Hyppärillä tullaan pituudelta ja heti käännös hypylle
hypyltä niistontapainen
kaikenlaista välissä ja loppusuoralle
ensin pari hyppyä ja muuri
takaaleikaten ja vielä parit hypyt
toka vika, ohjaaja parka tulee jossain perässä
tässä loikataan maaliin
mammakin ehtii perille ja on kehujen aika
Aamusella lähdettiin ja muistelin mikä meni viime vuonna rataantutustumisessa pieleen kun meinasin missata sen, mutten muistanut. Marko ajoi ja minä nukuin. Onneksi oltiin lähdetty ajoissa sillä Nastolassa herättyäni muistin. Se oli sellainen kompa että kaikki rataantutustumiset tulee heti alussa pötköön eikä kuten minun logiikkani sanoisi, pitkin päivää. Eli kaikkien koirakoiden pitää olla paikalla heti aamusta vaikka oma lähtövuoro olisi päivemmällä. Pikkaisen tuli kiire, mutta juoksemalla ehdin. Jokohan minä ensi vuonna muistaisin tämän :D
Päivän ohjelmana oli karsiva hyppäri josta nollan tehneet tai 50 parasta meni jatkoon. Kisaamisen lisäksi ajattelin seurata erityisesti naapurin Hellun sekä Mäntsälän Natson yksilökisaa. Hellu ei sitten kisannutkaan, joku nolla varmaankin puuttui, joukkuekisassa meni kuitenkin lujaa. Natsolle kävi vähän huonosti hyppärillä (järjestäjien pienenä virheenä), eikä se päässyt finaaliin. Katja pääsi Afilla ja DeeDeellä, tästä olin onnellinen. Ja Zorrokin sinne meni. Vielä radalla luulin että meille tuli ''SM-uusimoka'' (tehdään aina jotain uutta ja ihan ihmeellistä. Torniossa ihme putkenhaku vaikka ohjasin aalle, juoksi aan toiselle puolelle ja bongasi siellä putkenpään. Vantaalla tuli ulos kepeiltä vaikka ei koskaan tee niin). Okserin jälkeen oli putki enkä kuullut sen juoksevan putkessa, oli ihan hiljaista ja ajattelin sen juosseen ohi! Enkä nähnyt putkestatuloa (mun moka), meni siinä pasmat vähän sekaisin ja seuraava kurvi venähti. Zorro juoksi kuitenkin hienosti loppuun ja tehtiin hyppäriltä nolla, sijoitus oli 40./156 koirakkoa.
Finaaliin en koskaan ole hinkunut, se on suoraan sanottuna pelottanut. Mutta jos sen jossain piti tapahtua niin Nastola oli hyvä paikka, sillä oli letkeä meininki, hyvä sää ja kaikki niin hyvin kuin olla voi. Väliaikana käytiin Lahdessa hakemassa pizzat ja syötiin ne venesatamassa, jossa myös kaffeteltiin, käppäiltiin ja levättiin.
Iltapäivällä tultiin takaisin kisapaikalle, jossa ikäväkseni missasin Evan finaaliradan. Oma suoritus kauhistutti tietysti alkuun, mutta kun radanrakennus alkoi ja sen myötä ohjauksen pohtiminen, helpotti myös jännitys. Tuli sellainen olo että tuota pitää päästä kokeilemaan. Kaikki muu tuntui suht helpolta mutta heti iski silmään juoksusuora; kontakti, suora putki ja hyppy. Tiesin että tuohon se sortuu jos johonkin, ja sen se tekikin. Turhan paljon olin kääntämässä okserilla, mutta toisaalta eipä irronnut renkaalle. Aalle jäin ehkä jälkeen, kontakti tuli hyväksi, lähdettiin yhtä aikaa, putkeen ja siihen loppui mun nopeus. Z tuli putkesta, näki ja lukitsi väärän hypyn, minä olin työntämässä (vai vedinkö sittenki, sitä sietää pohtia) vastakkaisella, mutta sekin taisi mennä väärin. Voisiko sanoa että mulla ei järki toiminut tarpeeksi nopeasti, en osannut korjata ja Z pääsi luiskahtamaan sille väärälle hypylle. Se oli sit siinä. MUTTA en lamaantunut tyystin kuten normaalisti vaan kykenin ohjaamaan loppuun asti ja ihan hyvin vielä.
Toivoa vielä on, opettelen lisää sillä opittavaa ja parannettavaa on onneksi yllin kyllin. Finaaliradoista löytyi kisavideot netissä. Joo-o hurjan näköistä, en ymmärrä missä välissä minusta tuli näin vanha, lihava ja huonosti liikkuva nainen, itsestä kun tuntuu niin nuorelta, ja että juoksenpa lujaa ;) Aikuisten oikeesti ne oikeat agility-koirat ja -ohjaajat oli täysin eri planeetalta kuin me ja varsinkin minä. Sellaisia meistä ei voi tulla, eikä tarvitsekaan, mutta vielä vähän sinne päin me varmasti kyetään hilautumaan.
Zorroon olen tosi tyytyväinen koko viikonlopun osalta, se antoi paljon, kaikkea se ei pystynyt korjaamaan mutta kelpo avustajakoira se taas oli. Itselleni finaali oli hieno kokemus, näinpähän mitä pitää opetella ja opettaa. Ja kyllä kaksi nollaa kolmesta on meille ihan OK suoritus.
Katja oli DeeDeellä upeasti 22. Afille jotain pientä ja hylly. Riddulle tapahtui jotain jo hyppärillä, mutta sillä olikin lainaohjaaja ja niin vaan tuppaa silloin helposti käymään. Muut cocspat jäivät ilmeisesti jo hyppärille. Lauantain joukkuekisassa meidän joukkueen nimi oli muuten TuuKKin Jyrät ja meidän paidoissa oli takana se Katjan piirtämä kuva (edellisessä tekstissä), hihoissa mulla luki Zorro ja edessä TUUKK - tulee ja jyrää! Ensi vuonna mennään ja jyrätään uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti