Sofi ja kukkiva kuusi lenkkireitin varrella
Lähdettiin rennosti matkaan, en viitsi enää kiusata itseäni sillä tuplalla, tulee kun tulee. Sofin kanssa kisaaminen on helppoa ja hauskaa, sinne vaan lähdetään - ei tarvii karvata koiraa, sen kanssa lämpätään normisti ja starttiin mennään rauhassa - ei tarvitse kuumottaa. Sofi on sellainen laiskan ihmisen hieno ja helppo kisakaveri. Ja kaikki kunnia Zorrolle myös, eihän se karva ole sen oma ''vika''. Kastroimalla myös tuplasin karvamäärän, että olkoon mun vikani jos jonkun.
Kaksi ekaa rataa olivat melkeinpä helppoja (Esa Muotka). Agilla aloitettiin ja olin päättänyt että nyt ei lähdössä hiippailla. Ja Sofi hiippaili, ei paljoa, mutta tarpeeksi että siihen oli puututtava. Olin kahden esteen takana pakkovalssiasetelmissa ja lähdin takaisin koiraa kohti. Silloin Sofia alkoi ahdistamaan kun ei päässytkään radalle, se nousi ja teki pienen kierroksen ylittäen lähtölinjan. Se oli sitten siinä, en nähnyt mitä tuomari antoi, mutta tiesin ettei siitä sanktiotta selviä. Koira takaisin lähtöön ja nyt pysyi hyvin. Rata meni hienosti ja tehtiin helpon tuntuinen nolla, vaikka yllättävääkin tapahtui, kun en vaan ehtinyt. Tästä muuten hienosta radasta me saatiin hylly alun koulutuksen ja haahuilun takia. Mutta mitään en vaihtaisi toisin, se oli tehtävä tulevaisuuden eteen. Hyvä minä, hyvä me.
Hyppärille en antanut riekkua yhtään, pyysin pelkästään rauhoittumaan, lähtöön laiton koiran maate. Siinä käy samoin kuin istuallaan, se varastaa siitäkin seuraavaan asteeseen, mutta siinä seuraava aste on istuminen, eli Sofi istui lähdössä :) Radassa oli kohtia mistä pelkäsin että hakee väärän hypyn, esim putken jälkeen näkyi väärä hyppy. Tämä koko höskä meni kuin unelma, pam pam pam niitä asioita vaan tapahtui hirveellä vauhdilla. Yhdessä kohdin lähetin koiran parin hypyn kautta putkeen, se katosi sinne ja tuli kohta takaisin, hypyn kautta oli käännös takaisin päin ja pituuden kautta putkeen. Siinä hypyllä kadotin koiran, tein valssin, mutta Sofi ei tullut käteen, sitä ei vaan ollut vaikka kuinka etsin. Ihan normisti tuumin että tämä taisi nyt olla tässä kun koirakin katosi, mutta nostaessani katseeni näin että siellähän se hyppää pituutta ja painelee kappas vaan putkeenkin ihan oikein. En tiedä missä Sofi kadoksissaan kävi, tai ainakin se ohitti minut väärältä puolelta, ja kun en osannut siitä mihinkään liikkua se ilmeisesti rintamasuunnasta luki mihin rata jatkuu. Ja se ystävällinen putki syötti koiran takaisin minulle päin, ajattelin vaan että ääks, pian mukaan kun vielä ehtii. Siitä me jatkettiin tyylikkäästi loppuun asti ja tehtiin hieno nolla. Kyllä oli hymy herkässä ja hekotusta ilmassa, on se vaan niin hauska otus.
Kolmas rata olikin sitten vaikeampi (Anders Virtanen). Lähtö oli hyvä, mutta heti alkuun tuli pientä taistelua johtuen mun huonosta liikkumisesta. Puomille tein sokkarin, vaikka Sofi vapautuu nykyään aika noppaan harasta. Silti, ja juurikin siksi haluan tehdä sokkarin sen eteen että sillä pysyy joku maltti siinäkin touhussa. Viime kisoissa tein periaatepäätöksen näistä nopeista vapautuksista, enkä rupea enää motkottamaan ihan vähästä. Aikamme radalla taisteltuamme tuli sellainen vähän vaikeampi kohta jossa tehtiin muurin ohitus, ja se oli sitten siinä. Mutta hauskaa oli, niin hauskaa ja Sofikin nauroi ihan koko matkan. Olen kyllä tyytyväinen, varsinkin pieneen Sofiin, se on kyllä hieno otus. Se osoitti jälleen että potentiaalia olis vaikka mihin, mutta mamma on vähän hidas.
Tuloksina agi-hylly, hypäri-0 2. sija ja agi-hylly.
Zorron metsästystä, täälläkin on ollut HIIRI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti