tiistai 11. helmikuuta 2014

Lägin kisat Ojangossa

Juostiin kummankin kanssa kolmasti Lägin suurissa kisoissa, oli vissiin 60 koirakkoa/startti, hyvin jaksettiin ja viihdyttiin. Oli tavallaan erikoiset ja jännät Anna Huittisen radat, varsinkin vika hyppäri oli ihan superjännänhauska ja tunnelma oli katossa, tuli tsempattua muita, mutta myös yritettyä tosissaan itsekin.

Eka agirata meni Sofilta hienosti, paitsi että lähetin sen huitoen okserin läpi pussiin ja rima tippui. Kuulin kolahduksen ja siitäkös meikäläisen yritys lopahti. Zorrolla samassa kohdassa ajattelin että issoo hyppyyy ja pussiin, eikä rima tippunut, vaikka tosi monella tippui. Zorron radan sössin lopun takaaleikkauksella tokavikalle esteelle, koira oli oikealla puolella ja tulin huutaneeksi Zorroo, ja Zorro kääntyi kiltisti vasempaan ja kysyi mitä, mihin mennään. Minä siihen että ei mulla muuta kuin että hyvin menee taitava koira :) Zorro meni hienosti ja olis mennyt loppuun saakka, mut kun tuli taas mölistyä. Noh mitäpä tuosta, juostiin maalin ja syötiin eväät.


Toka agirata oli Sofilta taitava ja hieno. Upeat kepit sokkarilla ja kaikki. Jossain olin taas tiellä mutta Sofi väisteli kuulemma urheasti. Aalle jouduin väärältä puoleta, niin että minulle tuli pidempi juoksumatka, mutta Sofi kilttinä tyttönä odotti haralla. Tästä saatiin oikein hieno nolla :)

Zorro vein samoin, kepit sokkarilla, ja puomia joustessa näin taas tilanteen hiukka koomisena. Zorro juoksi hölkynkölkyn puomia vieressäni, ilman mitään kiirettä. Se tietää tarkalleen että haralta pääsee vasta kun mamma on päässyt sinne asti. Ja Sofilla sama asia, se juoksee hienosti haralle, mutta joutuu siellä odottelemaan mammaa. Meidän kontaktiesteet on tasan niin nopeita kun meikä juoksee, eikä se ole kovin nopeeta. Sen siinä Zorron kanssa juostessa prikulleen tajusin. Aalle pääsin nyt lyhyemmän tien puoleta kun kovasti keskityin. Zorrolle tuli tältä radalta hieno nolla.


Huisilla hyppärillä nähtiin vaikka mitä, siinä tehtiin mieletön määrä erilaisia hyllyvariaatiota. Ohjaajilla oli kauhea tsemppi päällä kaikki halus päteä just siinä, kun se oli vähän mahdoton. Sofin kanssa se meni kuin unelma, Sofi tuli ja meni justiinsa miten halusin ja sitten ihan lopussa siinä pyöriessä minulta hukkui rata, voi ääk, ja kun ohjausta ei tule niin Sofi tietysti ehtii jo vaikka mihin. Tästä meille aivan hurmaava hylly. 

Zorron kanssa minulla oli jo sertin kiilto silmissä, että kyllähän sen kanssa ehtii ja mehän tehdään vaikka mitä. Kaikki alkoi upeasti, mutta Z ei suostunut menemään punaiseen putkeen vaikka kaikki oli ihan oikein, tuli vaan väkisin läpi ja halusi ehdottomasti siniseen putkeen. Voi elämä millainen hyllyputki siitä alkoi, me tehtiin sen tuhannen hyllyä ja Zorro puikkelehti siellä täällä ja välillä kuikuili kaula pitkänä, että mihis se mamma joutui kun sitä ei täälläkään näy. Ihana ja huvittava eläin.


Omaan asenteeseen olin nyt tyytyväinen, haluan tehdä tätä onnellisena ja hihitellen, tuloksilla ei ole väliä. Haluan että koirat on onnellisia ja nekin saa mielellään nauraa. Ohjasin Zorroakin nyt hyvin enkä hermoillut. Sofin kanssa ollaan jotekin löydetty tekemisen tatsi ja maltti, ehkä jonkinlainen työrauha jossa kumpikin luotetaan toisiimme. Vielä pitäisi rauhoittaa ohjausta, nyt kädet heilui liikaa ja huutoa tuli vääriinkin paikkoihin (okserin rima tippui kuulemma mun käden heilautuksella ja sitten se Zorron loppusuora karjahdus). Ehkä minä joskus opin, saapas nähdä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti