Kerrankin osui synttärit viikonloppuun että voitiin vähän hehkuttaa :) Aamusella lähti karvat, otin tuon kuvan, vietettiin päivä puutarhahommissa, koirat sai putkiluut (Sofi ja Z hautasivat lopulta omansa) ja käytiin mettälenkillä. Siinä se hehkutus + paljon pusuja ja haleja.
Lauantaina naapuriston lapset pärähtivät pihaan ja halusivat juosta aksaa. Kisakoirat pistin visusti piiloon, mutta Masin annoin lapsille harrastuskoiraksi. Masi on siitä mukava ettei sitä voi rasittaa liikaa, se juoksee omaa vauhtiaan, eikä sitä voi hoputtaa mitenkään. Sama ''ongelma'' oli aikoinaan noudoissa, sitä päivää ei vaan tullut että se olisi tuonut laukaten jotakin, aina vaan ravilla. Haku oli eri juttu, sitä se teki kybällä. Viikolla oltiin metsässä ilman Markoa (joka normisti kulkee edessä, koirat välissä ja minä vikana). Masi pääsi vähän edistämään kun se on tietävinään miten lenkki mennään ja kulkee kuin juna omilla raiteillaan. Siihen tuli naapuri koiransa (sakemanni) kanssa, sanoi että Masi tuli polulla vastaan, eikä laisinkaan huomannut heitä. Nainen ja koira väistivät ja astuivat polulta syrjään, Masi mennä höntsytti vaan eteenpäin. Tuli se kotvan kulutta tarkastamaan että mihin me muut jäätiin, se tietää että mamma valitsee aina jonkun muun reitin kuin hänen valitsemansa. Masi on sellainen elämässä selviytyjä että siitä kannattaisi ottaa mallia, mitä sitä hösöttämään kun vähemmälläkin selviää :) Masi on kyllä rakas ja mielenkiintoinen otus <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti