Haratreeniä

Omalla seuralla oli taannoin epikset johon tuomari oli tehnyt oikein rullaavan radan. Z juoksi 2 ja Sofi 3 starttia, ja ainoastaa kontakteja tehtiin.

Sofi juoksi ensin, otin puomin ''väärältä'' puolelta (koska halusin), jouduin palauttamaan kontaktille. Sen koommin ei Sofia ole tarvinnut palautella, nyt tuntuu uskovan. Loppurata meni pilalle, olin väärällä puolella enkä ehtinyt. Toka rata Sofilta jees, kolmas oli jo ihan herkku. On se kumma, kun saan itseni rauhalliseksi niin osaan ohjata paljon paremmin. Yksi rima tippui Sofin molemmilta muuten 0-radoilta, 2. radalla eka rima (kun lähdin juoksemaan), 3. radalla vika (kun lopetin juoksemisen, sofi kääntyi rimalla katsomaan et mitä nyt). Saattoi se olla väsykin kun edellisenä päivänä treenasi Lotan kanssa päivällä, ja mun kanssa illalla Rainetojan treenin. No mutta, kontaktit pelitti ja se oli pääasia. Lähdöt melko jees, kolmannella lähtökin oli herkku.

Zorro veti puupäänä, en vaan osaa olla sille vihainen, kun ei sen tarvitse olla niin helvatin hyvä. Tokalla radalla jo vähän hermostuin kun ei sitä rehellistä haraa meinannut millään tulla. Tehtiin oma rata ja sain sen haran, ja Z sai kehut ja palkkaa niin penteleesti.

Viikolla ajoin Ryttylään Lotan luokse, minä treenasin Zorrolla ja Lotta Sofilla, ettei heidän tarvitse ihan kylmiltään lähteä SM-kisoihin. Tykkäsin, menen toistekin ja luultavasti talvella myös. Syynsä ylimääräiseen ajeluu oli silläkin että Sofilla on juoksut, eikä se pääse oman seuran treeneihin. Ja jos en ole kertonut, niin Sofi juoksee RimA:n joukkueessa, sekä yksilökisat Lotan kanssa. Minä menen Zorrolla ja me kuulutaan myös cockerijoukkueeseen.

Pieni kisapäivitys

Nyt ei synny saagaa, tässä tärkeimmät pikaisesti.

La 11.5. Lotta ja Sofi kisasivat Tampereella, tuloksena kaksi hyllyä. Alla jompi kumpi.



Su 12.5. äitienpäivänä minä ja Zorro ähkittiin Jaun kisoissa kolmen startin verran. Tai siis minä ähkin, nousin ruokapöydästä ja menin kisaamaan. Eikä tullut hevonhemmettiä koko hommasta, ihan karsee kokemus.

To 16.5. Lotta ja Sofi tekivät Orimattilassa nollan jolla voittivat :) Toisella radalla tuli peräti kaksi kontaktivirhettä. Nyt alkaa ruotuun laittaminen, tällaista tää on...





Su 19.5. käytiin Mäntsälän epiksissä. Sää suosi, huh hellettä! Kontaktien kannalta otin kummallekin kolme starttia. Sofi alkoi kontaktien osalta nollasta, lopulta päästiin toivottuun tulokseen. Zorronkin pysäytin. Keinu oli siellä sellaisessa kulmassa etten tykänny (keinulta lähtö vähän niinku takaisin päin), tuli toistoa väärään asiaan, mutta yritin juosta uhrautuen vaikka se pilasikin loppuradan.

Ja sitä pallonetsintää ollaan oltu ja lopulta siitä tuli hauska leikki. Oli pakko taas käyttää kateutta, tai pakko ja pakko, mutta kun se toimiin niin hyvin tuolla pikku nartulla. Se on niin kauheen kade kun mamma ottaa Zorron ja näyttää miten hommat kuuluu tehdä :) Eikä ole väliä onnistuuko Z tekemisessään, mutta jos se siitä kehutaan niin se on Sofille kova pala. Hyvin huvittava otus - sellaisia cockerit on.

Metsästysleirillä Korpilahden Surkeenjärvellä

Eikä menny ees hermot - ollaan siis edistytty!

Oli muuten hieno koiraharrastuspaikka, varsinainen koiraharrastuskeidas keskellä ei mitään. Majapaikkana uusi hieno talo, kunnon sängyt ja kaikki. Ruuat oli talon puolesta ja nekin maittavat ja runsaat. Varhain lauantai-aamuna lähdettiin Sofin kanssa taipaleelle jossa kilometrejä piisas, ysiltä alkoi treenit. Spanieleita oli runsaasti ja oli mukavaa nähdä uusia ihmisiä koirineen.

Aloitettiin noutotreenillä. Sofi oli jännä, pelitti muuten oikein hyvin, mutta selvästi ajatteli liikaa. Käytti ainakin ensimmäisen paluutaipaleensa omaksi hyödykseen, ''nuuh, mä tulen täältä nyt vähän kaartaen ja nuuhkaisen tuulihajut tullessani''. Markkeerauksessa esitti toopea, ''nyt mä en muka nähny mihin se dami tippui, niinpä mun täytyy vähän nuuh etsiskellä täällä''. Sofi vaan on niin kovin fiksu, siitä saa nauttia hyvässä ja pahassa. On tietysti mahdollista etten nähnyt tilannetta oikein ja että Sofi ei oikeasti tiennyt damien paikkaa, mutta olin huomaavinani tuollaisen kaavan. Taisi vähän höynäyttää mammaa. Muuten meni hyvin, hienot luovutukset ja oli loistavasti ohjattavissa.

Sitten kun joku lähtee-istumista. Minä oli koiraparkkina, eikä juuri tehty pallosta istumisia. Myös meidän seuraaminen on jo sillä mallilla ettei me sitä juuri treenattu. Seuraavaksi tehtiin ensimmäistä kertaa bolting rabbit -istumista, eli kun jotain lähtee pitää istua. Bolting rabbit on kanidami pitkän kuminauhan päässä, se laukaistaan kun koira on hollilla, ja se lähtee aika pirun vinhaan. Me tehtiin se ensin paikoillaan istuen, Sofi pysyi hyvin. Seuraavaksi yritettiin hakukuviolla, mutta Sofilla on niin kiire kanille, ettei se ollut mulla hyppysissä, joten kania ei laukaistu.

Illalla oli vielä Ullan luento ja Tiina kertoi sääntöuudistuksesta. Yö meni hyvin, Sofi käyttäytyi hienosti, ei ääntäkään ja oli ihan rauhassa.

Sunnutaina meidän ryhmä teki hakua. Kuultiin paljon mielenkiintoisia juttuja, kokeiltiin tiehakua. Tehtiin metsässä pallonhakua ja tästä tuli meille ongelma. Hitsi kun en ole koskaan haetuttanut tennaria. Sofi jo nuorena kertoi ettei niistä piittaa, joten meillä ei olla palloja käytetty. Ja mulla on tietysti selitys valmiina. Hakuhistoriassa Zorro hakiessaan ukkoja toi tyhjältä pistolta usein pullon tai tölkin tullessaan. Ajattelin ettei nää metsästystuomariukot paljoa arvosta jos kokeessa koira tuo mitä milloinkin, ja reppu täyttyy rojuista. Vaikka eihän noissa oikeissa metsissä tunnu rojua olevan, ne on vaan nämä meidän kaupunkimetsät joissa sitä on vähän liikaakin. Nyt me siis haettiin Sofin kanssa palloa, se tiesi missä se on, muttei piitannut pätkän vertaa ja pallo nousi pakon kautta. Seuraavaksi tehtiin hakua jossa jotain lentää ja ammutaan. Tämän Sofi pelitti aika hyvin, ekalla kerralla tuli istuminen, mutta jotain tapahtui ja koira nousi. Tehtiin uudestaan ja meni pirskatin hyvin. Tätä istumassa pysymistä täytyy vahvistaa.

Viimeisenä ohjelmanumerona oli Working Test, eli eräänlainen metsästyskoirien temppu-/testirata. Me otettiin osaa novice-luokkaan koska advanced-luokassa oli se kumpparikani, enkä halunnut Sofille peräänmenoa. Ensin katseltiin parempien menoa ja niillehän tapahtui keikenlaista.

Meidän osuudella oli ensin markkeeraus ja nouto. Sofi markkeerasi hyvin, mutta jo istuessa sen mieli paloi vasemmalle, sinne päin missä se kuminauhakani oli lauantaina ollut. Väärän suunnan Sofi antoi todella hyvin pois. Sen kuono seurasi kättäni ja kun oli oikealla linjalla käskin noutoon, ja lähti ihan tarkalleen sinne minne pitikin. Mutta, piru vie olin näkevinäni sillä ajatuskuplan pään päällä ''dami on näköjään tossa, mutta vasemmalla on jotain hauskaa, pörrään kuitenkin ensin vähän täällä ni saan nautiskella hajuista, sitten palaan ja löydän damin''. Ja näin se teki, luovutus oli ihan hyvä. Hakuosuudella se olis halunnut sitä kanipaikkaa kohti ja mulla oli täysi työ pitää se tottelevaisuusalueen sisällä. Haku ei ollut mitenkään hienoa, se oli pikemmikin hinkua kauemmaksi ja minä pillitin äärilaitoja. Pallon se löysi vaikkei sitä etsinytkään, mutta ei tuonut, eikä noutanut, paitsi viimein pakon edessä. Silloinkin sylkäisi sen eteeni, pistin uudestaan noutoon ja nyt teki luovutuksenkin hyvin. Onneksi olin sitkeä enkä huolinut väärää toimintaa. Haku jatkui ja tuli laukaus, sille istui superhyvin ja täysin itsenäisesti (mä mitään tajunnu). Kohta nousi jostain syystä, komensin ja pysyi. Haku jatkui ja tämä viimeinen pätkä oli hyvä. Ei tarvinnut enää olla laitavahtina, Sofi pysyi lähellä ja teki hyvää hakua.

Leirin paljastamat korjaustarpeet:

• Pallojutut hakuun ehdottomasti. Se luultavasti sitoo koiran ohjaajan lähelle, kun läheltä löytyy. Siinä on selkeä tehtävä jossa kannattaa pörrätä lähellä, tonkia alta, pitää nenä auki ja keskittyä. Ja loppuu se levoton kauemmaksi hinkuaminen. Toivottavasti loppuu myös meidän erilaisten intressien välinen taisto ja päästään hyvään yhteistyöhön.
• Nouto kuntoon, ei pöllöilyä eikä koiran omaa hommaa, vaan ainoastaan minun hommelit.
• Istuminen kuntoon, siellä pysytään kunnes toisin sanotaan.
• Oman vuoron odottaminen hiljaa ja leväten (oli levoton ja piippasi).

Ja mikä meni hyvin:

• Kaikenmoinen muu oleminen oli rauhallista, myös häkissä vaikken ollut paikalla.
• Sofin kanssa oli helppo liikkua ja se pysyi lähellä.
• Noudot ja luovutukset (paitsi se oman hauskan pito).
• Haku osin.
• Seuraaminen ja tottisosuus olivat aika hyviä ja luotettavia.
• Laukauksesta istuminen oli hyvää ja itsenäistä.

Olipas mukavaa huomata että olitiin edistytty edes vähän. Nyt siellä oli uudet tyypit joiden nuoret koirat kyllä kotona osaa, mutta leirillä kaikkien ärsykkeiden keskellä, asiat ei täysin toimineetkaan. Oli heidän vuoronsa järkyttyä. Jokainen vuorollaan, heh.

Laskuvirhenollan hakureissu

Meiltä puutui yksi aginolla, sitä lähdettiin Hattulasta hakemaan. Zorrollahan on ollut ihme talvi, se ei ole syyskuun jälkeen kisannut, koska luulin että nollat on kasassa. Talven se liikkui Markon kanssa remmissä. Lopputalven agitreeniä Zorro teki 10 min/vk, ei siinä kunto kauheasti kohissut.

Eka oli kiva hyppäri, vaikeutena kepit putken suun edessä. Tiesin miten käy, että putkeen menee. Yritin ottaa kiinni, mutta hermo petti, otin askeleen, tai horjahdin, tai jotain, putkeen meni. Pääsi se perkele, otin koiran puhutteluun ja loppu oli hienoa, mutta siis hylly. Oikeasti ei ole koiran vika jos nainen ei osaa. On toi muutaman kerran ollut opettelulistalla, mutta aika ei ole ollut kypsä. Nyt on, nyt minulla on näkemys asiasta, ja opetan sen itselleni sekä koirille.

Toka oli agirata. Kontaktit piti, koira oli hyvä, kaikki kävi helposti ja hyvin.

Kolmas oli agirata jossa todella tarvittiin rytmitystä. Herranjestas, eihän musta ole sellaiseen, minähän olen hidas, kömpelö, huonokuntoinen ja lihava nainen. Niin että mentiin sitten mun tyylillä, ei rytmitystä, mutta huutoa senkin edestä. Siitä tykkään agissa, että tyyli on vapaa, vain virheet + aika mitataan :) Tästä ei kauniista, mutta sitäkin kuuluvammasta radasta tehtiin nolla jolla tultiin toiseksi.

Olen meinaan tyytyväinen! Meidän juoksukunnolla saatiin sentään ihan kevollinen ja toivottu tulos. Ei meidän tarviikaan olla huippu hyviä, kunhan jotenkin pärjätään ja tehdään mitä osataan. Näin me tehtiin tänään. Kontakti piti, Z meni kuten ohjasin, enkä juossut kuin päätön kana. Täytyy sanoa että Sofi on opettanut minulle paljon, kuten tekemään vain oleellisen huolellisesti. Eikä Zorroa ole opetettu hifistelyihin, esim sylivekkiin. Senkin Zorrolle tänään tein ja kun katsoin taakseni haltuunottossa, oli Z melkoisella rundilla. Mutta eihän se voi osata asioita joita sille ei ole opetettu. Siihen nähden se on kyllä aikamoinen koiruus ja saa mulle hymyn huulille :)

Mutta mun turnauskestävyys :( Himputti kun tulee valtava jysäri kun vähän käyn jossain. Vikana koirakkona ei ollut aikaa levätä, eikä juoda päiväkahvia + kaikki jännittäminen, jysärihän siitä tulee.

Sofin kanssa metästeltiin sänkkäriä aamulla. Muuten meni melko hyvin, mutta vähän oli myyrästystä. Illalla mettäreissun jälkeen käytiin uudestaan. Siitä tuli lyhyt sessio koska Sofi meni niin loistavasti. Siinä oli harakka lähellä ja oli kovin tyydyttävää kun sain Sofin luopumaan siitä. Viikolla tehtiin noutoja västäräkki viekussa keikkuen. Mukavaa kun on häriöitä, mutta silti löytyy keskittymistä. Hyvä Sofi!

Luonnetestissä Sofin kanssa 110 pistettä

Olin nähnyt paljon vaivaa luonnetestiin pääsyn kanssa. Olin kytännyt kelloa, aloittanut soittorumban minuuttia vaille (enempää ei mun luonteella etuilla), soitellut tauotta noin 20 minuutin ajan, ja lopuksi kun pääsin läpi, kaikki paikat oli jo menneet. Varakoirakoksi tietty pääsi, sijalle se ja se. Näin yritin ainakin kahteen testiin. Sitten eräänä päivänä soi puhelin, tuttu PYYSI meitä heidän testiinsä, hän oli pongannut nimeni erään toisen järjestäjän varakoirakoista. Heiltä puuttui sopivasti yksi koira, ja sokerina pohjalla testi oli ihan naapurissa Keravalla.

Ulla ja Sonja odottelivat meitä upeassa auringonpaisteessa. Saavuin paikalle aika passelisti, ehdin näkemään yhden koirakon ennen kuin piti lähteä hakemaan Sofia. Testin aluksi tarkistettiin siru, sekä haastateltiin koiran elämästä ja harrastuksista.

Alla osa-alueet. Enkä rupea puhumaan heidän kieltään, enkä käytä heidän sanojaan, kun en siitä mitään ymmärrä. Minusta se meni näin:

• Käteltiin, tässä kuulemma testattiin koiran ystävällisyyttä. Sofi käyttäytyi ihan ystävällisesti, ei esim purrut ketään (sellaitakin voi kuulemma tapahtua ja sitä siinä testattiin).
• Leikittiin, tai ihmiset leikki, Sofi ei. Sofi leikkii vain kotona, ja vain kun itse haluaa. Silloin se tyrkyttää lelua, että otas kiinni tosta niin vedetään ja murrataan.
• Kelkka oli hivenen hämmentävä. Sitä piti lähestyä ensin matalana, mutta kohta tyypin taskutkin tutkittiin, että olisko sinne unohtunut jotain. Lopuksi sitä ei tarvinnut yhtään miettiä, kelkan sisällä pystyi hyvin olemaan, vaikka olihan se vähän tylsä, ja lähdettiin hakemaan lisää äksöniä.
• Luoksetulo, vai mikä se nyt on. Sofi vietiin pienen matkan päähän, minun piti se kutsua luokseni. Tulihan se, mutta ei sillä ollut mitään kiirettä, hätää tai paniikkia. Miksi olisi ollut, näkihän se minut, eikä siinä tilanteessa ollut mitään niin kummallista, että siihen olisi pitänyt reagoida näyttävällä ''kiire mamman luokse'' ryntäyksellä.
• Hyppäävä vaate, mentiin sitä kohti, noususta piti kääntyä takaisin, sitten palata ja katsoa miten koira siihen reagoi. Eikä Sofi pelännyt, reagoi kyllä ekaan nousuun, muttei välittänyt tuon taivaallista kun ohitettiin se uudelleen.
• Vierivän tynnyrin Sofi olisi halunnut tutkia heti, mutta käsky oli että et pysähdy vaan kävelet suoraan. Paluureissulla Sofi kävi reippaasti tutkimassa tynnyrin.
• Talosta etsiminen meni aika omituisesti. Sofi etsi tehokkaasti, kävi siinä perähuoneessakin jossa olin moneen kertaan, yritti pöydille ja haki kaikkialta. Istuin nurkassa, vieressä oli ulko-ovi josta puuttui kynnys, Sofi kävi senkin pariin kertaan haistelemassa, että jos olenkin oven takana. Ilmeisesti sieltä tuli ilmaa niin että jäin nurkkaani hajumottiin. Oli kyllä mielenkiintoista seurata miten oma koira hakee. Se meni pariin kertaan aika samanlaisella hakukuviolla, sitten se varioi ja kappas, siinähän se mamma olikin :)
• Seinässä kiinni -uhkaaminen meni tyyliin cockeri, ei pelkoa, ei agressiivisuutta. Kyllä cockeri tietää ettei ihmiset ole pahoja, ne vaan käyttäytyy vähän kummallisesti. 
• Laukaukset oli vain paukkuja, ei oltu metästymoodissa eikä tullut istumisia. Ei Sofi viitsinyt niistä paljoa välittää.

Kovasti Sofia kehuttiin, oli avoin, ystävällinen, hieno harrastuskoira yms yms.
Ilma on hieno, koira oli hieno, järjestelyt oli hienot (Bullmastiffit ja mastiffit ry). Hieno päivä! Tuomarina Tarja Matsuoi.

Video + tulokset:

Ladysplit's Elanor "Sofi" luonnetestissä Keravalla:

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terväyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhali -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +1 erittäin vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen luoksepäästävä avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
yhteispisteet 110

Ääh, ei me sitten otettukaan sitä tautia

Keskiviikkona käytiin Anidentissä hammasspesialistilla, tarkoitus oli ottaa Zorrolta verikokeet ja suunnitella leikkausoperaatio. Eipä tarvinnut kun koira todettiin ihan terveeksi. Lääkäri sanoi jo röntgenkuvista nähneensä ettei Zorrolla voinut olla se mitä patologi arpoi. No voi himputti sentään, kyllä helpotti, eipä tarvitse koiraa rääkätä isolla operaatioilla. Luultavasti patologille kävi pieni kämmi, harva labra kuulemma taitaa suupatologian. Seuraava kontrolli on kolmen kuukauden kuluttua, silloin katsotaan onko lärpäkealueella tapahtunut muutoksia.

Olinpa tyytyväinen kun en ollut juurikaan surrut, enkä märehtinyt meidän kurjaa kohtaloa. Eihän noille taudeille mitään voi, niitä tulee ja se tehdään mitä pystytään. Tuli tehtyä silleen oikein, että kysyin vinkit homman kokeneelta, vein sinne mitä suositeltiin ja saatiin mainio tulos. Nyt vaan toivotaan että paha meni oikeasti pois. Keuhkot oli puhtaat, lämpö 38,7 ja syke 70.

Masillahan oli jotain häikkää taannoin, valkosolut koholla ja luultavasti joku tulehdus. Lisäksi siltä otettiin haimatesti, mutta haima oli ihan kunnossa. Masi on nyt terveen oloinen ja tänään käytin verikokeissa joissa näkyi että valkosolut olivat laskeneet, mutta edelleen koholla. Sovittiin että parin kuukauden kulutta otetaan uudet kokeet.

Kisoissa pitkästä aikaa

Vuokkosilla ja Martti Salosen radat. Viime kesänä päätin etten hänen radoilleen Sofin kanssa mene, oli silloin niin mahdottomat radat nopean koiran kanssa. Nyt oli toista, niin mukavat radat, kaksi ekaa suorastaan kilttejä, kolmas vaikeampi.

Kisasin omaa aikatauluani edellä, nyt vasta alkaa aksakausi esim omalla kentällä. Juoksukuntoa ei ole riittävästi ja hallitreenit ovat olleet asb-lehden muutaman hypyn eestaas pörräämistä. Menen niissä ihan sekaisin, en muista millä kierroksella olen, ja eksyksissä pörrätessä itsetunto rapistuu huolella. Nyt tuli tehtyä ratatreeni kisojen muodossa. Omaa kisakuntoanihan minä virittelin, sillä Zorrolle pitää hakea se laskuvirhe-nolla. Zorro on vielä doping-varoajalla, enkä nyt sen suuikävyyden takia tiedä milloin se pääsee kisoihin, mutta se on pieni murhe siihen kasvaimeen verrattuna.

Jännitin huolella etukäteen, suorastaan pelkäsin; että en muista, kunto loppuu puoleen väliin rataa, jos jalat jaksaa juosta veri/happi ei riitä aivoihin, epäonnistun/epätoivoistun ja tulee huono fiilis.

Mutta kun hain koiran starttiin, tunne oli rauhallinen ja onnellinen, halusin olla siinä ja tehdä ne jutut Sofin kanssa. Ekalla radalla jalat meni hapoille (johtuin varmaan hylly-rytmirikosta), muissa ei. Muistin radat, tunsin onnistuneeni hyllyistä huolimatta ja fiilis oli hyvä. (Kisa)ratatreeni tuotti toivotun tuloksen.

Eka rata oli helpohko hyppäri. Lähtöön laitoin Sofin maahan, taisi nousta, mutta pysyi. Alku meni tosi tiukkaan ja hyvin, sitten ihan pientä räpellystä mutta kuosissa. Hyllyn tein kun hermo petti ja tein kepeiltä nykäisevän ja liian jyrkän valssin, vika väli jäi pujottelematta. Otettiin kepit uudestaan ja jatkui nollana. Tästä tuli oikeasti kai femma, mutta otan sen hyllynä. Sofi oli hyvä, se olisi ollut hyvä rata jos olisin ollut huolellisempi.

Toinen on agirata. Lähtö taas ihan ok, puomilta karkasi, aan ja keinun pysyi. Alkuun ihan jees, puomilta vähän räpellystä kun karkasi, paljon kaunista keskellä. Sit mamma mokas kun ei kertonut välistävetoa ja Sofi meni kuten ohjasin, eli väärin. Loppu hyvin ja tyytyväisiä oltiin.

Kolmas oli selkeästi vaikempi. Siinä oli kohta joka tuotti päänvaivaa, keinulta vähän niin kuin pakkovalssi, ainakin selkeä merkkaus, mutta oli niin pitkä esteväli ettei tällä tanssitaidolla oikein kykene. Ei me sinne koskaan päästy kun Sofi irtosi jo kolmannen hypyn jälkeen sellaiseen lentoon väärään suuntaa, että nuotit oli loppumatkan hukassa. Tämän startin lähtö oli hauska, komensin Sofin maahan ja se meni ihan littanaksi, pääkin oli maata myöten. Kävelin radalle ja kaukaa ensimmäisen riman takaa minua katseli musta viiru lattiassa. Hienoa että tämä maailman rauhallisin lähtö sattui vikaksi. Rauhallinen se oli vain kunnes lupa tuli, teki siitä ihan räjähtävän lähdön, ja tosiaankin kolmannen esteen jälkeen lensi jo pitkälle reissulle hukkaan :)