa niitä toki tulla jos on tullakseen.

    Toipumisasia onkin sitten kinkkisempi juttu. Eipä ole mulle sillaisia lehmänhermoja suotu että kykenisin olemaan paikoillaan. Koomaan pitäisi tällainen tohottaja vaivuttaa aina kun jotain sattuu. Mutta minä YRITÄN KOVASTI pistää itseni aisoihin :)

    VastaaPoista
  3. No sepä se. Mä oon sitä tässä kohta puoli vuotta jo treenannut. Onnistuu jo paremmin, mut aika huono oon edelleen. ;) Ts. lajit on vaan vaihtunu lonkkaystävällisemmiksi.

    Tsemppiä kovasti toipumiseen ja lepäilyyn! ;)

    VastaaPoista
  4. Varakuskina Lotta, Vuorela..?

    Riikka

    VastaaPoista
  5. Aivan mahtavaa! Parempaa kuskia saa Suomesta etsiä niin aksataitojen kuin asenteenkin puolesta. Ensi kesän arvokisojen katselua odotellessa ;)

    Riikka

    VastaaPoista